siperianhusky.net

Harrastukset

Vaikka siperialaisen ykköslajeja ovatkin erilaiset vetolajit, se soveltuvat mainiosti myös muihin koiraharrastuksiin aina leikkimielisestä koiratanssista ammattimaisiin pelastuskoiran tehtäviin. Koska siperialainen on luonteeltaan itsenäinen koira, joka ei automaattisesti palvo maata ohjaajan jalkojen alla, se voi olla haasteellinen koulutettava. Siperialaisella kuitenkin on muita ominaisuuksia, joiden ansiosta se on omiaan lähes jokaiseen harrastuslajiin: se on älykäs, innokas ja helposti käsiteltävä, terverakenteinen käyttökoira, jolle yhteistyö ei ole vierasta.

Etsiessä koiraa jotain tiettyä lajia varten kannattaa siperianhuskya harkita vain vetolajien ollessa kyseessä. Muihin lajeihin on niihin paremmin soveltuvia ja niitä varten jalostettuja koiria, jolloin tässä esitellyt lajit ovat siperialaiselle esim. mukavaa kesätekemistä vetokauden ulkopuolella. Vetolajit on esitelty omassa osiossaan pääkategoriassa Rekikoira.

Retkeily & vaellus - taitoja ei tarvita

Siperialaiselle erinomaista kesäaktiviteettia on kaikenlainen retkeily ja mikä parasta, siihen ei tarvita minkäänlaista koulutusta! Retkeilystä löytyy oma sivunsa Rekikoira-osiosta tästä linkistä!

Toko - tästä lähdetään liikkeelle

Oikein motivoituna ja taitavalla kouluttajalla voi pärjätä jopa kilpailuissa. Kuva Anne Walden.

Tottelevaisuuskoulutuksessa on kyse koiran ja ohjaajan saumattomasta yhteistyöstä, joka vaatii ohjaajalta taitoa koiran hallinnassa. Siperianhuskyn kanssa treenatessa avainasemassa on kysymys, kuinka tehdä tottelevaisuuskoulutuksesta tarpeeksi mielenkiintoista koiralle. Siperialainen oppii nopeasti, ilman turhia toistoja, mutta se myös kyllästyy yhtä nopeasti! Tottelevaisuuskoulutus lähtee arkitottelevaisuudesta kuten istumis- ja maahanmenokäskyistä, sekä luoksetulosta. Nämä taidot tulisi olla hallinnassa jokaisella koirakolla ja niitä voi harjoitella arjen tilanteissa kotona, omalla pihalla tai lenkkipolulla. Parhaisiin tuloksiin pääsee aloittamalla koulutuksen heti kun pentu tulee kotiin. Pentukurssille osallistuminen on erittäin suositeltavaa, siellä ohjaaja saa asiantuntevaa opastusta ja pentu tottuu vieraisiin koirakoihin turvallisessa ympäristössä.

Kun perustaitoja on harjoiteltu kotioloissa ja laji kiinnostaa enemmänkin, on aika siirtyä ohjattuun koulutukseen. Isommilla paikkakunnilla saattaa olla enemmänkin erilaisia koirakerhoja, joista voit etsiä sinulle ja koirallesi sopivimman. Toko-harrastajat jaetaan usein eri ryhmiin, aloittelijoista kilpaileviin ryhmiin, jolloin harrastaminen on kaikille mukavaa. Tokon perusliikkeet ovat pohjana seuraaville harrastuslajeille, eli jos mielessä siintää agility tai vaikka vesipelastus, on koiran perustottelevaisuuden oltava ensin kunnossa.

Kilpailemaan! Kun liikkeet alkavat sujua, saattaa kilpaileminenkin alkaa kiinnostaa. Jos uskallusta virallisiin luokkiin ei vielä riitä, voi koirakko kokeilla vaikka "möllitokoa". Se tarkoittaa epävirallista, enemmän leikkimielistä tokoa, jollaisia järjestetään ympäri Suomea. Virallisiin tokoluokkiin saa osallistua millaisen koiran kanssa tahansa. Koiran täytyy kuitenkin olla rokotettu voimassa olevien rokotusmääräyksien mukaan ja tunnistusmerkitty. Tokossa on 4 koeluokkaa: alokas, avoin, voittaja ja erikoisvoittajaluokka (ALO, AVO, VOI ja EVL). Luokissa edetään sitä mukaa kun koira saa 1-palkintoja. Erilaiset yhdistykset järjestävät kokeita ja tietoa niistä saa parhaiten esim. paikallisten koiraryhmien Facebook-sivuilta. Vain Kennelliittoon rekisteröidyt koirat voivat saavuttaa SKL:n valionarvon ja osallistua FCI:n alaisiin arvokilpailuihin.

