siperianhusky.net

Vikaa esiintyy eriasteisina. Anorchia tarkoittaa molempien kiveksien puuttumista, monorchiassa (yksikiveksisyys) vain toinen kives puuttuu. Kivesvikaa on myös se, että kivekset jäävät vatsaonteloon (yleensä ei normaalisti kehittyneitä), eivätkä koskaan laskeudu ja silloin kyseessä on cryptorchia. Cryptorchian oletetaan lisäävän riskiä sairastua kivessyöpään, paras ratkaisu onkin aina kastroida kivesvikainen uros. Kivesvikainen uros voi saada pentuja, se on steriili vain silloin kun molemmat kivekset puuttuvat kokonaan (anorchia).

Perinnöllinen kivesvika periytyy polygeenisesti, eli moniperintäisesti. Polygeeniset viat periytyvät epäsäännöllisesti ja siksi kasvattajien on hyvin vaikea jalostuksella niitä estää. Myös nartut periyttävät kivesvikaa. Yhdistelmää, josta on syntynyt kivesvikaisia ja ei tulisi toistaa. Kivesvikaista koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen.

Napatyrä on perinnöllinen vika ja sekin periytyy polygeenisesti. Napatyrän takia leikattua koiraa ei tule käyttää jalostukseen.

Siperianhuskylla kuuluu olla leikkaava, eli saksipurenta. Yleisimpiä purentavirheitä ovat ala- ja yläpurenta. Selkeässä alapurennassa alahampaat työntyvät ylähampaiden edelle ja vastaavasti selkeässä yläpurennassa ylähampaat työntyvät alahampaiden edelle. Vaikeat purentavirheet vaikuttavat jonkin verran koiran ulkonäköön, eikä koira pärjää näyttelyissä. Toimenpiteet eivät kuitenkaan ole tarpeen kosmeettisista syistä vaan purentaa korjataan vain, jos se aiheuttaa koiralle kipua tai selkeää haittaa.

Selkeästi purentavirheistä siperianhuskya ei pitäisi käyttää jalostukseen. Jos koiralta puuttuu useita hampaita, tai siltä ja jopa sen pentuesisaruksilta puuttuu hampaita, sitä ei pidä käyttää jalostukseen. Siperianhusky on alkukantainen koira, pidetään se sellaisena.

Perinnölliset silmäsairaudet

Kaihin periytyvyysmekanismia ei tiedetä, mutta on hyvä olettaa molempien vanhempien olevan kantajia. Sairasta koiraa ei tule käyttää jalostukseen ja sisarusten käytölle on oltava hyvät perusteet. Siperianhusky on mukana Hannes Lohen geenitutkimusprojektissa, jonka avulla on mahdollista saada siperianhuskylle HC:n geenitesti. Tällä testillä pystyttäisiin luotettavasti tunnistamaan paitsi sairaat koirat myös sairauden kantajat.

CCD periytyy resessiivisesti, eli molemmat vanhemmat ovat kantajia. Koska CCD kuitenkin vaikuttaa koiran näkökykyyn, sitä on jalostuksella välteltävä. Sairaiden koirien käyttö on hyvin harkittua, eikä yhdistelmässä molemmilla vanhemmilla saa olla CCD:tä (SPY). CCD leviää kantaan nopeasti, joten sitä on erityisesti tarkkailtava. Siperianhuskyn CCD on koirilla tutkituin sarveiskalvon dystrofia ja sitä arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti 3-14 % siperianhuskyista (lähde: NC State College of Veterinary Medicine & Veterinary Hospital, 2014). USA:ssa on meneillään (2014) tutkimus, jonka avulla on mahdollista saada geenitesti, joka paljastaa CCD:n kantajat. USA:ssa CERF:n tilastojen mukaan vuosina 1991-2007 CCD on todettu n. 3 % siperianhuskyista.

Gonioskopia on silmän kammiokulman tähystys. Siinä tutkitaan silmän virtauskulmaa ja pektinaattiligamentteja. Pektinaattiligamentit ovat kammiokulmassa sijaitsevia sidekudossäikeitä. Pektinaattiligamenttidysplasia on kehityshäiriö, jolloin ligamentit muodostavat yhtenäistä kudoslevyä ja estävät silmän normaalin nestekierron. Silloin riskinä on silmänpaineen nousu ja koiran sairastuminen glaukoomaan.

Fibrae latae tarkoittaa, että pektinaattiligamentit ovat epänormaalin lyhyitä ja levenneitä. Laminae tarkoittaa, että lyhyet ligamentit muodostavat levymäistä kudosta. Occlusiossa levyä on niin paljon, että neste pääsee kiertämään vain siinä olevien aukkojen läpi. Virtauskulma voi olla hyvin kapea tai kokonaan sulkeutunut ja kammiokulma voi olla romahtanut. ECVO:n tarkastuskaavakkeessa alle 25 % muutokset merkitään terveenä. 25-50 % tulos on avoin ja merkitään vakavuuden mukaan fimbrae latae, laminae tai occlusio. Laminae ja occlusio ovat aina vähintään kohtalaisia. Jos muutoksia on yli 50 % tulos on sairas, vaikka koira ei oireilisi tai koskaan sairastuisi. Koiraa, jolla muutoksia on yli 50 % ei suositella jalostukseen. Yhdistelmässä muutoksia saisi olla vain toisella vanhemmalla (SPY). Siperianhusky kuuluu PLD:n osalta (Lohen) koirien geenitutkimukseen.

