siperianhusky.net

Pennun hankintaa

STOP: Oletko nyt aivan varma?

Koska olet päätynyt tälle sivustolle olet ottanut ensimmäisen askeleen kohti pennun hankintaa. Etsiessäsi tietoa rodusta olet jo oikeilla jäljillä. Sinulla ei ole mitään kiirettä. On parempi ensin rauhassa tutustua rotuun kuin selata pentuilmoituksia, sitten kivan kuvan osuessa kohdalle ostaa pentu ja kysyä, hei minkäs rotuinen tämä koira olikaan?

Lukeminen on hyvä tapa aloittaa tutustuminen rotuun. Ennen pennun hankintaa on kuitenkin hyvä tutustua koiriin ja vierailla kasvattajien luona.

Kuusi koettelemusta: Sovitko sinä siperianhuskylle?

Siperianhusky on hyvin monipuolinen rotu, mutta se ei sovi kaikille. Sen ulkonäkö hurmaa monet, mutta arktisen turkin ja hymyilevien kasvojen alla on koettelemuksia, joista on parempi tietää ennen siperianhuskyn hankintaa.

1. Oletko innokas liikkuja ja ulkoilmaihminen?
Pian olet. Se olet nimittäin sinä, joka tarjoat siperianhuskyllesi sen tarvitseman valtavan määrän liikuntaa. Älä huoli, sinun ei tarvitse tehdä juoksulenkkejä koirasi kanssa - se ei nimittäin riitä! Sinun täytyy myös olla suuri talven, pakkasen ja lumen ystävä. Kun mittari painuu alle -10 siperianhusky haukottelee ja alkaa vasta innostua. Siperianhusky ei tunne pakkasrajoja, et siis sinäkään. Suosittelen tutustumaan kerrospukeutumiseen, kuorivaatteisiin ja untuvatakkeihin.

2. Siis kuinka paljon liikuntaa? Aika paljon, mitä nyt koiramaailman huippu-urheilijalta voi odottaa. Aikuista siperianhuskya ei voi lenkkeilemällä väsyttää. Onneksi on olemassa keino, jolla tarjota siperianhuskylle liikunnan riemua: vedättäminen. Aikuinen siperianhusky voi vetää kymmeniä kilometrejä päivässä, säännöllisestä treenistä riippuen. Yhdelläkin koiralla voi vedättää. On perinteistä maastopyörää ja potkukelkkaa, lisäksi tätä varten kehitettyjä pawtrekkereitä ja kicksparkeja. Onnellinen siperianhusky on hyväkuntoinen ja aina lähtövalmiina vaikka viikon talvivaellukselle ahkiota vetämään. Siperianhusky nauttii myös erilaisesta liikunnasta kuten vapaana juoksemisesta.

3. Tiedätkö kuka vedättää ja ketä? Siperianhusky saattaa olla sinuakin älykkäämpi. Se oppii nopeasti ja osaa itse ratkaista kohtaamiaan ongelmia kuten kuinka karata tarhasta. On kuitenkin eri asia kuinka innokkaasti se kuuntelee sinun oppejasi, siperianhusky ei ole perinteinen palveluskoira ja sen motivoiminen voi olla hyvin vaikeaa. Se ei myöskään ole vahtikoira, vaan toivottaa kaikki vieraat tervetulleeksi. On monia rotuja, jotka ovat ns. "irtipidettäviä" (kaikkihan ovat, eri asia kuinka moni tulee takaisin kutsusta) ja siperianhusky ei ole yksi niistä.

4. Hautajaiset lemmikkihamsterille? Yksi syy siihen, miksi siperianhuskya on hankalaa pitää vapaana on sen usein voimakas metsästyskäyttäytyminen. On olemassa poikkeuksia, jotka eivät koskaan lähde riistan jäljelle ja elävät sulassa sovussa lemmikkikanin kanssa, mutta useimmiten tarinoilla siperianhuskyn ja saaliseläimen kohtaamisesta on surullinen loppu. Surkea loppu on usein myös karanneilla tai omistajan huolimattomuutta karkuun päässeillä siperianhuskyilla. Sadat siperianhuskyt ovat kuolleet liikenteessä, viiden minuutin vapaus voi päättyä kohtalokkaasti. Siksi siperianhusky tarvitsee aina turvallisesti aidatun alueen, missä liikkua vapaana.

