rekikoira
Rekikoira-kokonaisuus on erityisen tärkeä osa siperianhuskyn maailmaa. Tähän kokonaisuuteen on koottu tietoa aivan vasta-alkajillekin, jotka vasta tutustuvat erilaisiin vetolajeihin ja alkavat kouluttaa ensimmäistä vetokoiraa. Varusteiden ja erilaisten termien esittely on kiinnostavaa infoa myös lajin ulkopuolisille ja jo hieman kauemmin harrastaneet saavat ohjeita ja vinkkejä talvi- ja valjakkoretkeilyn alkeisiin.
Vetolajit
Valjakkoajo on rekikoirien kuninkuuslaji ja se on siperialaisille ominaisin ja parhaiten soveltuva laji. Nykyään on kuitenkin olemassa myös monia muita vetolajeja, jotka sopivat myös 1-2 koiran lajeiksi, joissa rekikoirat pääsevät todella toteuttamaan itseään. Kaikkia näitä lajeja voi harrastaa kevyesti tai tavoitteellisesti tavoitteena pidempikestoinen retkeily vaativissa olosuhteissa tai kilpaileminen eritasoisissa kilpailuissa.
Valjakkoajo
Valjakkoajolla on vuosituhansien perinteet arktisilla alueilla Siperiassa, Alaskassa, Kanadassa ja Grönlannissa, missä alkuperäiskansat käyttivät koiria vetojuhtina. Eri alueille kehittyi hieman erityyppisiä koiria, mutta arktisten rekikoirien päätyyppi on melko yhtenevä. Valjakkoajo on yhä säilynyt, vaikka huomattavasti vähentynyt arktisilla alueilla. Metsästäjät ja ansastajat käyttävät yhä koiria, niitä käytetään arktisten alueiden retkikunnissa ja ne ovat yhä armeijan käytössä mm. Grönlannissa.
Valjakkoajo sai paljon huomiota kultaryntäyksen aikana Alaskassa ja Kanadassa, missä alettiin järjestää myös koiravaljakkokilpailuita. Pikkuhiljaa kilpailut levisivät myös USA:n eteläisempiin osiin, ensin Uuteen Englantiin ja sieltä myöhemmin Eurooppaan ja muualle maailmaan. Nykyään koiravaljakoita käytetään harrastuskäytössä lähes kaikkialla maailmassa niin lumella kuin sulalla maalla. Rekikoirat työskentelevät myös turismin parissa ns. safarikoirina, jolloin ne kyydittävät asiakkaita eripituisilla matkoilla.
Harrastuskäytössä valjakkoja käytetään retkeilyssä ja kilpailuissa. Retkeily voi olla monia kilpailuita vaativampaa, ankarissa olosuhteissa tapahtuvaa pitkäkestoista retkeilyä, joka vastaa eniten siperialaisten koirien alkuperäistä työkäyttöä. Valjakkokilpailuissa (nome style) on eri luokat koiramäärän (4,6,8 ja avoin) ja matkan (sprintti, keskipitkä ja pitkä matka) mukaan. Sprinttimatkat (sprint) ovat 7-26 km, keskipitkät matkat (MD) kattavat yhteensä 100-300 km ja pitkän matkat (LD) ovat siitä eteenpäin aina yli 1000 km asti. Euroopan pisin kilpailu on tällä hetkellä pohjoisen Norjan tunturialueella ajettava Finnmarksløpet, jossa on 500 km ja 1000 km luokat. Maailmalla tunnetuimpia kilpailuita ovat Iditarod Alaskassa 1770 km ja Yukon Quest Kanadassa 1600 km.
Kuvassa oikealla alaskanmalamuutti valjakkokilpailun varikolla.
Valjakkoajossa käytetään erityyppisiä koiria eri tarkoituksia varten. Arktiset rekikoirat (alaskanmalamuutti, chukotka sleddog, grönlanninkoira, samojedinkoira, siperianhusky, taimyr laika, yakutianlaika jne.) soveltuvat parhaiten pohjoisen kylmiin olosuhteisiin ja vetämään kuormaa. Alaskanhuskyt ja erilaiset risteytyskoirat ovat kiistatta parhaita kilpailuissa kaikilla matkoilla ja niitä näkee paljon myös valjakkosafareilla. Valjakon ajaja eli musher ohjaa koiria suullisin komennoin (kaikissa lajeissa), ohjaa rekeä ja pitää vauhdin sopivana. Koirat osaavat itsekin selvitellä pienet sotkut valjakossa, mutta joskus ajajan on selviteltävä liinoihin sotkeutuneet koirat.