Molemmat sekä luomen kiertymät että ylimääräiset silmäripset voivat aiheuttaa koiralle suurta epämukavuutta ja vaikeissa tapauksissa jopa kipua. Ajattele miten pahalta itsestäsi tuntuu jo kun silmässä on hetkellisesti pienikin vierasesine tai tulehdus, näitä vikoja ei pidä vähätellä ja ne pitäisi aina ottaa vakavasti kaikkien rotujen kohdalla. Jalostuskäytön on oltava hyvin harkittua, sillä nämä viat ovat perinnöllisiä.

En ollut kuullut kehityshäiriöstä siperianhuskylla, ennen kuin se todettiin kasvatillani. Pienisilmäisyyttä ei huomattu eläinlääkärin pentutarkastuksessa, mutta silmä oireili myöhemmin kivuliaasti ja johti tulehdukseen ja lopulta silmän poistamiseen. Siperianhusky pystyy elämään hyvää elämää myös yksisilmäisenä, tiedän myös siperianhuskyja, joilta on poistettu molemmat silmät. Sairasta koiraa ei tule käyttää jalostukseen ja lähisukulaiset olisi hyvä tutkia DNA-testillä ennen jalostuskäyttöä.

Perinnölliset tuki- ja liikuntaelinten viat ja sairaudet

Kyseessä on yleisin koirilla esiintyvä tuki- ja liikuntaelimistön kasvuhäiriö. Sairaus ei ole synnynnäinen, eikä vastasyntyneistä voi nähdä kenelle lonkkavika mahdollisesti kehittyy. Kasvaessa, lonkkanivelen perinnöllisestä löysyydestä johtuen, lonkkamalja ei kehity normaalisti ja johtaa usein nivelrikkoon. Aikaisintaan oireita yleensä havaitaan 3 kk iässä ja nuorilla koirilla oireina voi olla takajalkojen ontuminen, vaikeudet nousta ylös levon jälkeen ja liikkumishaluttomuus. Oireet voivat alkaa äkillisesti ja sitten vähentyä tai loppua kokonaan. Vanhemmilla koirilla syy oireiluun on usein nivelrikko.

Sairaus on selkeästi perinnöllinen ja periytyy polygeenisesti. Ympäristöllä on vaikutusta ja ylipaino nopeuttaa sekä pahentaa sitä. Lonkat tutkitaan röntgenkuvauksella ja arvioidaan asteikolla A-E. Terveitä ovat A-B, ei muutoksia ja lähes normaali tai rajatapaus. Sairaita ovat C-E, lievä, kohtalainen ja vaikea. Yli 6-vuotiaiden koirien tuloksissa on huomioitava koiran ikä ja mahdollinen sekundääri nivelrikko. Mitä vanhempana koira tutkitaan sitä varmemmin se voidaan todeta terveeksi ja jalostukseen sopivaksi.

Eturistisidevammoja esiintyy suomalaisilla siperianhuskyilla (kuolinsyytilastot, leikatut koriat), mutta monet vähättelevät niiden vakavuutta ja väittävät niiden johtuvan aina traumasta. Rekikoiran ristisiteen on kestettävä normaalia liikuntaa valjakossa usein liukkaillakin pinnoilla. Akuutin trauman voi aiheuttaa polven äkillinen kiertyminen esim. koiran jäädessä jalastaan kiinni ketjuun tai aitaan.

Tiedän siperianhuskyissa tapauksen jossa sekä emällä, tyttärellä että sen puolisisaruksella on todettu eturistisidevamma. Tällaisissakin tapauksissa ihmiset voivat väittää, että kyseessä on trauma (melkoinen sattuma ja tieteellisen tiedon vähättelyä) ja tällaisia koiria halutaan käyttää jalostukseen ja todennäköisesti myös käytetään. On tärkeää olla tarkkana pentua ostaessa, ettei tue kliinisesti sairaiden koirien jalostuskäyttöä.

Patellaluksaatio on takajalan rakenteeseen liittyvä ja usein perinnöllinen sairaus, eikä se usein aiheuta oireita ennen aikuisikää (vaikea-asteiset todetaan yleensä n. 6-24 kk ikäisillä). Oireena on takajalan äkillinen ontuminen, usein esim. liukastumisen tai hyppäämisen yhteydessä, jolloin vikaa virheellisesti pidetään trauman aiheuttamana. Lieväasteiset luksaatiot eivät välttämättä juurikaan oireile.