Agility - vauhtia ja tottelevaisuutta

Agility on ketteryyttä vaativa koirien esterata, jossa koira suorittaa erilaisia esteitä ihmisen ohjauksessa. Tarkoituksena on suorittaa rata mahdollisimman puhtaasti ja nopeasti. Tämä laji on omiaan ketterälle ja kevytliikkeiselle siperialaiselle, joka rakastaa vauhdin hurmaa. Kuitenkin myös ohjaajan tulisi pysyä mukana siperianhuskyn vauhdissa!

Agilitya voi harjoitella jo pennun kanssa, ei kuitenkaan raskasta harjoittelua, ennen kuin pentu on täysikasvuinen ja normaalisti kehittynyt. Agility-esteitä voi tehdä itsekin ja harjoitella sitten omalla pihalla. Parhaiten liikkeet oppii suorittamaan koirakerhon järjestämällä agilitykurssilla, jossa on luokat aloittelijoille ja kilpaileville ryhmille. Usein kursseille on "pääsykoe", jossa testataan koiran perustottelevaisuutta. Agilityssa mm. luoksetulo, seuraaminen ja paikallaan pysyminen ovat tärkeitä taitoja, jotka tulee hallita. Kurssi aloitetaan opettelemalla jokainen este erikseen ja sitten vähitellen siirrytään harjoittelemaan ratoja ja ohjauskuvioita. Agilityradan esteitä ovat erilaiset hyppyesteet, keinu, A-este, puomi, pöytä ja tunneliesteet. Esteet jaetaan hyppyestesiin, kontaktiesteisiin (kuten edellä mainitut keinu ja A-este), sekä muut esteet. Muita esteitä on mm. pujottelu, jossa koira vauhdikkaasti pujottelee keppien välissä.

Kilpailemaan! Kilpailuihin osallistuvan koiran on oltava yli 18 kk ikäinen, tunnistusmerkitty ja rekisteröity Kennelliiton rekisteriin. FIX-rekisteröityjä koiria ei kuitenkaan hyväksytä arvokisoihin, eivätkä ne voi valioitua. Miksi, sitä emme tiedä. Suomessa tarvitaan myös Suomen agilityliiton kilpailulisenssi ja agilityn kilpailukirja. Kokoluokassa siperianhusky kuuluu Maksi-luokkaan. Myös muut tahot järjestävät agility-kilpailuita.

Huom! Rekisteröimällä koiransa Suomen Kennelliiton FIX-rekisteriin tai osallistumalla mihin tahansa sen alaiseen kokeeseen, kilpailuun tai näyttelyyn sitoudut samalla noudattamaan SKL:n aatteellisia periaatteita ja jatkuvasti muuttuvia sääntöjä. Voit siis päätyä SKL:n kurinpitoon vaikka et ole SKL:n jäsen. Kannattaa siis miettiä kaksi kertaa ennen kuin osallistuu SKL:n alaisiin karkeloihin, varsinkin jos aiot elämäsi aikana kasvattaa koiria, jotka eivät kuulu FCI-rotuihin!

Koiratanssi - laji hieman häiriintyneille koirakoille

Koiratanssi on verrattaen uusi laji, joka on lähtöisin tottelevaisuuskoulutuksesta. Lajin sanotaan olevan lähtöisin Englannista, missä tottelevaisuuskoulutuksen seuraamisosioon liitettiin musiikki ja laji kulkikin aluksi "Heelwork to music"-nimellä. Vaikka laji ei ole ollut kauaa olemassa (tosin sirkuksissa tämän tyylistä showta on harjoitettu jo kauan) on siihen muodostunut erilaisia näkemyksiä mm. amerikkalaisten oma, enemmän show-painotteinen versio näyttävine esiintymisasuineen.

