Perushoito
Tietoa siperianhuskysta huolehtimisen perusasioista.
Rodun esittely Pennun hankinta Rotumääritelmä Terveys Pennusta vanhuuteen
Perushoito Pentu tulee kotiin Harrastukset Sopiiko kerrostaloon? Jalostuslinjat
Perushoito
Erilaisilla koirilla on erilaisia vaatimuksia niiden hoidon suhteen. Siperianhusky on monin tavoin helppohoitoinen koira, mutta toisaalta vaatii paljon aktiviteetin ja liikunnan suhteen. Sillä on helppohoitoinen turkki ja se on siisti ja hajuton, eikä siitä lähde tyypillistä "koiran hajua". Siperianhuskyt tunnetaan kissamaisen siisteinä koirina, jotka pitävät itse turkkinsa siistinä ja hyvässä kunnossa.
Kun koiria on useampi kuin yksi, ulkotarha on paras vaihtoehto. Ulkona koirat saavat raitista ilmaa, voivat seurata ympäristön tapahtumia kaikilla aisteillaan ja voivat leikkiä keskenään tai halutessaan vaikka kaivaa kuoppia. Pienemmän koiramäärän ollessa kyseessä hyvä vaihtoehto on myös pitää koirat sekä ulkona että sisällä, jolloin koirat saavat olla ulkona työpäivän ajan ja nauttia sitten ihmistensä seurasta heidän ollessa kotona. Näin yhdistyvät ulkona ja sisällä asumisen parhaat puolet.
Oli asumismuoto kumpi tahansa, siihen on aloitettava totuttelemaan heti pennun saapuessa. Yksinolon harjoittelu lähtee sekunneista ja aikaa pidennetään koiran ollessa rauhallinen ja harjoitusten onnistuessa. Paras aika harjoituksille on kun pentu on jo väsynyt, yksin kotona koira tulee lepäämään ja nukkumaan suurimman osan ajasta. Suurin virhe on olla pennun kanssa koko ajan kun se saapuu kotiin. Yksinolon harjoittelu on aloitettava heti pienistä hetkistä, pentua ei pidä jättää yhtäkkiä yksin koko päiväksi kun paluu arkeen koittaa. Käytä paljon aikaa rauhallisen yksinolon opettamiseen. Voit olla varma, että laiskottelu tässä kohtaa tulee kostautumaan joko kodin ja sen irtaimiston tuhoamisena (tämä ei aina ole eroahdistusta) tai naapureiden hermoja viiltävänä huskykonserttina.
Jos ainoa vaihtoehto on ulkona asuminen täytyy silti miettiä, missä koira on esim. sairastaessaan tai parantuessaan leikkauksesta? Siperianhusky tarvitsee aina mahdollisuuden päästä sisätiloihin, tämä tulee kysymykseen varsinkin koira-allergian kohdalla. Allergian takia koiraa ei voi pitää samoissa tiloissa allergisen kanssa ja ulkona aina yksin oleminen olisi siperianhuskylle väärin. Silloin voi miettiä, ottaako kaksi pentua tai jos mahdollista pennun ja aikuisen koiran yhtäaikaa. Koirien ulkona hoitaminenkin aiheuttaa oireita, joten on hyvä käydä kennelissä etukäteen tutustumassa koiriin ja testata miten paljon oireita koirien kanssa oleminen aiheuttaa.
Tarha vai juoksunaru?
Ulkona koiria pidetään yleensä tarhassa. Moni siperianhusky on karkailun ammattilainen ja yhden tarhan rakentaminen koppeineen maksaa helposti 500-1000€. Tarhan verkon tulee olla kestävää (panssariverkko) ja tarpeeksi korkeaa, ettei koira pääse kiipeämään yli. Katon rakentaminen on hyvä vaihtoehto, jolloin tarha pysyy kuivempana, varjossa ja koirat eivät pääse kiipeämällä yli. Verkkoa yleensä upotetaan maan alle, ettei koira pääse kaivamalla karkuun. Maapohja lienee yhä suosituin, mutta jonkun verran käytetään myös lautaa, betonia tai viiraa. Mitä enemmän koiria on sitä nopeammin pohja likaantuu ja vaatii maa-aineksen vaihtamista. Kiinteät pohjat vaativat viikottaista painepesurilla pesua. Tarhat siivotaan päivittäin ja on huolehdittava, että koiralla on talvellakin vettä aina saatavilla.