Rakenteellisesti altistavia tekijöitä ovat puutteellisesti kulmautunut, suora polvi tai takaa katsottuna kaareutunut tai kiertynyt takajalka. Patellaluksaatio voidaan todeta helposti polvitutkimuksessa jo nuorilla koirilla, toimenpide ei vaadi rauhoitusta tai röntgenkuvausta. Luksaatio luokitellaan sen vakavuuden mukaan asteikolla 0-4, jolloin 0 on terve ja 4 vaatii leikkaushoitoa. Koska SKL ei rekisteröi sellaisen koiran pentuja, joilla on asteikon huonoin tulos, pentuja ei voi teettää koiralla, joka on leikattu patellaluksaation takia.

Spondyloosin oireet vaihtelevat lievästä jäykkyydestä ontumiseen, selkäkipuihin ja hyppäämishaluttomuuten. Siperianhuskyilla käytöksen piikkiin menneen vetohaluttomuuden takana onkin voinut olla jokin luustosairaus kuten spondyloosi. Vaikeissa tapauksissa voi esiintyä hermostollisia oireita aina halvaukseen asti.

Läheskään aina sairautta ei todeta ilman selän röntgenkuvausta, vetohaluttomuutena oireilleita koiria on voitu poistaa käytöstä ilman sairauden diagnosointia. Kun 2010-luvulla asiaan kiinnitettiin huomiota alkoi sairaiden koirien diagnooseja ilmaantua suhteellisen paljon. Siperianhuskyja ei juurikaan selkäkuvata, varsinkaan niin, että tulokset julkaistaan. SKL antaa lausunnot SP0-SP4, puhdas, lievä, selkeä, keskivaikea ja vaikea.

Kliinisesti sairaiden koirien jalostuskäyttöä ei suositella, tuloksina SP3 ja SP4 aiheuttavat usein jo näkyviä oireita (ei aina). SKL:n ohjeen mukaan lievästi sairaalle koiralle voidaan käyttää tervettä (tai lievästi sairasta, mutta siperianhuskyn kaltaisessa rodussa, jossa vika on kuitenkin harvinainen yhdistelmässä toisen on hyvä olla spondyloosivapaa) koiraa, mutta silloin sukua on tunnettava laajemminkin ja terveen koiran olisi hyvä olla ulkosiitos kantaan, jossa vikaa ei ole todettu.

Hoitona lepo, kipulääkitys tai leikkaushoito. Voi estää koiran harrastus-/työkäytön. LTV:sta voi saada SKL:n lausunnon asteikolla LTV0-LTV4, ei muutoksia (0), jakautunut ristiluun keskiharjanne (S1–S2) (1), symmetrinen (2), epäsymmetrinen (3) ja 6-8 lannenikamaa (4). Jalostukseen suositellaan vain kliinisesti terveitä koiria, oireeton 1-3 tuloksen saanut vain yhdistettynä terveeseen ja 4 lausunnon saanutta ei suositella jalostukseen (SKL). Muutokset aiheuttavat usein näkyviä, vakavia oireita jopa useeammin kuin spondyloosi: "Välimuotoiset nikamat erityisesti lannerangan lopun ja ristiselän välissä (L7–S) ovat melko yleisiä ja altistavat ristiselän kivuille tai toimintahäiriöille usein jopa enemmän kuin spondyloosi", ELT Anu Saikku-Bäckström.

Hengitystiesairaudet

Koska koirilla esiintyy erilaisia yskiä ja sairauksia samankaltaisilla oireilla, on sairauden diagnosointi hankalaa. EBP:n oireita on pitkään jatkuneen yskän lisäksi kakominen ja paksun liman oksentaminen, sierainvuoto ja rasituksensiedon aleneminen. Sairaus on vaikea diagnosoida ja siihen tarvitaan kliinisten oireiden kuvauksen lisäksi verikoe (tulehdusarvot), mahdollisen loistartunnan tutkiminen, röntgenkuvat ja jos mahdollista myös keuhkohuuhtelunäyte, josta voidaan todeta eosinofiilien määrän kasvu. Hoitona annetaan ensin loishäätö ja hoidetaan mikrobien aiheuttamat tulehdukset, jonka jälkeen voidaan aloittaa kortisonihoito. Hoitoa voidaan joutua jatkamaan pitkään ja lääkitystä on vähennettävä heti oireiden vähentyessä kortisonilääkityksen haittavaikutusten takia.

Lähteenä: eläinlääkäriin.fi, sekä artikkeli Canine Eosinophilic Bronchopneumopathy

Vika on tunnettu pitkään alaskanhuskyilla ja CLP:tä sairastavia koiria onkin kutsuttu nimellä "wheezers" ("pihisijät" tai "vinkujat"). Joillakin koirilla CLP on niin lievä, että se tulee esiin vain kovassa rasituksessa kylmässä ilmastossa. Vika voi myös parantua koiran vanhetessa, eikä kirurgista hoitoa aina tarvita. Vikaa esiintyy siperianhuskyilla ja husky-risteytyksillä. Alaskanhuskyilla on tutkittu sinisten silmien ja valkoisen maskin liittyvän ko. vikaan, tutkimuksessa n. 92 %:lla sairaista oli nämä ominaisuudet. Sairasta koiraa ei suositella jalostukseen, epäillään periytyvän dominoivasti. Ei tietoa esiintyykö suomalaisilla siperianhuskyilla.

