rekikoira
Rekikoira-kokonaisuus on erityisen tärkeä osa siperianhuskyn maailmaa. Tähän kokonaisuuteen on koottu tietoa aivan vasta-alkajillekin, jotka vasta tutustuvat erilaisiin vetolajeihin ja alkavat kouluttaa ensimmäistä vetokoiraa. Varusteiden ja erilaisten termien esittely on kiinnostavaa infoa myös lajin ulkopuolisille ja jo hieman kauemmin harrastaneet saavat ohjeita ja vinkkejä talvi- ja valjakkoretkeilyn alkeisiin.
Treenikausi
Rekikoirat eivät liiku pelkästään talvella, vaan niiden treenaaminen aloitetaan jo hyvissä ajoin syksyllä. Sään salliessa koiria treenataan lumettomana aikana ja kuumimpien kesäkuukausien aikana ne saavat nauttia hyvin ansaitusta kesälomasta. Harrastus- ja retkivaljakot treenaavat kevättalven pidempiä retkiä varten, jolloin valjakon on oltava parhaassa kunnossa. Tässä kerrotaan siperialaisten treenaamisesta, mutta ohjeita voi soveltaa myös muihin rotuihin. Kilpakoirien treenaamiseen voi liittyä lisäksi muita seikkoja, joita ei tässä käsitellä.
Lämmittely ja palautuminen
Aina ennen vaativampaa liikuntasuoritusta (vetotreenit) koirien on lämmiteltävä. Lämmittely tapahtuu nousevasti ja kesto on aina tapauskohtainen. Rekikoirat aloittavat yleensä itse "lämmittelyn" kun ne innostuvat tarhassa liikkumaan odottaessaan valjastusta ja lähtöä. Koiria ei pitäisi suoraan päästää juoksutarhaan juoksemaan, vaan niiden tulisi lämmitellä ensin. Jos koirat siirretään pidemmän matkan päähän autokyydissä ne on lämmiteltävä uudelleen. Samalla liikkuessaan koirat tekevät tarpeensa.
Lämmittely aloitetaan kevyellä liikunnalla ja tehoa lisätään nousevasti. Alkuverryttelyn tarkoituksena on vähentää vammautumisen riskiä ja parantaa suorituksesta palautumista. Palautuminen treenistä tehdään toisin päin eli tehoa laskemalla kunnes koira ei enää läähätä (huom! lämpötilasta ja kosteudesta riippuvaa). Palautumisessa seurataan lämpöä, hengitystiheyttä ja sykettä, joita pitäisi seurata koirakohtaisesti. Jos alku- ja loppuverryttelyjä ei tehdä se tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä kostautumaan myöhemmin. Vammautumisriski kasvaa ja koiralla on suuremmalla todennäköisyydellä lihaskipuja. Äkillisesti aloitettu raskas treeni voi ilmetä lihaskipuna vasta vuorokauden kuluttua (DOMS), mikä näkyy mm. jäykkyytenä liikkeissä ja haluttomuutena pukea valjaita.
Jotkut käyttävät rekikoirilla takkeja väittäen niiden auttavan palautumisessa. Ei kuitenkaan ole olemassa tieteellistä näyttöä, että niistä olisi mitään apua. Niitä käytetäänkin yleensä tekosyyn varjolla pitämään ohutturkkiset koirat paremmin suojassa kylmyydeltä. Hyvät takit suojaavat ja eristävät kylmyydeltä, mutta arktisilla koirilla ei pitäisi olla tarvetta takeille. Joskus koira kuitenkin on niin ohutturkkinen, että takkeja on pakko käyttää ainakin taukojen aikana. Ja jos tosiaan on niin, että koira palelee suorituksen aikana tai tauoilla takkeja on silloin käytettävä! Mutta palautumisen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.
Lämpötila ja ilman suhteellinen kosteus
Treenikausi aloitetaan sulan maan aikaan (off snow) joko kesän lopulla tai alkusyksystä. Ilmaston lämmetessä myös tehokas treeniaika lyhenee, mikä tuo haasteita arktisten koirien treenaamiseen. Koiria ei koskaan ajeta liian lämpimällä säällä ja ilmankosteus voi vaikuttaa jopa lämpötilaa enemmän. Sopivana lämpötilana pidetään yleensä 7-10 astetta. Jennings suosittelee alle 15 asteen lämpötilaa, eikä kilpailuita järjestetä ollenkaan yli 16 asteessa (kyse on tietenkin plusasteista).