5. Oletko ylpeä kotisi kalliista sisustuksesta? Niin on siperianhuskykin ja haluaa auttaa tekemällä itse omia sisustusratkaisuja. Pelkkä liikunta ei riitä aktiviteetiksi. Turhautunut siperianhusky keksii kyllä itse tekemistä. Sellaista voi olla sohvan tai runkopatjan pureskelu tai tapettien poistaminen seinältä. Joku sulki siperianhuskyn päivän ajaksi saunaan ja palasi toteamaan, että lauteet oli silputtu siperianhuskyn hammastikkutehtaan tarpeisiin. Jotkut siperianhuskyt harrastavat askartelua ihan huvikseen, joten toivottavasti sisustuksesi ja puutarhasi eivät ole sinulle kovin merkittäviä. Siperianhusky rakastaa seuraa ja sen kanssaeläjien on jatkuvasti keksittävä uusia keinoja huvittaa koiraansa ja pitää sen mieli virkeänä. Koirakaveri on yleensä siperianhuskyn parhaaksi.

6. Siivousta ja huskyoopperaa. Puolet siperianhuskysta on untuvaista pohjavillaa ja peitinkarvaa. Kaksi kertaa vuodessa kaikki karva räjähtää irti ja karvaa irtoaa valtavina tuppoina. Ja sitä riittää. Myös varsinaisen karvanlähdön ulkopuolella. Sisällä asuvasta siperianhuskysta lähtee niin paljon karvaa, että jos haluaa pitää kodin asuttavana kuuluu arkeen päivittäinen lattioiden siivoaminen staattisella liinalla. Paljon ulkoilevasta koirasta tulee myös hiekkaa ja muuta luontoa kotiisi, siperianhusky ulkoilee joka säällä ja ilman suojavarusteita.

Jatkuvaa siivousta säestää usein siperianhuskyn lauluharjoitukset. Vaikka siperianhusky harvoin haukkuu se on sitäkin innostuneempi päästämään erilaisia ääniä susimaisesta ulvonnasta maukumiseen, voivotteluun ja varsinaiseen rääkymiseen. Vuokrasopimus kerros-tai rivitalossa voi olla hyvin heikoissa kantimissa jos yksinäinen siperianhusky viihdyttää laulullaan koko taloa.

Askel lähemmäs pennun hankintaa

Luettuasi siperianhuskyn omistajien koettelemuksista olet ehkä paremmin selvillä siitä millainen on siperianhusky suloisten pentukuvien takana. Jos mikään ei säikäyttänyt sinua tutkimaan muita rotuja, voi olla, että olet siperianhuskylle sopiva vahvahermoinen, huumorintajuinen ja ulkoliikuntaa harrastava talvi-ihminen. Suomessa on paljon siperianhuskyja väärillä ihmisillä. Se näkyy koirien ongelmakäyttäytymisenä ja jatkuvalla syötöllä kodista toiseen kiertävissä koirissa. On kasvattajia, jotka eivät välitä minne pentuja myyvät ja jokaiselle halukkaalle on varmasti tarjolla jonkinlainen husky (useille pehmo-sellainen olisi ainoa oikea vaihtoehto).