Iho- ja autoimmuunisairaudet

Nämä sairaudet ovat harvinaisia siperianhuskyilla, mutta niihin tulee aina suhtautua jalostuksenkin kannalta vakavasti. Yhteistä näille sairauksille on se, että niitä on vaikeaa diagnosoida ja erottaa toisistaan. Siksi onkin hyvä tietää rodussa esiintyvistä harvinaisemmista ihosairauksista, jolloin koira voi epävarman yliherkkyysdiagnoosin sijaan saada oikean diagnoosin, johon voi olla olemassa helpompi hoitokeino.

Oireita voivat olla kutiseva, punoittava ja hilseilevä iho, sekä lisääntynyt raapiminen. Silmät voivat olla kutiavat ja vuotavat, samoin korvissa voi esiintyä kutinaa ja tulehduksia. Häntä voi olla kutiseva ja koira voi nuolla itseään tai pureskella tassujaan tai hieroa kuonoaan. Oireina voi olla myös oksentelu ja ripuli. Koira ei koskaan oireile ihmisten tavoin sierainvuodolla tai aivastellen kuten "heinänuhassa". Allergisilla koirilla esiintyy myös enemmän bakteeri- ja hiivatulehduksia. Vatsaongelmat ja esim. krooniset korvatulehdukset voivat viitata ruoka-aineallergioihin. Ihosairauksista atopia, eli perinnöllinen, kutiseva ja tulehduksellinen allerginen ihosairaus on yleisin. Atopian tyypillisiä aiheuttajia ovat pöly- ja varastopunkit, siitepölyt, homeet ja ihmisten sekä eläinten hilse. Ulkokoirilla on syytä kiinnittää huomiota kuivikkeisiin, jotka voivat sisältää suuret määrät kaikkia edellä mainittuja. Koirat voivat olla allergisia myös hyönteisten puremille tai niillä voi olla esim. muovin tai kankaiden aiheuttama kosketusihottuma. Koira voi sairastua missä iässä tahansa, mutta yleensä alle 1-vuotiaana.

Diagnoosia varten suljetaan ensin pois muut vaihtoehdot kuten demodikoosi, loiset ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Iho- tai veritesti ei anna varmaa tulosta. Hoitona on allergeenien välttäminen. Ruoka-aineallergioiden kohdalla hoito aloitetaan eliminaatiodieetillä, jonka avulla pyritään löytämään allergian aiheuttaja. Proteiinit (soija, maito, liha; nauta, kana jne.) ovat yleisimpiä ruoka-aineallergian aiheuttajia. Lääkehoitona voidaan käyttää kortisonia ja antihistamiineja, mutta niiden pitkäaikaisella käytöllä on haittavaikutuksensa. Lisäravinteista on todettu olevan hyötyä allergian hoidossa. Sairasta koiraa ei tule käyttää jalostukseen. Allergiaa ja yliherkkyyksiä ei pidä sotkea toisiinsa, allergiassa on aina kyse immunologisesta reaktiosta. Arvellaan, että pentuiässä tapahtunut lievä altistus suojaa allergialta ja olisikin hyvä, ettei pentulaatikkoa/pentujen elinympäristöä pidetä "ylihygieenisenä". On myös arveltu, että pienten pentujen saama antibioottihoito voi samoista syistä altistaa allergioille (heikentää pennun oman immuunijärjestelmän kehitystä).

Tyypillisiä oireita on kutiseva iho, karvanlähtö ja ruven muodostuminen silmien ympärillä, kuonossa, korvissa ja huulissa. Näitä oireita voi olla myös raajoissa, rinnassa, vatsassa, kyynärpäissä, ulkoisissa sukupuolielimissä ja käpälissä. Haavaumat paranevat huonosti antibiootti-, steroidi, tai antihistamiinihoidoilla. Siperianhusky sairastuu yleensä 2-8-vuotiaana, mutta sairautta esiintyy myös alle 6 kk ikäisillä pennuilla ja vanhemmilla koirilla. On huomattu, että stressi usein laukaisee sairauden. Sairaus voidaan todeta biopsialla. Hoitona on lääkitys (sinkki) mahdollisesti loppuelämän ajan.

Esimerkkikuvia sinkinpuutteesta kärsivistä huskyista voi etsiä Googlen kuvahaulla hakusanalla: "zinc deficiency husky". Myös ruokinta voi olla syynä sinkin imeytymishäiriöihin. Toisaalta kuivaruuissa voi olla puutteita ja taas toisaalta raakaruokintaa (vaikka liha on parhaita sinkin lähteitä) harrastavilla on ongelmia tarjota koiralle oikea määrä sinkkiä. Ei tiedetä miksi juuri arktiset rodut kuten siperianhusky ja alaskanmalamuutti usein kärsivät sinkin puutostiloista. Ne ovat alkukantaisia rotuja, jotka ovat kehittyneet elinympäristössä, jossa ravintona käytettiin paljon kalaa ja merinisäkkäitä, joista sinkki imeytyy helposti. Sinkin lisäämisestä ruokavalioon on aina keskusteltava eläinlääkärin kanssa, sinkkimyrkytys voi johtaa koiran kuolemaan.