Älä aja kostealla säällä ollenkaan, se tekee treenistä raskasta ja nostaa lämpöhalvauksen ja kuivumisen riskiä. Paras ajankohta on aikaisin aamulla tai yöllä. Myös ilmanvaihto vaikuttaa, eli tuulisella säällä riskit ovat pienemmät.
Koiria on aina seurattava tarkasti, lämpöhalvaus on koirilla suhteellisen yleistä. Se voi johtua korkeista lämpötiloista, ilmankosteudesta ja niiden yhteisvaikutuksesta (älä ikinä aja "raskaalla säällä") tai voimakkaan stressin seurauksesta. Kauden alussa nämä kaksi usein yhdistyvät kun koirat pääsevät pitkästä aikaa vetämään valjakossa, eikä sää ole paras mahdollinen. Lämpöhalvauksen kanssa ei ole leikkiminen ja ajajan on opittava tunnistamaan varhaiset oireet. Ensimmäinen näkyvä merkki ylikuumumisesta on nopea läähätys. Jos koira läähättää "kita ammollaan" niin, että kieli roikkuu pitkällä suusta "lapion muotoisena" ja näet koiran kitalaen koira on jo ylikuumunut ja treeni täytyy lopettaa.
Nopeasti shokkiin ja tajuttomuuteen johtavia oireita ovat horjuminen ja tasapainoton liikkuminen. Koira voi olla poissaolevan oloinen, kuolata ja tuijottaa eteensä - kieli muuttuu kirkkaanpunaiseksi ja ikenet ovat vaaleat. Tällöin koira on välittömästi viilennettävä, parasta on viedä se kylmään veteen tai lumeen tai ainakin kääriä koira märkiin pyyhkeisiin. Jos näitä vakavia oireita on koira täytyy viedä eläinlääkärin hoidettavaksi. Varo myös, ettei koira viilene liikaa (hypotermia)! Lämpöhalvaus voi ilmetä jo ruumiinlämmön ollessa 40-43 astetta. Nestevajauksen ja kuivumisen merkki on se, että niskan iho palautuu hitaasti kun sitä nostaa/nipistää.
Kesätukka arktiselle koiralle? On vain yksi syy siihen miksi terveille kaksikerroksisen turkin omaaville koirille leikataan hassuja kesäkampauksia, jolloin joitakin osia koiran turkista trimmataan aivan lyhyeksi. Se syy on ihmisen huomionhaku ja erikoisuuden tavoittelu! Ajaessa turkin lyhyeksi tulee samalla poistaneeksi sen vähäisenkin suojan, mitä turkki tarjoaa auringon paahdetta ja hyönteisiä vastaan. Normaalisti arktisilta koirilta lähtee pohjavilla kesäksi ja peitinkarva jää tarkoituksenmukaisesti suojaamaan koiran ihoa.
Lämpimällä säällä on huomioitava, että lämpötila nousee nopeasti myös autossa ja kuljetuskärryssä , eikä koiria pidä jättää kyytiin ilman jatkuvaa seurantaa. Jotkut ovat sitä mieltä, että turkin kasteleminen auttaa koiraa pysymään viileänä, toiset ovat sitä vastaan sanoen sen vain häiritsevän turkin toimintaa (eristys ja viileän ilman vaihtuminen iholla).
Nesteytys
Riittävä nesteen saanti on tärkeää varsinkin lumettomalla kaudella korkeiden lämpötilojen takia. Nesteytys on koirakohtaista, eivätkä tavalliset harrastuskoirat tarvitse useita juottoja päivittäin. Tarkoituksena on pitää koira terveenä, sekä parantaa suorituskykyä ja palautumista. Harrastuskoirille (tällä termillä teen eron kilpaileviin koiriin) riittää, että mukana on aina paljon vettä ja sitä tarjotaan koirille tarpeeksi usein. Ajajan tehtävänä on seurata koiria ja juottaa niitä tarpeen vaatiessa.