Luontainen elinympäristö: tutustu siperianhuskyyn tosielämässä

Pääsemme suosittuun aiheeseen eli kasvattajiin, pahan alkuun ja juureen. Tosiasiassa olet itse pitkälti vastuussa siitä millaisen koiran hankit ja millaista koirankasvatusta tuet. Kun olet varma, että haluat juuri siperianhuskyn voit lähteä ulos tapaamaan niitä. Harrastajat järjestävät erilaisia tapaamisia ja voit pyytää päästä tapaamaan kasvattajan tai harrastajan koiria. Suomessa kuka tahansa voi kasvattaa. Kasvattajille ei ole olemassa minkäänlaista sertifiointijärjestelmää. Kennelliiton kasvattajanimen saa jokainen yhden viikonlopun kestävällä kurssilla. Kuuntele muita, mutta käytä filtteriä. Kilpailevista kasvattajista tai muuten eri ryhmään kuuluvista ihmisistä puhutaan paljon perättömiä asioita. Ota siis itse selvää mikä on totta, äläkä usko kaikkea mitä kuulet. Tee ratkaisusi sen mukaan, mikä tuntuu itsestäsi oikealta, eikä sen mukaan mitä joku muu on käskenyt tekemään.

Tärkeää: Älä tue pentutehtailua

Yhä useammin kuulee uutisia isoista kenneleistä, jotka tuottavat paljon pentuja saadakseen siitä taloudellista hyötyä. Tällaisia "koirakasvattamoita" kutsutaan pentutehtaiksi. Koiramaailmaan tutustuva on saattanut kuulla näistä pentutehtaista, mutta ei oikeastaan tiedä miten ne eroavat kenneleistä ja ovatkohan ne sama asia. Pennunottajaa voidaan sekoittaa lisää puhumalla "kotikenneleistä" ja "suurkenneleistä". Suomessa ovat hyvin harvassa ne, jotka saavat elantonsa pelkästään koirankasvatuksella. Meillä kaikki kennelit periaatteessa ovat kotikenneleitä, joiden kasvattajilla on erikseen päivätyö, josta he elantonsa saavat. Pieneksi kotikenneliksi voisi sanoa kasvattajaa, jolla on 1-2 siitosnarttua. "Suurkennelistä" voidaan alkaa puhua kun koiria on yli 20. Jokainen näistä voi olla pentutehdas, mutta jokaisessa voidaan asiat myös hoitaa hyvin. Tässä on joitakin kennelvierailulla huomioitavia seikkoja:

Tarkastele kriittisesti

Onko toiminta avointa? Normaalisti pennunostaja pääsee tutustumaan kenneliin jo ennen kuin pentu on luovutusiässä. Tällöin kasvattaja pääsee puhumaan kasvotusten rodusta ja näkee onko rotu sopiva ostajalle. Kennel on samalla kasvattajan yksityinen koti, joten kasvattajankin kotirauhaa tulee kunnioittaa.

Viimeistään ostotilanteessa ostaja kutsutaan sisälle kuulemaan pennun hoito-ohjeet ja allekirjoittamaan sopimuksen koiran kaupasta. Jos sopimukseen tulee lisäehtoja niistä on keskusteltu kattavasti jo ennen varsinaista ostotilannetta. Ota asioista selvää ennen pennun luovutustilannetta. Ostotilanteessa kasvattajan tulee kertoa ostajalle rodulla esiintyvistä vioista ja sairauksista (niitä on aivan jokaisessa rodussa!). Kasvattaja kertoo pennun riskeistä sairastua perinnöllisiin vikoihin ja sairauksiin, sekä kirjaa ostosopimukseen ainakin yleisimmin esiintyvät. Siperianhuskylla yleisimpiä sairauksia lienevät erilaiset silmäsairaudet kuten HC, eli harmaakaihi. Siksi pentujen vanhempien tulee olla silmätarkastettuja aikaisintaan 2-vuotiaina (nuorempana tehnyt tutkimukset eivät anna oikeaa tulosta) ja tarkastus saisi olla vain pari vuotta vanha. Muut terveystutkimukset ovat aina plussaa. Jos tutkimuksia ei ole tehty Kennelliiton papereilla (jotka näkyvät SKL:n jalostustietojärjestelmässä KoiraNet) on kasvattajalla oltava näyttää eläinlääkärin todistukset kaikista terveystuloksista.