Muita vakavia vikoja ja sairauksia

Kohtaus on seuraus epänormaaleista aivojen toiminnassa olevista sähköisistä häiriöistä. Kohtaukset voivat vaihdella suuresti tiheydeltään ja kestoltaan; ne voivat kestää muutamasta minuutista yli tuntiin. Ennen kohtausta koira voi esim. kävellä ympäriinsä, uikuttaa, yrittää saada huomiota tai piiloutua; tämä on niin kutsuttu auravaihe ja omistaja voi silloin ennakoida tulevaa kohtausta. Yleensä kun kohtaus tulee koira pyrkii omistajansa luo, se voi jäykistyä ja kaatua tajuttomana maahan, sen raajat voivat nykiä, suusta voi valua kuolaa ja se voi huutaa kovaan ääneen, usein koira tyhjentää rakkonsa ja suolensa. Kohtauksen aikana on tärkeää pitää huolta siitä, että koira ei pääse satuttamaan itseään. Jos kohtaus jatkuu yli muutaman minuutin koira tarvitsee välittömästi eläinlääkärin apua. Itse kohtauksen kulkuun ei voi vaikuttaa, mutta omistaja voi puhua koiralle rauhoittavasti ja on tärkeää seurata kohtauksen kulkua eläinlääkärin diagnoosia ja hoitosuunnitelmaa varten. Pahimmillaan pitkittynyt kohtaus voi johtaa kuolemaan Kohtauksesta toipunutta koiraa täytyy pitää silmällä, koska sillä voi olla asiti- ja tasapainohäiriöitä ja se voi olla sekaisin tuntematta omistajaansa.

Sairaus puhkeaa yleensä 6 kk - 5 vuoden iässä. Epilepsiaa ei voida parantaa, mutta lääkityksen avulla monet koirat pystyvät elämään lähes normaalia koiranelämää, vaikka lääkityksen alussa koiralla esiintyy sivuoireita kuten väsymystä, lisääntynyttä syömistä, juomista ja virtsaamista. Epilepsiaa on vaikea todeta ja sen todellista syytä ei vieläkään useista tutkimuksista huolimatta tunneta. Koirilla on peritty kohtauskynnys ja madaltuneen kohtauskynnyksen omaavat koirat sairastuvat herkemmin epilepsiaan ja siksi olisikin tärkeää vältellä mahdollisten kohtausten aiheuttajia jos koiran suvussa tiedetään ongelmaa olevan. Perinnöllisyydellä voi olla siihen vaikutusta, sairasta koiraa ei tule käyttää jalostukseen eikä yhdistelmää uusia.

Idiopaattinen epilepsia diagnosoidaan esitietojen perusteella ja sulkemalla pois muut kohtauksia aiheuttavat vaihtoehdot. Hoitona käytetään lääkehoitoa, jota suositellaan kun koiralla on kohtauksia kahden kuukauden välein tai kohtaus on pitkittynyt. Usein päivittäinen ja koiran eliniän kestävä lääkitys on voimakas ja sen tarkoituksena on lieventää ja lyhentää kohtauksien kestoa kohottamalla ärsykekynnystä. Toimivan lääkityksen löytäminen voi olla vaikeaa ja samalla täytyy tasapainoilla sivuvaikutusten kanssa. Yleisin lääke on fenobarbitaali (esim. Barbivet) ja koska se vaikuttaa maksa-arvoihin on arvoja seurattava säännöllisin verikokein. Jos kohtauksia ei saada kontrolloitua pelkällä fenobarbitaalilääkityksellä, voidaan yhdistelmähoitona käyttää myös kaliumbromidia. Joskus täytyy kokeilla ihmisten lääkkeitä, joista topiramaatti ja levetirasetaami ovat eniten käytettyjä. Myös lisäravinteista on apua ja moni lisääkin koiran ruokavalioon vitamiineja (B6) ja kivennäisaineita (magnesium, mangaani, sinkki). On siperianhuskyja, jotka voivat elää epilepsialääkityksen kanssa vanhaksi aina 10-vuotiaaksi asti, mutta valitettavasti on myös useita tapauksia, joissa koira kuolee pitkittyneeseen kohtaukseen tai sopivaa hoitoa ei löydetä ja inhimillisin ratkaisu on eutanasia.

Läppävika aiheuttaa läpän rappeutumisen, paksuuntumisen ja joskus repeämisen aiheuttaman vuodon. Sivuääni kuuluu selkeästi, usein jo ennen varsinaisen vajaatoiminnan kehitystä. Sydänlihaksen rappeumat (dilatoiva kardiomyopatia) aiheuttavat sydänlihaksen venymisen ja veltostumisen, jolloin sydän ei jaksa pumpata tehokkaasti ja rytmihäiriöt aiheuttavat rajuja ja äkillisiä oireita. Synnynnäiset sydänviat voidaan usein kuulla jo pentutarkastuksen yhteydessä, mutta esim. endokardoosi tai kardiomyopatia eivät näy vielä pennuilla. Joitakin rakenteellisia vikoja voidaan korjata kirurgisesti. Sydänviat ovat kroonisia, eikä lääkehoito niitä paranna. Lääkkeet kuitenkin huomattavasti helpottavat koiran oloa vajaatoiminta- ja rytmihäiriötapauksissa. Selkeästi oireileville koirille on tehtävä sydänultra, jotta sairaus voidaan diagnosoida ja mahdollisesti hankkia siihen helpottava lääkitys. Oireilevan, sairaan koiran pito ilman hoitoa on eettisesti väärin ja toinen inhimillinen vaihtoehto on eutanasia.