Valitse tarhan paikka hyvin, paras olisi hieman viettävä maa jolloin tarha pysyy kuivana. Rakenna tarha mielellään auringolta suojaisaan paikkaan, mutta ei kauas talosta ja pihasta. Koirien on hyvä päästä tarhasta seuraamaan ihmisten touhuja ja toissaalta ihmisten on nähtävä helposti, mitä tarhassa tapahtuu. Siperianhuskylle tarhaa rakentaessa on materiaalien oltava vahvoja; husky tulee helposti yli, läpi tai ali. Valitse tarpeeksi korkea verkko (väh. 2 m) ja rakenna tarha siten, ettei ali pääse kaivamaan. Eläinsuojelulaista näet koiratarhan vähittäisvaatimukset. Kokovaatimus on todellinen minimi ja kannattaakin kerralla rakentaa tarpeeksi tilava tarha, jonne on mahdollista myöhemmin asuttaa enemmän koiria. Myös koiran juoksunarulle ja kopille on laissa tietyt määräykset.
Eläinsuojelulaissa on määrätty ehdottomat minimit koirien pidon suhteen. Tutustu valtioneuvoston asetukseen koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta liittyviin kohtiin, Seura- ja harrastuseläimen pitopaikan yleisistä vaatimuksista, pitopaikan olosuhteista, ulkotarhan yleisistä vaatimuksista, sekä koiran kytkemiseen ja koirankoppiin tai vastaavaan sääsuojaan liittyviin lakikohtiin. Luvussa 13 on vähimmäiskoot ulkotarhalla jne. tiloille. Lisäksi tutustu ensimmäisen momentin liitteeseen: Eläinsuojeluasetus
Siperialaiset ovat usein kaivamisen ammattilaisia (kuva Hämäläinen).
Juoksutarha
Juoksutarhalla tarkoitetaan koiria varten aidattua isompaa tilaa, jossa koiria voi juoksuttaa vapaana. Moni aitaakin oman pihansa, jolloin koirat saavat valvonnan alaisina isomman tilan käyttöön ja samalla se estää koiria karkaamasta kun juoksutarha on rakennettu varsinaisen tarhan ja mahdollisesti koko talon ympärille. Juoksutarhan voi rakentaa matalammasta ja kevyemmästä verkosta kuten riista- tai puutarha-aidasta. Tällaiset verkot eivät ole "huskynkestäviä" ja ne saavatkin ulkoilla juoksutarhassa yleensä vain valvottuna. Aidan korkeutta miettiessä tulee ottaa huomioon, että aidassa riittää korkeutta talvellakin kun lunta on paljon. Aitatolpat tulee pystyttää tukevasti ja riittävän tiheästi. Varsinkin jos aitauksessa juoksuttaa paljon koiria yhtäaikaa on oltava varmaa, ettei koirat tule läpi aitauksesta vaikka ne näkisivät jotain mielenkiintoista aidan toisella puolella (vieras irtokoira, riistaa tms.).
Sisäloishäätö
Pennulle annetaan ensimmäiset matokuurit jo sen ollessa kasvattajan luona. Koira saa helposti sisäloisia ja on ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että sisäloisia on ja niiden aiheuttama lievä tulehdustila voi olla immuniteetin kehityksen kannalta hyväksikin. Sisäloisista tulee ongelma silloin kun niitä on liian paljon, varsinkin pentujen kohdalla tartunnat voivat olla kohtalokkaita. Pentujen emän loishäädöstä on huolehdittu hyvin ja huolehditaan pentujen aikanakin. Kasvattajalta voi kysyä mitä lääkettä ja milloin pennuille on annettu sisäloishäätö. Ensimmäisen kerran pennut lääkitään kahden viikon ikäisinä ja sitten sen jälkeen parin viikon välein kasvattajasta riippuen (käytännöt vaihtelevat paljon).