Koiratanssi on haasteellista koiran aktivointia, siinä tehdään sarja erilaisia liikkeitä koreografiassa musiikin tahtiin. Koiratanssi siis yhdistää tottelevaisuuskoulutuksen ja kaiken muun temppuilun, sekä saa ohjaajankin mukaan liikkumaan ja keksimään erilaisia temppuja ja kuvoita. Eikö kuulostakin aivan normaalilta ja vakavamieliseltä harrastukselta? Suomessa koiratanssin oma yhdistys on Tahtitassut ry, joka alunperin järjesti myös kilpailuita. Nykyään myös koiratanssi on SKL:n alaista, joka pakottaa rekisteröimään koiran FIX-rekisteriin ja sitoutumaan SKL:n toimintatapoihin. Kuitenkaan FIX-rekisterissä olevat koirat eivät voi valioitua.

Rally-Toko - kun mikään ei riitä?

Itseasiassa rally-toko on vähemmän vakavamielinen laji, jossa yhdistetään elementtejä tokosta, agilitysta ja koiratanssista niin, että koiralla ja ohjaajalla on aina hauskaa. Tässä lajissa jokaisen liikkeen viimeisen päälle hiominen ei ole lainkaan niin tarkkaa ja tarkoituksena onkin innostaa ihmisiä kouluttamaan koiristaan kotona ja muissa ympäristöissä hyvin käyttäytyviä.

Rally-tokossa suoritetaan rata, jonka varrella on eri toiminnoista kertovia kylttejä. Koirakko etenee radalla ja suorittaa kyltin kohdalla siinä vaaditetun liikkeen, joka voi olla esim. erilaisia asentoja tai suunnan ja nopeuden vaihtoja. Agilityn elementtejä radalla voi olla esim. hyppy tai putki. Lajissa on neljä luokkaa ja radan vaativuus kasvaa luokan mukaan. Alokasluokkaan osallistumisen kynnys on matala ja koiran saa alokasluokassa pitää hihnassa.

Myös tämä laji toimii nykyään SKL:n alaisuudessa, mutta myös muita ns. möllikilpailuita järjestetään. Tietenkään ei ole pakko aina kilpailla, omaa edistymistä voi seurata ja jakaa esim. blogin tai netissä julkaistavien videoiden kautta!

Ystävä- ja lukukoiratoiminta - yhteishyvää

Suomessa on paljon erilaisia ystäväkoiramahdollisuuksia, jotka pohjautuvat eläinavusteiseen terapiaan. Järjestäytyneen toiminnan aloitti Hali-Bernit kun sveitsinpaimenkoiraharrastajat aloittivat käymään vierailuilla erilaisissa kohteissa, joissa halutaan vierailuille ystävällisiä koiria rapsuteltavaksi ja halattavaksi.

Nykyään vastaavaa toimintaa on monilla muillakin ryhmillä esim. Suomen Karva-Kaverit ry. ja SKL:n Kaverikoirat. Toiminta on vapaaehtoista ja soveltuu varmoille, ihmisten seurasta nauttiville kilteille koirille. Koirien on tultava toimeen kaikenlaisten ihmisten ja usein muiden eläintenkin kanssa, ne eivät saa pelätä ääniä tai erilaisia tiloja tai vaikkapa liukkaita lattioita. Eri ryhmillä on omat sääntönsä, mutta ennen toimintaan pääsyä kaikki koirat testataan toimintaan sopiviksi. Myös ohjaajan on oltava toimintaan soveltuva, siihen kuuluu ystävällinen käytös ja suvaitsevaisuus kaikkia kohtaan.

Lukukoirat toimivat kirjastoissa. Niiden on oltava rauhallisia ja luonnostaan ihmisten läheisyydestä kiinnostuneita. Lukukoiratoiminnan tarkoituksena on kannustaa lukemaan ja edistää oppimista, koira on kaikki ihmiset hyväksyvä ystävä, jonka seurassa on helppoa olla. Lukukoirille voidaan opettaa lukemaan kannustamista, esim. ohjaaja voi antaa hienovaraisen komennon, jolloin koira voi kääntää sivua tai muuten osoittaa kiinnostusta lukijaa ja lukemista kohtaan.