Onko kasvattajalla paljon eri rotuisia koiria? On mahdollista, että vastuullinen kasvattaja kasvattaa muutamaa eri rotua. Voit kysyä, kuinka kauan kasvattaja on kasvattanut kutakin rotua. On epäilyttävää jos talosta ja pihalta löytyy useita eri rotuja edustavia koirayksilöitä. Pentutehtailijat kasvattavat kulloinkin muodissa olevia rotuja, joillakin on myös harvinaisia rotuja, joista saa suuremman hinnan. Kasvattaminen vaatii suurta perehtymistä kasvatettaviin rotuihin, kysele kuinka hyvin kasvattaja tuntee rotunsa.

Onko koirien vaihtuvuus suuri? Eli onko kyseessä ns. "osto-myyntiliike". Tällöin kasvattajalla on myynnissä nuoria ja aikuisia koiria. Kasvattaja saattaa väittää koirien olevan "pitovaikeuskoiria", mutta todellisuudessa pentutehtailija on voinut ottaa halvalla tai ilmaiseksi aikuisia koiria ja myy niitä myöhemmin kalliilla eteenpäin. Pidempään kasvattaneilla täytyy myös olla vanhoja koiria, missä ne ovat? Hoitaako kasvattaja vanhatkin koirat hyvin itse, vai mitä niille tapahtuu? Tiedustele muutenkin kulkeeko kasvattajan kautta paljon eri koiria ja kuinka monelle alle 10-vuotiaalle koiralle on tehty eutanasia ja mistä syistä. Mitä koirat merkitsevät kasvattajalle ja vastaako se sinun ajatuksiasi hyvästä koiranpidosta.

Eettinen koirankasvatus. Pohdi etukäteen millaista koirankasvatusta haluat tukea. Onko sinun mielestäsi oikein, että koirat vaihtavat koko ajan kotia ja kasvattajalla on jatkuvasti erirotuisia koiria ja sitten ne vain katoavat jonnekin. Miten sairaita koiria hoidetaan ja miten kasvattaja suhtautuu koirien eutanasiaan. Ovatko "koirat koiria", harrastusvälineitä, bisnestä, perheenjäseniä vai jotain muuta. Etsi sellainen kasvattaja, jonka ajatukset kohtaavat omiesi kanssa. Kysy aina kasvattajan koirahistoriasta! Vaikka takana olisi vuosikymmenien koiraharrastus kasvattaja kyllä muistaa koiransa.

Myykö kasvattaja monirotuisia/rekisteröimättömiä koiria? Jos mikään taho ei rekisteröi, eikä valvo kasvattajan pentueita on mahdollista, että pentuja teetetään samalla nartulla liian usein. Rekisteröimättömän pentueen kustannukset voivat olla edullisemmat kasvattajalle, mutta toisaalta yhtä kalliit kuin Kennelliittoon rekisteröitäessä. Kennelliitto ei vaadi polveutumistestejä, jolloin koiran sukutaulun todenperäisyys on vain kasvattajan rehellisyyden varassa. Jos pentueen polveutuminen on tutkittu on sen "puhdasrotuisuus" yhtä varma, jopa varmempi kuin SKL:n rekisterissä. Kennelliiton omistajarekisteri ei myöskään kerro mitään koiran laillisesta omistajuudesta, eikä SKL vaadi terveytutkimuksia läheskään kaikilta roduilta (esim. siperianhuskylla ei ole mitään vaatimuksia, kuten ei ole mopsilla tai englanninbulldoggillakaan).