Suomessa yleisimpiä sisäloisia ovat suolinkainen ja hakamato. Pentu voi oireilla yskimällä (toukkamuodot), mutta selkeitä loistartunnan merkkejä ovat oksentelu, ripuli, turvonnut vatsa ja yleinen huonokuntoisuus (turkin laatu, anemia jne.). Pennun loishäädöstä tulee huolehtia niin, ettei oireita tule, etkä tule koskaan näkemään jälkeäkään madoista. Aikuiset koirat on syytä lääkitä kaksi kertaa vuodessa, yleensä keväällä ja syksyllä. Suolinkaiset voivat tarttua ihmiseenkin ja on tarpeen huolehtia myös koiran makuualustojen puhtaudesta. Lisäksi jos koiralla on oireita esim. limaa ulosteessa tai matoja tulee ulos asti koira tulee aina matolääkitä! Omilla aikuisilla koirillani (pennulla kerran) ei ole ollut koskaan näkyviä merkkejä loisista, mutta se ei tarkoita etteikö niitä olisi, eikä se ole syy loishäädön laiminlyöntiin. Koiralle annetaan sisäloishäätö myös aina viikkoa ennen rokotusta, joka vähentää rokotuskomplikaatioiden riskiä ja varmistaa rokotteen tehon.
Rokotukset
Koirien rokotuksilla nostetaan elimistön vastustuskykyä, jotta sen immuunivaste voi taistella tauteja vastaan. Suomessa Eviran suositusten mukaan koirat rokotetaan penikkatautia, tarttuvaa maksatulehdusta ja parvovirusta vastaan. Tämä kolmoisrokote annetaan ensimmäisen kerran koiran ollessa 12 viikon ikäinen ja seuraavan kerran 16 viikon iässä. Rabiesrokotus voidaan antaa ensimmäisen kerran 16 viikon ikäiselle. Halutessa koiralle voi myös antaa nelosrokotteen, joka sisältää kennelyskärokotteen. Rokotukset uusitaan koiran ollessa vuoden ikäinen ja jatkossa kolmen vuoden välein. Eläinlääkäriltä saat koiralle rokotuskortin, johon merkitään annetut lääkkeet ja seuraavan rokotuksen ajankohta.
Ennen kuin pennulla on voimassa olevat rokotukset on oltava varovainen, ettei saa vakavia tartuntoja. Penikkatauti ja tarttuva maksatulehdus leviävät pisaratartuntana koirasta toiseen, mutta sitkeä parvovirus voi elää pitkään esim. maaperässä ja voit itse tuoda viruksen kotiin kenkien mukana. Vältä siis liikkumista alueilla, missä on paljon koiria (koirapuistot, suositut lenkkipolut) äläkä päästä pentua vieraiden koirien luo. Kengät on hyvä desinfioida ja pitää pennun kanssa eri tilassa. Pentu voi vierailla tuttujen ja terveiksi tiedettyjen koirien (jotka eivät käy koirapuistoissa, näyttelyissä tai muissa paikoissa, mistä tartunnan voi herkimmin saada) luona, jotta sen sosiaaliset taidot kehittyvät. Parvotartunnoista kuulee yleisimmin ja pentu on vietävä välittömästi eläinlääkärin hoitoon jos sillä esiintyy oireita: väsymys, syömäyyömyys ja oksentelu sekä ripuli (usein veristä). Yleisiin koiratapahtumiin rokotukset ovat pakolliset ja järjestäjille täytyy näyttää rokotustodistus (rokotuskortti tai muu todistus, rokotusmääräykset eivät välttämättä vastaa Eviran suosituksia).