Kammioväliseinän aukon (VSD, ventricular septal defect)arvellaan olevan perinnöllinen myös siperianhuskylla. Aukko sijaitsee kammioiden väliseinässä aiheuttaen suoran yhteyden kammioiden välille. Vian on todettu olevan perinnöllinen englanninspringerspanielilla ja beaglella, epäillään myös siperianhuskylla. VSD ei välttämättä aiheuta lainkaan vajaatoimintaa ja pieni reikä voi sulkeutua itsestään. VSD ei yleensä oireile ja se todetaan pennun ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillä. Oireita ovat rasitussietokyvyn lasku, yskä sekä hengenahdistus. Sivuääni voidaan kuulla auskultaatiossa, eli sydämen kuuntelututkimuksessa, mutta tarkka diagnoosi voidaan tehdä vain sydänultralla. VSD ei välttämättä tarvitse lainkaan hoitoa. Jos reikä on suuri voidaan käyttää lääkityksenä estäjälääkitystä, joka laskee verenpainetta ja siten sydämeen kohdistuvaa rasitusta. Hyvin harvoin ja vaikeissa tapauksissa hoito voi olla kirurginen tai käytetään katetrointitoimenpidettä reiän sulkemiseksi. Sivuäänestä huolimatta koiran ennuste on hyvä kun oireita ei ilmene pentuiässä. Ennuste huononee jos VSD kehittää sydämen vajaatoiminnan. Pennuilla voi esiintyä myös täysin vaarattomia sivuääniä, jotka eivät johdu synnynnäisistä sydänvioista.

Koirilla usein esiintyviä sydänvikoja ovat aortan ahtauma (SAS), avoin valtimotiehyt (PDA), eteisväliseinän aukko (ASD), keuhkovaltimon ahtauma (PS), mitraaliläpän dysplasia (MVD) ja trikuspidaaliläpän dysplasia (TVD).

Hoito on kirurginen ja onnistumisprosentti on n. 30 % luokkaa. Virtsajohtimia tutkitaan varjoainekuvauksella tai tietokonetomografialla, jonka perusteella ei kuitenkaan voida antaa varmaa ennustetta leikkauksen onnistumisesta. Kun leikkaus onnistuu koira voi elää normaalia elämää. Joskus leikkaus auttaa hieman ja joskus ei lainkaan, jolloin koira kärsii koko elämänsä tulehduksista ja muista jatkuvan vuodon aiheuttamista ongelmista. Tällöin eutanasia on koiran kannalta paras ratkaisu.

"Märkä pentu" on kasvattajan painajainen. Mahdollisesti vian korjaava leikkaus on melko kallis ja pieni pentu ehtii ennen 4 kk ikää kärsiä tulehduksista ja ihon rikkoutumisesta. Leikkaus on aina raskas pienelle pennulle ja jos leikkaus ei onnistu korjaamaan vikaa, eutanasia on ihimillisin ratkaisu. Toisaalta on olemassa mahdollisuus, että pentu voi leikkauksen jälkeen elää normaalia elämää. Vika on yleisempi nartuilla kuin uroksilla ja lievänä se voi jäädä kokonaan huomaamatta varsinkin ulkotarhassa asuvilta uroksilta. Vika on perinnöllinen ja tuntuu olevan suhteellisen yleinen siperianhuskylla. Kasvattajien on helppo salata sairaat pennut kun ne vähin äänin lopetetaan. Sairaan yksilön tuottanutta yhdistelmää ei pidä uusia, eikä sairaita koiria käyttää jalostuskeen. Sisarusten käyttö on hyvin tarkoin harkittua. Jalostustoimikuntien tiedottaminen sairaista pennuista on erittäin tärkeää. Osa kasvattajista ei pidä ongelmaa lainkaan vakavana, koska sairaat pennut yksinkertaisesti hävitetään ennen pentujen luovutusta, jolloin ongelma katoaa (mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, vaan ongelma toistuu tulevisssa sukupolvissa).

Normaalisti solujen jakaantuminen on säädeltyä elimistössä ja uusia soluja syntyy kun vanhat solut tulevat elinkaarensa päähän. Kun solut alkavat jakaantua hallitsemattomasti solut alkavat kasvaa ja jakaantua silloin kun niiden ei pitäisi ja tätä solumassaa kutsutaan kasvaimeksi. Kasvaimet voivat olla hyvänlaatuisia tai pahanlaatuisia. Pahanlaatuista kasvainta kutsutaan syöväksi ja se voi levittää etäpesäkkeitä. Jokaisesta patista on syytä olla huolissaan ja eläinlääkärikäynti on aina paikallaan. Koiraa haittaavassa paikassa olevat hyvänlaatuisetkin kasvaimet tulee poistaa, mutta varsinkin syövän kohdalla ennuste on parempi mitä aikaisemmin sairaus diagnosoidaan.