Huom! Talvella 2016 SKL otti myös lukukoiratoiminnan alaisekseen ja rekisteröi sen tavaramerkiksi.

Suomessa on myös eläinkummi-toimintaa, jolloin eläinten omistajat voivat hakea eläimilleen kummeja ja eläinten hoidosta ja niiden kanssa toimimisesta kiinnostuneet voivat ilmoittautua kummeiksi. Toiminta soveltuu erityisesti niille, joilla ei ole mahdollisuutta pitää omia eläimiä ja niille, jotka haluavat tällaisen mahdollisuuden tarjota. Toiminnan päätarkoituksena ei kuitenkaan ole ilmaisen työvoiman löytäminen, vaan aito kiinnostus kummitoimintaan. Facebookista löytyy Lemmikkikummit-yhteisö, josta saa lisää tietoa.

Verijälki - verta ja piiloleikkejä metsässä

Verijälki sopii lähes kaikille koirille, se on aktiviteetti, jonka tarkoituksena on tarjota koiralle sen luonnollisia käyttäytymistarpeita tyydyttävää toimintaa. Koiralla on hyvä hajuaisti ja sen pitäisi myös päästä käyttämään sitä. Ulkona liikkuessa on hyvä antaa koiran haistella ympäristöstä löytyviä hajujälkiä, mutta tällaista toimintaa voi järjestää myös jäljestyksen muodossa.

Jäljestyksessä ei ole pakko käyttää verta, kaikki muutkin hajujäljet käyvät nakkijäljestä ihmisjälkeen. Mutta koska verijälki muistuttaa eniten oikeaa metsästystapahtumaa käytetään sitä tässä esimerkkinä. Jäljen voi tehdä monella eri tavalla, mutta yksi hyvä keino on käyttää esim. naruun sidottua, veressä kastettua sientä. Ensimmäiset harjoitukset voi tehdä vaikka omalla pihalla, siperialaiset eivät yleensä hätkähdä veren hajua, mutta jotkut koirat voivat jopa pelätä sitä. Jäljestämisen on tarkoitus olla mahdollisimman stressitöntä tekemistä koiralle, joten siinä mennään tarkasti koiran ehdoilla ja koiran tahtiin. Ensimmäiset jäljet ovat vain muutaman metrin pituisia.

Verta saa tuoreverenä tai pulverina elintarvikekaupoista. Sitä voi myös laimentaa ja sieni kastetaan vereen ja puristetaan sitten kuivemmaksi. Jälki vedetään maastoon ja lähtöpaikka merkitään esim. nauhoilla niin, että tiedät itse missä jälki menee. Aluksi laimennettua verta voi vetää myös suihkutepullolla tai sienen voi kiinnittää sauvaan, jolloin jälki on vahvempi ja helpompi. Jälkeä tehdessä on varottava, ettei itse polje jäljen päälle. Lähtöpaikalle levitetään enemmän verta ja jäljen päähän laitetaan saalis/kaato. Kun harrastetaan viriketarkoituksessa saalis voi olla mitä vain, vakavammin lajia harrastaessa saaliin pitäisi olla samasta eläimestä kuin verikin. Saaliin löytäminen voi olla koiralle isokin juttu ja koiran pitäisi antaa rauhassa tehdä saaliilla mitä se haluaa.

Jäljestämisessä käytetään hyviä talutusvaljaita (y-malliset) ja pitkää n. 6 m pituista liinaa, jossa ei ole lenkkiä. Jäljestäessä koira toimii itsenäisesti ja sitä kehutaan vasta kaadon löydyttyä. Aluksi koiralle osoitetaan jäljen alku ja annetaan komento, esim. "jälki". Jäljen varrelle voi tehdä myös ns. makauksia, joissa on enemmän verta. Aivan tuore jälki on vaikeampi, joten aluksi kannattaa antaa jäljen seisoa noin 15-30 min. Harrastuksen edetessä vaikeustasoa voi nostaa pidentämällä jälkeä, käyttämällä vanhempaa jälkeä ja vähemmän verta.