Perustarvikkeet ja säännöllinen kunnon tarkastus
Jokainen koira tarvitsee joitakin perustarvikkeita ja sen kunto/terveys on tarkastettava säännöllisesti. Koiran kunto on hyvä tarkistaa päivittäin, vähintään viikottain. Kuntotarkastuksessa seuraat, että koira liikkuu normaalisti ja tunnustelet koiran kauttaaltaan läpi. Tunnustellessa huomaat kivuliaat kohdat, joita voivat aiheuttaa haavat tai muut terveysongelmat, huomaat myös esim. mahdolliset kasvaimet tai muut patit. Hampaita tarkastaessa katsotaan, ettei mikään hammas heilu ja, että hampaat ja ikenet ovat hyvässä kunnossa. Kesäaikaan koira käydään päivittäin läpi punkkien varalta, punkit poistetaan ja puremakohta desinfioidaan.
Tassut ja kynsien leikkaaminen
Varsinkin sisällä asuvien koirien kynsiä täytyy säännöllisesti lyhentää. Ulkona asuvilta valjakkokoirilta kynnet saattavat kulua luonnostaan. Kuitenkin tassujen ja kynsien kunto on aina tarkastettava jokaiselta koiralta. Rekikoirien kynnet voidaan pitää hieman pidempänä, koska ne kuluvat varsinkin syystreeneissä kovalla alustalla juostessa ja talvella käpälissä tulee olla pitoa. Kannuskynnet, jotka siperianhuskylla on normaalisti vain etujaloissa on pidettävä aina mahdollisimman lyhyinä, etteivät ne repeä tai tartu kiinni mihinkään.
Jo kasvattaja on leikannut pennun kynsiä säännöllisesti ja kynsien leikkaamista jatketaan pennun tultua uuteen kotiin. Kynnet leikataan koirille tarkoitetuilla kynsisaksilla, kokeilemalla löydät itsellesi sopivimmat. Kynsien leikkaamisen voi opettaa esim. merkkiäänellä. Kynnen sisällä on elävää kudosta, jonka leikkaaminen on kivuliasta koiralle ja aiheuttaa usein runsasta verenvuotoa. Vaaleissa kynsissä kudos näkyy selkeästi, mutta tummissa kynsissä voi auttaa, että kynnen alla pitää esim. taskulamppua, jolloin tietää mistä kohtaa voi leikata. Leikkaamisen yhteydessä tarkastetaan tassujen kunto, levitä varpaita ja katso, ettei varpaissa ole haavoja tai hankaumia. Jos lumi paakkuuntuu helposti koiran tassuihin, voit siistiä karvoja leikkaamalla.
Jos kynsien leikkaaminen on hankalaa kysy ajoissa neuvoa! Kun koiralle tulee ikäviä kokemuksia muuttuu leikkaaminen aina hankalammaksi ja viimeisessä vaiheessa koiran kynsiä on leikattava rauhoituksessa eläinlääkäriasemalla.
Korvien ja silmien puhtaus
Myös korvat ja silmät tarkistetaan säännöllisesti. Siperianhusky on pystykorvainen rotu, joten sillä ei ole niin paljon ongelmia kuin luppakorvaisilla saattaa olla. Katso, että korvat ovat puhtaat ja etteivät ne haise pahalle. Korvat voidaan puhdistaa ulkoisesti puhdistusaineella, pumpulilla tai pumpulipuikolla. Varo, ettet työnnä puhdistusvälineitä syvälle korvakäytävään! Jos korvat ovat likaiset, kutisevat tai koira raapii niitä kyseessä voi olla tulehdus, tai korvapunkki ja tila voi vaatia lääkehoitoa (esim. korvatippoja). Kysy tällöin lisäohjeita eläinlääkäriltä.