Pahanlaatuiset kasvaimet kasvavat usein nopeasti, leviävät ympäröiviin kudoksiin ja ovat usein syvemmissä kudoksissa kiinni. Syöpäkasvain ei välttämättä häiritse koiraa millään lailla ja eläinlääkärin on syytä tutkia kaikki koirasi patit. Koirilla esiintyy monenlaisia syöpiä ja oireitakin on monenlaisia. Yleisiä oireita ovat heikkous ja uupumus, ruokahaluttomuus, pahoinvointi ja oksentelu, laajentuneet imusolmukkeet, ripuli, laihtuminen, limakalvojen vaalea väri, kivut ja turvotus nivelissä, kuume, tajunnan menetys ja verenvuoto. Tyypillisiä syöpiä koirilla ovat lymfooma, osteosarkooma, pehmytkudossarkooma, mastsolukasvain, hemangiosarkooma, suusyöpä ja nisäkasvaimet. Jotkut näistä ovat perinnöllisiä ja ainakin hemangiosarkooman perinnöllisyydestä siperianhuskylla on epäilyjä. Syövän diagnosoinnissa käytetään apuna ohutneulanäytteitä tai biopsiaa, joka voi olla tarpeen kun kasvain sijaitsee syvemmällä.

Lymfooma on valkosolujen syöpä, joka muodostuu usein imusolmukkeisiin, maksaan tai luuytimeen. Yleisin tunnusmerkki on laajentunut imusolmuke, joskin oireet vaihtelevat suuresti. Omalla siperianhuskyllani todettiin lymfooma autopsiassa. Sillä ei ollut tyypillisiä lymfooman oireita, eikä sitä pystytty diagnosoimaan koiran ollessa elossa lukuisista tutkimuksista huolimatta. Osteosarkooma on aggressiivinen luusyöpä ja pitkälle edenneenä se johtaa aina kuolemaan. Sen oireita ovat ontuminen, turvotus ja kipuherkkyys osteosarkooman ilmenemispaikoilla. Ennuste on lähes aina huono. Pehmytkudossarkooma syntyy elimistön tukikudoksiin, yleisimmin sijaintipaikka on raajassa. Kasvaimen huomaaminen ja syövän nopea diagnoosi ovat avainasemassa ennusteen kannalta. Hoitona on leikkaushoito, koska esiintyy usein raajassa voi amputaatio tulla kyseeseen. Mastsolukasvain lähtee elimistön syöttösoluista ja sijaitsee useimmiten ihossa. Sen aggressiivisuus riippuu kasvaimen luokituksesta, hyvin erilaistuneet lähettävät etäpesäkkeitä n. 10%, mutta huonosti erilaistuneet lähettävät etäpesäkkeitä usein. Voidaan hoitaa kirurgisesti, sädehoidolla tai solusalpaajilla, ennuste riippuu luokituksesta. Hemangiosarkooman arvellaan olevan perinnöllinen, myös siperianhuskylla. Se on aggressiivinen verisuonten kasvain ja saa alkunsa usein sydämessä, maksassa tai iholla. Se lähettää helposti etäpesäkkeitä, usein keuhkoihin ja maksaan. Ennuste on erittäin huono, iholla olevan kasvaimen kohdalla on pisin eloonjäämisaika. Suusyövät ovat harvinaisia suun alueen syöpiä ja niitä on monenlaisia. Nisäkasvaimet esiintyy useimmiten vanhoilla, leikkaamattomilla nartuilla. Arvion mukaan puolet nisäkasvaimista on pahanlaatuisia ja riski pienenee nartun steriloinnilla, sillä hormonaalisilla tekijöillä on suuri vaikutus. Nisäkasvain tulee tunnistaa ajoissa, se on ensin pieni patti yleensä kahdessa takimmaisessa nisässä. Kun muutoksia on koiran yleiskunnossa on nisäkasvain yleensä jo lähettänyt etäpesäkkeitä. Hoito on kirurginen ja leikkaus tehdään vasta kun on varmistettu, ettei kasvain ole lähettänyt etäpesäkkeitä. Leikkaushoidon tukena voidaan käyttää solunsalpaajia. Urosten kohdalla kastraatio poistaa aina kivessyövän mahdollisuuden.

Harmittomampi kasvain, jota esiintyy siperianhuskyillakin on anaaliadenoma. Se esiintyy yleensä vanhemmilla uroksilla ja liittyy hormonitoimintaan, jolloin koiran kastrointi kasvaimen leikkauksen yhteydessä auttaa, eikä kasvain uusiudu yhä helposti. Kun kasvain huomataan ajoissa se ei ehdi aiheuttaa pysyvää vahinkoa levitessään paikallisesti. Hoitamattomana voi vaikeuttaa koiran ulostamista ja hankalassa paikassa eli peräaukossa aiheuttaa helposti vakavia, kivuliaita tulehduksia. Anaaliadenoma ei levitä etäpesäkkeitä ja se poistetaan leikkauksella. Jos koiraa ei kastroida, tämä hormonaalinen kasvain todennäköisesti uusiutuu. Kasvain voi tosin uusiutua myös kastroinnista huolimatta, mutta kastrointi on silti parasta, sillä todennäköisyys kasvaimen uusiutumiselle on pienempi.