Yhä useammat, varsinkin käyttökoirien kasvattajat kasvattavatkin Kennelliiton rekisterin ulkopuolella. Vaikka pennut eivät olisi tietyn yhdistyksen rekisterissä on kasvattajan silti tunnistusmerkittävä pennut ja polveutumistutkimukset olisivat pitävä merkki kasvattajan rehellisyydestä. Esim. alaskanhuskyilla on yhtä kattavat sukutaulut kuin siperianhuskyilla, vaikka niitä ei rekisteröidä. Kysy aina mikä kasvattajan motiivi on kunkin pentueen kohdalla. Jokaisen pentueen tulee olla harkittu ja kasvattajan on pystyttävä yksityiskohtaisesti kertomaan jokaisesta pentueestaan.

Onko koirilla asianmukaiset olosuhteet? Ovatko ne hyvin pidetty, hyvässä kunnossa ja pirteitä? Onko pennuilla riittävä suoja tuulta, sadetta ja kylmää vastaan, siis sisätilat, vaikka kyseessä onkin arktinen rotu? Pienten siperianhuskypentujen paikka EI OLE ULKOTARHASSA! Kasvattaja voi väittää tämän olevan normaali käytäntö rodun historiasta johtuen, mutta tosiasiassa Siperiassa koiria pidettiin ihmisten kanssa sisällä jarangassa. Ulkona pärjääminen ja mukavat olosuhteet ovat hyvin eri asioita. Nykyaikana kasvattajan on aina huomioitava eläinsuojelulliset seikat. Talvella pentu voi syystä tai toisesta jäädä pakkaseen ja paleltua kuoliaaksi, koska ei päässyt kopin ja emän lämpöön. Joku voi pitää tätä luonnonvalintana, mutta me kasvatamme koiria ja huolehdimme niiden hyvinvoinnista.

Koirien pitopaikoista. Siperianhuskyt asuvat tavallisesti ulkona, varsinkin silloin kun koiria on paljon. Niillä on oltava tukeva koiratarha ja jokaisella koiralla tulee olla oma koppi tai sisätila, jonne ne kaikki pääsevät aina halutessaan. Kopin tulee olla tiivis ja nostettu maanpinnan yläpuolelle, harvalautainen viritys, josta tuulee läpi ei ole asianmukainen pitopaikka arktisellekaan koiralle. Lyhyet ketjut koirien pysyvänä kytkentätapana ovat eläinsuojelulain vastaisia. Katso, että kaikki tilat, joissa koirat elävät ovat siistissä kunnossa. Kun koiria on useita tarhat siivotaan päivittäin ja pentutilat siivotaan useasti päivässä. Varsinkin silloin kun kasvattajalla on pennut talossa, voi siellä olla hieman epäsiistiä. Ei kuitenkaan ole normaalia, että talossa on kymmeniä koiria ja lattioilla on ulostetta ja virtsaa. Myöskään koirien pito sisällä kuljetushäkeissä ei ole normaalia. Pidä huoli, että pääset tapaamaan kaikki kasvattajan koirat ja, ettei joitain eläimiä piilotella.

Minkä ikäisenä nartulla on ensimmäiset pennut? Siperianhusky-rodussa ei narttua pitäisi astuttaa ennen kahta vuotta. Sanooko kasvattaja sen olevan vahinko? Tällöin tarkasta KoiraNetin jalostustietojärjestelmästä tai muusta vastaavasta rekisteristä, minkä ikäisiä nartut ovat olleet edellisten pentueiden kohdalla. Alle vuoden ikäisellä nartulla teetetyt pennut kertovat kasvattajan vastuuttomuudesta. Jos vahinkopentuja alkaa olla usein, voi miettiä onko kyseessä sittenkään vahingot.

Ovatko pennuttamiset liian tiheitä? Joskus voi tulla oikeasti "vahinkopentuja", mutta kyse voi olla myös nk. välipentueesta, joka myydään rekisteröimättömänä, koska nartulla on ollut pennut edellisestä kiimasta. Eläinsuojelullisista syistä narttuja ei astuteta jokaisesta juoksusta, SKL:n säännöissä pennutusvälin on oltava vähintään 10 kk (mikä on todella vähän).