Harrastuskoirien kohdalla ylijuottaminen (vesimyrkytyksen ja hyponatremian riski on todellinen myös koirilla, vaikka ne eivät hikoile kuten ihmiset) on nykyään yhtä suuri ongelma kuin kuivuminenkin. Terve koira juo silloin kun sillä on jano, eikä harrastuskoiria ole tarve ns. pakkojuottaa. Koira ei kuitenkaan etukäteen tiedä, että kohta treenataan ja treenatessa tulee jano. Juotto ennen treeniä on tarpeen vain jos koira on janoinen treenin aikana, se virtsaa vähän ja virtsa on voimakasta tai sillä on muita kuivumisen merkkejä (tee "niskanahkatesti", niskan ihoa nostamalla sen pitäisi palata heti paikoilleen, eikä jäädä pystyyn). Koirat voidaan juottaa 2-3 h ennen treeniä, vesi ei saa hölskyä mahassa, on myös laajentumisen ja kiertymisen riski. "Makuvesi" (baited water), saa koirat juomaan paremmin, ja veteen voi lisätä esim. purkkitonnikalaa. Talvella kannattaa juottaa lämmintä, keitettyä vettä, jolloin vesi joko kuljetetaan termospulloissa tai sulatetaan ja lämmitetään jäästä/lumesta.
Älä juota koiria ellei se ole tarpeellista! Tavalliset, terveet harrastuskoirat eivät tarvitse veteensä lisäravinteita, elektrolyyttilisiä tms. Ne eivät tee koirastasi sen enempää urheilukoiraa, eikä useimmilla markkinoilla olevilla "uhreilujuomilla" ole mitään todellista merkitystä. Kun ruokinta on kunnossa (rekikoira saa paljon rasvaista lihaa) koira saa kaikki tarvitsemansa ravinteet päivittäisillä aterioilla ja nestetasapaino pysyy kunnossa.
Koirat juotetaan aina treenin jälkeen, silloin niille maistuu yleensä puhdas vesi. Parasta on tarjota pieniä määriä kerrallaan, juotoissa on aina kyse deseistä, ei litroista! Talvella kun matkat pitenevät koiria juotetaan myös tarpeen vaatiessa matkan varrella ja tietenkin aina tauoilla. Koirat haukkovat lunta, mutta se ei riitä nesteytykseksi (oletko itse koettanut syödä lunta janoon tai huomannut kuinka vähän vettä lumesta saa sulattamalla) vaan on ennemminkin merkki siitä, että koira on janoinen tai väsynyt. Koira voi ylikuumua ja kuivua myös talvella.
Kuvassa oikealla voimakkaasti läähättävä koira, joka ei kuitenkaan ole vielä ylikuumunut. Sen kielestä näkee jo kuumumisen merkkejä ja ylähuuli on noussut ylemmäs melkein paljastaen kulmahampaiden kärjet. Omilla koirillani myös korvat ovat kuvan kaltaisessa asennossa silloin kun ne jo läähättävät voimakkaasti ja on aika pitää tauko, sekä tarjota koirille vettä.
Tunnista kipu
Yleensä on todella vaikeaa huomata milloin koiralla on kipuja. Koiralle on tyypillistä peitellä kivut ja sairaudet, eikä paljaalla silmällä välttämättä edes näe muutoksia koiran liikkeissä. Monella urheilukoiralla onkin paljastunut vakavia vikoja esim. röntgenissä ja omistajalta on voinut jäädä huomaamatta pitkälle edennyt selkä- tai muu luustosairaus. Olisikin hyvä tutkituttaa koira aikaisintaan 2,5 vuotiaana, eikä säännölliset verikokeetkaan ole haitaksi.
Eläinfysioterapeutti voi auttaa myös terveen koiran kanssa. Koira tutkitaan ja analysoidaan ja sen treenaamiseen voi saada vinkkejä. Jos vikaa löytyy eläinlääkäri tekee diagnoosin ja lähetteen fysioterapiaan kuntoutusta varten. Varmista, että viet koirasi oikealle ammattilaiselle, jolla on vaadittava koulutus. Jos sinulla on koira, jolla tiedettävästi on jokin vika tai sairaus älä lähde treenaamaan sitä omin päin vaan suunnittele treeniohjelma eläinlääkärin ja fysioterapeutin kanssa! Ilman asiantuntemusta voi pahentaa koiran tilaa, esim. koirat, joilla on nivelrikkoa.
Jos koira sairastuu tai loukkaantuu pidä huoli, että se saa tarpeeksi pitkän lepokauden ennen harjoittelun jatkamista.