Muita harvinaisia vikoja ja sairauksia

Cushingin oireyhtymä on lisämunuaisen liikatoiminta, joka aiheuttaa elimistön häiriötilan, jossa kortisolituotanto on vahingollisen korkeaa. Lisämunuaisen kuorikerros tuottaa sillon liikaa kortisolihormonia, mikä voi johtua lisämunuaisen toimintaa säätelevässä aivolisäkkeessä olevasta kasvaimesta. Vika voi olla myös lisämunuaisen kuorikerroksessa tai kortisonihoito voi johtaa vian ilmenemiseen. Oireet kehittyvät hitaasti, jopa vuosien ajan. Tyypillisiä oireita ovat lisääntynyt juominen, syöminen ja virtsaaminen. Yleisiä oireita ovat myös muutokset turkissa (oheneminen ja kaljuuntuminen) ja surkastuneet lihakset, jonka vuoksi näyttää kuin koiralla olisi ohuet jalat ja tynnyrimäinen vartalo.

Diagnoosi voidaan tehdä ACTH-testillä, jossa otetaan kaksi paastoverinäytettä 1,5 tunnin välein. Ensimmäisen näytteen jälkeen annetaan pistoksena lisämunuaista stimuloivaa hormonia ja sen vastetta mitataan toisessa näytteessä. Sairauden perinnöllisyydestä ei tiedetä, mutta sen on todettu olevan yleisempää tietyissä roduissa (ei siperianhusky). Hoitona on elinikäinen trilostaanilääkitys (huom. ei ennen käytetty mitotaani-solumyrkky) ja elinaikaennuste on hyvissä tapauksissa useita vuosia.

Diagnoosissa apuna käytetään verinäytteitä, joista määritetään hormonien (T4 ja TSH) taso ja tarvittaessa mitataan kilpirauhasvasta-aineiden olemassaolo. Hoitona on elinikäinen, säännöllisesti kontrolloitu lääkehoito ja ennuste on hyvä tapauksissa, joihin ei liity muita sairauksia. Lähde: vetcare.fi 2015.

Margaret Koehler kertoo kirjassaan The Siberian Husky Live the Adventure (2004), että ruokinnalla voi olla vaikutusta ja suosittelee merilevää lisäravinteena, jotta ruokavalioon saadaan lisättyä jodia. Hän myös suosittelee välttämään soijapapua sisältäviä ruokia, koska se häiritsee kilpirauhasen toimintaa.

Oireita ovat vaikeasti tyrehtyvä verenvuoto leikkauksen tai trauman seurauksena tai pienemmät verenvuodot esim. ikenissä, nenässä tai sisäelimissä. Verta voi olla myös virtsassa ja ulosteessa (huom! esiintyy myös aivan pienillä pennuilla, jotka voivat kuolla sairauteen). Parannuskeinoa ei ole, hoitona voidaan käyttää verensiirtoja/hyytymistekijöiden antamista.

Mahalaukun laajentuma ja kiertymä (GDV) on siperianhuskylla hyvin harvinainen ja esiintyy useimmin isoilla ja jättiroduilla. Mahalaukun supistumishäiriöt voivat altistaa sairaudelle, samoin liikunta liian nopeasti ennen tai jälkeen ruokinnan voi lisätä riskiä. Kaasulla täyttynyt mahalaukku saattaa pysyä normaaliasennossa vatsaontelossa ja puhutaan mahalaukun laajentumasta. Kun mahalaukku kiertyy ympäri puhutaan mahalaukun laajentumasta ja kiertymästä. Laajentuessaan mahalaukku painaa suuria laskimoita aiheuttaen shokkioireita ja saattaa aiheuttaa kuolion tai jopa puhjeta. Hoitamattomana tila johtaa kuolemaan.

Oireina ovat pahoinvointi, oksennusyritykset, kuolaaminen ja huulien lipominen, apaattisuus, vatsakipu ja vatsan turpoaminen. Koira voi olla levoton, eikä asetu aloilleen ja saattaa yrittää syödä kaikkea löytämäänsä (kiviä, roskia). Vaatii välitöntä eläinlääkärihoitoa, ennuste riippuu laajentuman vakavuudesta ja hoidon aloittamisen nopeudesta. Noin 30-40% sairastuneista kuolee ja siksi onkin otettava yhteyttä eläinlääkäriin heti jos epäileekin sairautta. Laajentuma ja kiertymä aiheuttavat usein komplikaatioina rytmihäiriöitä useimmiten 12 h - 3 vrk leikkausta, tila myös uusiutuu helposti ja leikkauksen yhteydessä mahalaukku yleensä kiinnitetään.