Silmien on oltava kirkkaat ja puhtaat. Silmät eivät saa koskaan rähmiä tai vuotaa. Vuotaviin ja ärtyneisiin silmiin voi olla useita eri syitä perinnöllisistä silmäsairauksista tapaturmiin tai vaikkapa huonolaatuisiin kuivikkeisiin.
Suuhygienia
Alkukantaistenkin koirien hampaiden hoito on tärkeää ja hammaskiveä tulee myös isommille roduille. Koiran hampaita tulee hoitaa ja pentu täytyy jo pienenä totuttaa hampaiden harjaukseen. Eläinkaupoista saa koiran hammasharjoja ja erimakuisia hammastahnoja. Totuttele koira harjaukseen harjaamalla ensin vähän kerrallaan ja palkitse ja kehu koiraa. Tärkeää on harjata hampaat posken puolelta ja jos koiralle kertyy helposti hammaskiveä, on hampaat harjattava päivittäin. Hammaskiveä voi myös ehkäistä antamalla koiralle hammaskiveä ehkäiseviä puruluita tai muuta sopivaa purtavaa. Pennun hampaiden vaihtumista on seurattava.
Totuta koira muutenkin suun tarkastamiseen, vieraidenkin on pystyttävä tarkastamaan koiran purenta. Siperianhuskylla on leikkaava purenta
ja sillä pitäisi olla kaikki hampaat, ilmoita kasvattajalle mahdollisista purentavirheistä/hammaspuutoksista. Hammaskiveä tulee yleensä vain vanhoille
siperianhuskyille, eikä hampaiden harjaamista yleensä tarvita. Lue lisää suugyhieniasta tästä Suden Saagan-blogini tekstistä!
Arktinen turkki pysyy kunnossa lähes itsestään
Siperianhuskylla on keskipitkä, kaksinkertainen turkki, joka koostuu suojaavasta päällyskarvasta ja pehmeämmästä, eristävästä pohjavillasta. Siperianhuskyn pohjavilla vaihtuu kaksi kertaa vuodessa, mutta sisällä elävältä koiralta irtoaa hieman karvaa ympäri vuoden. Ns. karvanlähtöajat ovat yleensä syksyllä ja keväällä, mutta ajankohta on hyvin yksilöllinen. Valon määrän lisääntyminen keväällä saa aikaan muutokset, jotka johtavat pohjavillan irtoamiseen. Ulkona asuvilta koirilta pohjavilla irtoaa yleensä isoina laikkuina. Yleensä myös peitinkarva vaihtuu heti kun uutta pohjavillaa alkaa kasvaa ja karvan vaihtumisen aikaan koirat näyttävätkin "puolta pienemmiltä" ilman arktista turkkiaan. Parhaassa tilanteessa siperianhuskylla on siis "kesätukka" kuumimpien kesäkuukausien ajan, mutta niillä kuitenkin on suojaava peitinkarva suojaamassa auringon haitallisilta säteiltä ja hyönteisiltä.
Karvanlähdön aikaan turkkia on hyvä harjata, ettei irtoava karva takkuunnu ja huopaannu. Steriloitujen koirien turkki muuttuu yleensä pehmeämmäksi ja usein myös kasvaa pidemmäksi ja vaihtuu huonommin, tämäkin on yksilöllisiä eikä kaikille tule muutoksia lainkaan. Myös vanhojen tai sairaiden koirien turkki vaihtuu huonommin. Älä aja normaaliturkkisen siperianhuskyn turkkia pois kesällä! Se tarvitsee peitinkarvan suojan edellä mainituista syistä. Siperianhuskyn pohjavilla on laadukasta ja sitä voi kerätä talteen, jotta siitä voi kehrätä lankaa ja tehdä ihanan pehmeitä villavaatteita!
Siperianhuskyn turkin voi harjata päivittäin luonnonharjaksisella harjalla, kuolleet karvat lähtevät hyvin tiheällä kammalla. Karvanlähtöaikaan myös karsta ja suka ovat käteviä, näyttelyssä irtokarvat voi vielä pyyhkäistä pois säämiskällä. Omassa käytössämme parhaat turkinhoitovälineet ovat karsta ja kampa. Pennuille ensiharjaksi pehmeä luonnonharjaksinen harja.