Meidän siperialaisemme rakastavat kaikenlaisia etsimis- ja jäljestämisleikkejä! Sisällä niille piilotetaan herkkuja, ne ovat myös taitavia jäljestäjiä ja "etsi"-komennolla lähtevät innokkaasti myös etsimään maastoon piiloutuneita ihmisiä. Koirien taidot yllättävät joka kerta meidät ihmisetkin. Kilpailumuotona jäljestyksessä on SKL:n metsästyskoirien jäljestämiskoe eli MEJÄ.

Hajuerottelu ja Nose Work - Hieman älykkäämmille Sherlock-koirille

Nose work on uusi (2008 USA) nenätyöskentelyyn keskittynyt laji, joka on saavuttanut nopeasti suuren suosion. Kyseessä on hajuerottelu, jolloin koira oppii erottamaan etsittävän hajun muiden hajujen joukosta ja ilmaisemaan sen halutulla tavalla esim. istumalla tai koskettamalla kuonolla kohdetta.

Tämä harrastus sopii kaikenlaisille koirille ja sitä voidaan harrastaa yksilöllisesti, eikä ryhmässä, jolloin se sopii myös aroille koirille. Se on hyvä tapa aktivoida koiraa ja siten parantaa koiran hyvinvointia. Harrastuksen voi aivan hyvin aloittaa kotona ja välineetkin voi tehdä itse. Harrastus on ohjaajallekin palkitsevaa, sillä koiran uskomaton hajuaisti jaksaa aina ihmetyttää. Hajuerottelua käytetään ammattimaisesti monissa eri tilanteissa: pelastuskoirat, ruumiskoirat, tullin ja poliisin koirat (huumeet, raha, räjähteet, salakuljetus), tuhopoltot, homekoirat ja terveyteen liittyvät sairauksia tunnistavat ja sairauskohtauksista ilmoittavat koirat. Koirat pystyvät tunnistamaan ja muistamaan valtavat määrät erilaisia hajuja.

Harjoittelu kannattaa aloittaa opettamalla koiralle äänimerkillä (naksuttimella tms.) palkitseminen ja ilmaisukäytös, eli se mitä koira tekee löytäessään etsittävän hajun. Kerron tässä vain lyhyesti koulutuksesta, sillä netistä löytyy lukuisia tarkkoja ohjesivuja! Aluksi hajuna kannattaa käyttää jotain voimakasta, jonka itsekin haistaa (kahvi ja tee ovat hyviä aluksi). Esim. vanulappu laitetaan hajustumaan, lisäksi tarvitaan identtisiä lasipurkkeja. Ensin koira opetetaan ilmaisemaan lasipurkissa oleva vanulapusta tuleva haju. Kun se osaa tämän purkkien määrää lisätään, muissa purkeissa on puhdas vanulappu. Haju laitetaan purkkiin pinseteillä, ettei siihen tarttuisi muita hajuja.

Harjoitusten edistyessä purkkeihin laitetaan häiritseviä hajuja, mutta koiran tulee aina vain keskittyä työhönsä ja ilmaistava haluttu haju. Myöhemmin voidaan siirtyä tekemään erilaisia ratoja ja etsintää erilaisissa tiloissa, etsintää voi myös vaikeuttaa lähes loputtomiin asti.

Nose workista on myös kilpailumuoto ja ohjattuja kursseja järjestetään melko paljon. Omat siperialaiseni rakastavat myös hajuerottelua, niiden keskittymisessä on kuitenkin eroja ja harrastus onkin hyvä pitää rentona ja hauskana aktiviteettina.

Maastojuoksu - todellista vauhdin hurmaa

Viehejuoksu, eli maastojuoksu on näkönsä avulla saalistaville vinttikoirille tyypillinen laji. Sitä voi kuitenkin huvittelumielessä harrastaa myös muiden koirien kanssa. Maastojuoksussa tehdään maastoon rata, jota pitkin vedetään viehettä. Koira lähtee saalistamaan viehettä, eli se juoksee vieheen perässä yrittäen saada sen kiinni.

Vinttikoiraharrastajat järjestävät joskus kaikille roduille avoimia tilaisuuksia. Omat siperialaiseni ovat lähteneet hyvin vieheen perään ja jahdanneet sitä loppuun asti. Rata voidaan tehdä esim. hiekkamontulle, jolloin maastojuoksu on erinomaista kestävyyskunnon treenaamista. Radat voivat olla myös nopeita, tasaiseen maastoon toteutettuja ratoja, jolloin voidaan treenata vetokoirillekin tarvittavaa nopeutta ja nopeuskestävyyttä.