Koirien kunto. Näyttävätkö koirat hyväkuntoisilta? Siperianhuskyjen tulee aina olla aktiivisia ja ne ovat kiinnostuneita kennelin vierailijoista. Hyväkuntoiset koirat ovat silminnähden iloisia, niillä on hyväkuntoinen turkki ja ne ovat lihaksikkaita. On normaalia, että ostaja pääsee näkemään emon pentuineen. Imettävällä siperianhuskylla on usein ohuempi karva, mutta on tärkeää, että myös emo on hyväkuntoinen (siltä ei saa näkyä kylki- tai lonkkaluut). Kasvattaja madottaa pennut useasti ennen luovutusta, voit kysyä minkä ikäisinä pennut madotetaan ja mitä lääkettä niille annetaan.

Älä loukkaannu jos et pääse sylittelemään pieniä pentuja. Vastuullinen kasvattaja huolehtii siitä, ettei pentujen tilaan pääse ulkomaailmasta vaarallisia viruksia tai bakteereita. On siis aivan normaalia, etteivät vieraat (varsinkaan ne joilla on ennestään omia koiria) pääse käsittelemään pieniä pentuja. Kennelvierailulle mennään puhtaissa vaatteissa, eikä pentujen tiloihin mennä kengät jalassa, myös kädet on hyvä desinfioida.

Kuva Tinja Tuominen

Se ainoa oikea: Valitse vain se pentu, jonka tunnet sinulle sopivan

Älä koskaan ota pentua säälistä. Jotkut haluavat pelastaa edes yhden pennun huonoista oloista tai haluavat esiintyä ns. eläinsuojeluihmisenä ottamalla pennun huonoista oloista. Sinun päätöksesi ottaa pentu tukee kasvattajan toimintaa. Jos kennelissä tai sen toimintatavoissa on jotain huomautettavaa ota yhteys paikalliseen eläinsuojeluvalvojaan. Jotkut kasvattajat pyytävät itse tarkastuksen ja heillä on näyttää eläinsuojeluvalvojan lausunto kennelistään.

Näyttelymenestys ei ole tae mistään. Monissa mediassakin näkyneissä tapauksissa eläinsuojelurikoksia ovat tehneet tunnetut kasvattajat, joiden koirat menestyvät näyttelyissä. Kasvattaja voi pitää hyvin pärjäävät koirat ns. kehäkunnossa, mutta muut jäävätkin huomiotta. Valitettavasti näyttelyt ovat tunnettuja siitä, että ne ylläpitävät ulkonäköön painottuvaa jalostusta, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä rodun alkuperäisen käytön kanssa. Monet eläinsuojelurikoksia tehneet henkilöt ovat olleet Kennelliiton "sitoumuskasvattajia", joten moisilla toimintaa kaunistelevilla seikoilla ei välttämättä olekaan mitään virkaa. Kennelliitto myös rankaisee jäseniään (myös ei-jäseniä!) yhdistyksensä rotupuhtaus-ideologiaa tai (sopimusvapautta ja kauppalakia rajoittavia) sopimussääntöjä rikkovia henkilöitä kaikenlaisilla kurinpidollisilla toimilla, joten ota ensin selvää onko sanktioita saanut henkilö oikeasti rikkonut lakia tai toiminut eettisesti väärin eläimiä kohtaan vai onko kyse vain Kennelliiton (vanhanaikaisista) näkemyksistä.

Onko tällä palautusoikeutta? Vastuullinen kasvattaja haluaa aina, että jos pennusta halutaan luopua se palautuu hänelle. Kukaan ei voi pentua myydessään vakuuttaa, että siitä tulee näyttelytähti tai siitoskoira. Pentu myydään aina kotikoiraksi.

Oletko nyt aivan varma?

Tutustuttuasi tarkasti näihin ohjeisiin olet hieman valmiimpi hankkimaan sinulle sopivan pennun. Ole rehellinen itsellesi ja ennen kaikkea: älä kiirehdi! Löydät varmasti itsellesi sen oikean.

siperianhusky