Siperianhusky kylvyssä
Siperianhuskyn turkki pysyy hyvin siistinä itsestäänkin ja talvella koirat ottavat itse lumikylpyjä. Jos koira kuitenkin on selvästi likainen se pitää pestä ja näyttelyyn kannattaa myös viedä puhdas koira (joskus pelkästään valkoisten osien peseminen riittää kun koira ei ole muuten likainen). Vaikka päällyskarva näyttäisi olevan likainen esim. mutalammikossa uimisen jälkeen, lika saattaa kuivuttuaan karista kokonaan pois. Tarkista siis, ettei lika ole läpäissyt peitinkarvaa pohjavillaan tai iholle asti. Kun peset koiran kylmällä säällä odota ensin, että turkki ehtii täysin kuivua ennen kuin päästät koiran ulos. Kun pohjavilla on kasteltu koiran turkki ei suojaa sitä kylmyydeltä ja koira voi paleltua. Ulkokoiran on siis hyvä viettää yö sisällä jos turkki jää kosteaksi.
Ennen pesua karstaa turkki huolella, jotta pääset eroon kuolleista karvoista. Harjaa huolellisesti varsinkin housukarvat, häntä ja alueet jossa turkkiin kohdistuu hankausta. Koiran voi pestä kylpyammeessa tai suihkuhuoneessa. Varmista, että vesi on sopivan lämpöistä. Älä pakota koiraa! Lattia on usein liukas huskyn tassuille, joten suihkuun olisi hyvä laittaa liukueste jonka päällä koira voi seistä. Opeta koira seisomaan paikallaan pesun aikana. Annostele shampoo ohjeiden mukaan ja hiero se koiran turkkiin. Varo, ettei vettä pääse menemään koiran korviin tai silmiin. Pese sitten shampoo huolellisesti pois, sitä ei saa jäädä turkkiin pesun jälkeen. Voit myös käyttää turkille sopivaa, suojaavaa hoitoainetta.
Pesun jälkeen kuivaa koira pyyhkeellä, jotta pääset eroon enimmästä kosteudesta. Tämän jälkeen voit kuivata turkin hiustenkuivaajalla, harjaa turkkia samalla. Viimeiseksi kampaa turkki harvalla kammalla. Jos peset koiran muutamaa päivää ennen näyttelyä turkki ehtii laskeutua, jos peset koiran päivää ennen tai samana päivänä turkki vaikuttaa tavallista tuuheammalta.
Lääkekaappi ja ensiaputarvikkeet
Lääkekaapista pitäisi löytyä perustarvikkeita ja tarvikkeita koiran ensiapuun. Jokaisen koiran lääkekaapista tulee löytyä vähintään kuumemittari, punkkipihdit (tai muu punkin poistoon tarkoitettu väline) ja sidetarpeita; sakset, sideharsoa ja teippiä. Lisäksi on hyvä olla puhdistusainetta kuten Betadinea ja antiseptista voidetta kuten Bacibactia. Lääke-/ensiapuvarastoa voi täydentää kertakäyttöhanskoilla, lääkeruiskulla ja vanulapuilla. Matolääkettä on hyvä olla aina varastossa, samoin tulehduskipulääkettä (esim. Metacam) sekä maitohappobakteerivalmistetta (esim. Tehobact) ja suolistohäiriöihin esim. Canikur-tabletteja.
Lisäksi on myös hyvä löytyä vetyperoksidiliusta (oksettaminen koiran syötyä jotain epäsopivaa) ja lääkehiiltä, ne voivat pelastaa koiran myrkytykseltä. Epäillessäsi myrkytystä soita aina ensin eläinlääkärille. Lisäksi tarpeeseen voi tulla kylmägeelipussi (vammat), elektrolyyttivalmiste, ravintolisät ja suolaliuos.