Jos koiralla on voimakasta metsästyskäyttäytymistä ja pakenevan saaliin perään lähteminen on jo ongelmallista, ei käyttäytymistä kannata siperialaisilla vahvistaa ja tehdä siitä luvallista. Omilla koirillani kuitenkin on selvää, että ne kyllä ajavat viehettä, mutta ne eivät lopussa "tapa viehettä", eli ne saavat tyydytystä vieheen jahtaamisesta, eivätkä ole kiinnostuneita vieheestä saatuaan sen kiinni (eivät ravistele viehettä). Maastojuoksu sopii vain terveille ja hyväkuntoisille koirille. Ennen rataa koirat on lämmiteltävä huolella ja myös palautumisesta on huolehdittava, kovat tehot altistavat erilaisille vammoille.

Vinttikoiraharrastajat järjestävät joskus myös leikkimielisiä kilpailuita, joihin saa osallistua muillakin kuin vinttikoirilla. Myös ratajuoksukilpailuja järjestetään, mutta niihinkään ei pidä koskaan lähteä huonokuntoisilla, treenaamattomilla koirilla.

Pelastuskoiratoiminta - tosielämän sankarikoiria

Pelastuskoiratoiminta on vapaaehtoista auttamista, jossa koiria koulutetaan etsimään kadonneita ihmisiä. Koiran rodulla ei ole väliä, mutta koiran tulee olla sosiaalinen, yhteistyöhaluinen, terve ja kykenevä työskentelemään vaikeissa olosuhteissa ja vaikeissa maastoissa.

Pelastuskoirat etsivät ihmisiä joko ilmavainuisesti (hakukoirat) tai maavainuisesti (jälkikoirat). Löydettyään ihmisen ne ilmaisevat siitä ohjaajalle, usein haukkumalla. Suomessa on ollut yksi siperianhusky virallisena pelastuskoirana. Sira oli mukana hälytyksissäkin ja se osasi ilmoittaa löydöstä niin, että löydettyään ihmisen se otti pannasta roikkuvan hakurullan suuhunsa, palasi ohjaajan luo ja näin kertoi löydöstään ja ohjasi avun paikalle. Koiran ei siis välttämättä tarvitse osata haukkua.

Pelastuskoirat toimivat viranomaisten apuna, useimmin ne etsivät kadonneita ihmisiä, mutta joskus tarvitaan myös rauniokoiria, jotka etsivät ihmisiä sortumatilanteissa. Myös ohjaajan tulee olla pelastustoimintaan soveltuva, sillä hälytykset ovat usein stressaavia ja tapaukset voivat olla henkisestikin vaikeita. Koirat testataan pelastuskoirakokeissa, joita ovat pelastusjälki, pelastushaku ja raunio.

Kuvassa oikealla TPH:n vuoden pelastuskoira 2007 Sira (Kuuhaukun Onnettaren Oodi). Kuva/omistaja Pekka Lineri.

Vesipelastus - vesileikeistä työtehtäviin

Vesimies voi olla Marvel-universumin yksi vähätellyimmistä supersankareista, mutta kaikki kunnia vesipelastuskoirille! Alunperin vesipelastus on ollut siihen tarkoitettujen landseerien ja nöffien laji, joita käytettiin kalastajien apuna. Nykyään lajia voi harrastaa minkä tahansa vedestä ja uimisesta nauttivan koiran kanssa. Lajiin soveltuvan koiran on oltava terve ja tarpeeksi vahva, jotta se voi hinata pelastettavaa ihmistä ja venettä. Vepe-koirien on myös oltava sosiaalisia ihmisiä ja muita koiria kohtaan ja perustottelevaisuuden on oltava kunnossa.

Edistyneiden vepe-koirien on osattava mm. kuljettaa esineitä vedessä ja hypättävä veneestä pelastustehtäviin. Harrastusmielessä laji on erinomainen kesäaktiviteetti uimisesta nauttiville koirille. Tätä lajia en valitettavasti ole vielä päässyt siperialaisteni kanssa kokeilemaan, mutta monet siperialaiset rakastavat uimista ja esineiden noutamista vedestä.