Kuvassa risteytyskoirista koostuva valjakko kilpailuissa.
Koirapotkukelkkailu
Erilaisilla potkukelkoilla ajaminen on yksi uusimmista lajeista ja myös kelkkailussa voi nykyään kilpailla. Potkukelkkailu soveltuu parhaiten 1-2 koiran talvilajiksi niin retkeilyyn, treenaamiseen kuin kilpailuunkin. Edullisesti yhden koiran kelkkana voi käyttää perinteistä potkukelkkaa. Kilpailuihin vaaditaan uudenmallinen, metallirunkoinen ns. kickspark (merkin nimeä käytetään yleisnimenä kaikista vastaavista tuotteista). Potkukelkoilla voi ajaa esim. jäällä pitkiäkin matkoja ja niihin on olemassa vaihdettavia, leveitä lumijalaksia. Kelkan koriin mahtuu jonkin verran varusteita. Metallirunkoisissa kelkoissa on usein jarru, mikä on erittäin tarpeellinen liukkaissa olosuhteissa ajaessa. Potkukelkkailu soveltuu parhaiten vähälumiselle jäälle ja valmiiksi avatuille, kovapohjaisille reiteille.
Valjakkohiihto
Valjakkohiihdossa eli pulkkahiihdossa (pulka) koira vetää perässään pulkkaa, joka on kiinnitetty valjaisiin aisoilla. Hiihtäjä kulkee useiden metrien verran koiran takana, eli pulkkahiihdossa koiran on osattava hyvin kaikki komennot. Pulkkahiihto on koirahiihtoa vaativampaa siinäkin mielessä, että koiran on vedettävä kuormaa. Valjakkohiihdossa (nordin style) kilpaillaan kolmessa eri muodossa, joita ovat pulkkahiihto, koirahiihto sekä yhdistetty. Useimmiten näissä lajeissa nähdään suuria ja nopeita seisovia lintukoiria; saksanseisojat ja pointterit ovat suosittuja. Yleensä valjakkohiihdossa on nimestään huolimatta vain yksi koira, mutta valjakkohiihdossa käytetään myös kahta ja useampaa koiraa.
Koirahiihto
Koirahiihto on hyvin vanha laji ja sitä on harrastettu Suomessakin jo kauan ennen varsinaisten rekikoirarotujen saapumista. Siinä on yksinkertaisesti kyse koiran kanssa hiihtämisestä. Koira kiinitetään valjaista joustavalla liinalla hiihtäjän vetovyöhön. Lajia voi harrastaa kaikenkokoisten koirien kanssa ja tarvittava varustemäärä on vähäinen. Suomessa järjestyslaki (2003) kieltää koiran ulkoiluttamisen virallisilla laduilla, mutta monilla paikkakunnilla järjestetään koirahiihtovuoroja ja paikoin on myös erilliset koirahiihtoladut. Usein myös jääladuilla saa liikkua koiran kanssa, mutta säädökset ovat aina reittikohtaisia. Lajissa kilpaileminen vaatii koiralta ja ohjaajalta erinomaista kuntoa.
Koirahiihto on vauhdikas vetolaji, joka ei vaadi paljoa varusteita.
Kärryajo
Niin kauan kuin vetokoiria on ollut olemassa on niitä käytetty vetojuhtina myös sulan maan aikaan. Kärryajo on valjakkoajoa ilman rekeä ja lunta. Vauhdit ovat vähintäänkin yhtä kovia, mutta kovan maan takia laji on vaarallisempi ja siksi kilpailuissakin vaaditaan ajajaa käyttämään kypärää ja hanskoja. Kärryjä on kolmi- ja nelipyöräisiä. Valjakkokoirien treeni aloitetaan yleensä jo sulan maan aikaan ja mönkijät ovat suosittuja treenivälineitä. Vetokoirat saavat helposti myös yli 1000 kg auton liikkeelle (toki koiramäärästä riippuen).
Harjoittelussa on aina huomioitava lämpötila ja ilmankosteus. Kilpailuita ei järjestetä ollenkaan yli +16 asteen lämpötiloissa. Kilpakärryinä käytetään kevyitä, alumiinista valmistettuja kärryjä, joissa on oltava tehokkaat levyjarrut ja jousitetut etuosat. Valjakon on oltava erityisen hyvin hallinnassa, sillä kärryä ei saa pysäytettyyn tai pysymään paikallaan yhtä helposti kuin rekeä. Kärryajossa parhaita ovat raajakkaat ja lyhytturkkiset koirat, seisojat ja alaskanhuskyt ovat suosituimpia.
Yhden ja kahden koiran luokissa ajetaan potkupyörällä ja se ei ole aivan yhtä vauhdikasta ja maastoltaan vaativaa kuin koirapyöräily voi olla. Potkupyöräilyssä ajaja on koko ajan lähempänä maata, joten se voi tuntua aluksi helpommalta ja turvallisemmalta kuin pyöräily. Suosituimpia potkupyöriä ovat Pawtrekker ja Kickbike.
Koirapyöräily
Koiran kanssa pyöräily (bikejoring) on vauhdikas sulan maan laji ja soveltuu monenlaisille koirakoille. Koirapyöräilyssä koira vetää joustoliinalla valjaisiin kytkettyä pyöräilijää. Jousitettu maastopyörä, jossa on levyjarrut on paras valinta, sillä pääsee ajamaan niin metsäteitä kuin vaikeakulkuisia polkujakin. Kilpailuissa matka on yleensä 4-5 km ja se kuljetaan todella vauhdikkaasti 30-40 km:n tuntivauhtia. Kovien vauhtien takia koiran on oltava hyvin hallinnassa, se ei saa välittää ulkoisista ärsykkeistä ja sen on toteltava komentoja.
Laji soveltuu lähes kaikille roduille, mutta kilpailuihin soveltuvat parhaiten isot ja nopeat koirat kuten alaskanhuskyt, seisovat lintukoirat ja palveluskoirat. Paksuturkkiset, kylmiin oloihin soveltuvat rekikoirat eivät ole parhaita sulan maan lajeihin.
Koirajuoksu
Canicross eli koirajuoksu on vetolajeista helpoin aloittaa, sillä siihen vaaditaan vähiten varusteita ja tekniikan osaamista. Tässä lajissa koira vetää valjaissa joustoliinalla juoksijan vetovyöhön kytkettyä juoksijaa. Ihminen on lähes aina hitaampi kuin koira, joten lajia voi harrasta lähes kaikkien aikuisten koirien kanssa. Koirajuoksussa ohjaajan kunnolla onkin suuri vaikutus ja koiran täytyy olla innokas vetämään juoksijaa myös hitaissa vauhdeissa.
Koirajuoksussakin järjestetään kilpailuita, harrastusluokassa on helppo aloittaa. Kilpailtava matka on yleensä 5-7 km. Harrastaessa koiran kanssa voi kuitenkin juosta pitkiäkin matkoja ja kynnys oman kunnon kohottamiseen on matalampi kun koirakaveri juoksee mukana.
Kuormanveto
Monenlaisia koiria on käytetty työkäytössä kuormanvetoon ja nykyisin järjestetään myös kuormanvetokilpailuita. Alaskanmalamuuteille on olemassa omat kokeet ja kilpailut, mutta myös muunrotuiset koirat voivat kokeilla voimiaan kuormanvedossa.
Alaskanmalamuuttien omassa kokeessa koirat vetävät rekeen asetettua kuormaa 10 m matkalla. Koiraa ohjataan ja kannustetaan vain reen takaa, sitä ei siis saa houkutella edestäpäin, eikä koiraan saa koskea. Koiran on saatava reki liikkeelle 1 min kuluessa lähtökäskystä. Koirien vetämä taakka riippuu niiden painosta ja esim. hyväksytyn tuloksen kokeesta koira saa vetämällä viisi kertaa oman painonsa verran. Kuten kaikissa lajeissa, sää- ja lumiolosuhteet vaikuttavat paljon tulokseen. Alaskanmalamuutti voi vetää jopa yli 1000 kg kuorman tällaisissa kilpailuissa.
Tämän sivun lähteenä on käytetty mm. Suomen Valjakkourheilijoiden liitto ry:n materiaaleja!