Syystreeni, kauden aloitus
Ihan ensin asetetaan tavoite. Treenaamaan on turha lähteä ilman realistista tavoitetta ja treenisuunnitelmaa. Hyvä tavoite harrastusvaljakolle on olla niin hyvässä kunnossa kevättalvella, jotta voi ajaa pitkiä matkoja valjakkoretkeilyn merkeissä. Jos valjakko ei toimi niin kuin pitäisi voi ajaja syyttää vain itseään. Tavoite ei ole ollut realistinen, eikä treeni ole onnistunut. Hanki treenipäiväkirja, jonne kirjataan tiedot treenikerroissa, kommentit ja edistyminen. Jätä ohjelmaan varaa sairaslomille (ajaja tai koirat voivat olla "pois käytöstä" viikkojen ajan) ja valmistaudu siihen, ettei kaikki mene suunnitelmien mukaan.
Kuinka seurata koiran kuntoa? Koirille ei ole olemassa kuntotestiä ja "silmämääräinen" arvio koiran kunnosta ja sen kehityksestä on hankalaa. On tiedettävä koiran normaali ruumiinlämpö, leposyke ja hengitystiheys ja seurattava niitä treenin edetessä.
Treenit aloitetaan syksyllä sään salliessa, eli kun lämpötilat laskevat vähintään alle 16 asteeseen, arktisilla koirilla mielellään alle 10 asteeseen ja kun ilmankosteus vähenee. Koirat ovat innoissaan kesäloman jälkeen ja treeni aloitetaan rauhallisesti pienillä koiramäärillä. Niille muistutetaan valjakon käytöstapoja ja aletaan rakentamaan kuntoa.
Aluksi treenit ovat kevyitä ja matkaltaan 1-3 km. Vauhdit pidetään matalina ja treenit tehdään helpossa maastossa, jossa ei ole valtavia mäkiä. Alussa koiria pitäisi treenata vähintään 3 päivän välein, jotta niiden lihakset ehtivät kasvaa (Moulton). Toisin kuin esim. vinttikoirilla, rekikoirien kohdalla aerobisen kunnon treenaaminen on tärkeämpää, sillä rekikoirilta vaaditaan tasaista, pitkäaikaista rasitusta. Pieniä valjakoita on hyvä treenata esim. pyöräillen kaksi koiraa kerrallaan. Potkupyörä treenivälineenä on hyvä siinä mielessä, että ohjaaja joutuu itsekin töihin, jolloin matkat ja vauhdit pysyvät maltillisempina. On muistettava edetä todella maltillisesti.
Treenin alkaessa koirien täytyy olla ravitsemusmielessä hyvässä kunnossa, eikä harjoittelua saa koskaan aloittaa alipainoisella koiralla. Koira ei myöskään saa olla lainkaan ylipainoinen, mutta vähäinen rasvakerros on mielestäni silti parempi kesän jäljiltä kuin vähäinenkään alipainoisuus. Sulan maan harjoittelussa treenikertoja olisi hyvä olla korkeintaan kahden päivän välein, eikä matkojen tarvitse missään vaiheessa nousta yli 8-10 km (Bragg). Koiria ei koskaan ajeta päällystetyllä tiellä ja monesti hiekkatiet ovat pohjaltaan yhtä kovia. Sulan maan harjoittelu siis kuluttaa koiraa eri tavalla kuin lumiharjoittelu. Paras pohja on vähän käytetyillä metsäteillä. Varsinkin koiran tassut ovat koetuksella, joten ne on tarkistettava joka treenin jälkeen.
Huom! Koira on aina innoissaan nähdessään valjaat. Pidä huoli siitä, että vetäminen on koiralle hauskaa ja se tulee aina innoissaan valjastettavaksi. Kun koira pötkii pakoon valjaat nähdessään, jotain on vialla. Tarkista valjaiden istuvuus, koiran terveys ja vähennä treeniä. Rekikoirat harvoin näyttävät todellisia tunteitaan ja huolimatta siitä, että valjastat ne väkisin ne ovat aina kuitenkin innoissaan lähdössä vetämään. Innokas rekikoira on aina innoissaan nähdessään valjaat, se ei pelkää tai inhoa valjaita ja niiden pukemista.
Ravilla vai laukalla?
Askellajilla on suuri ero ja vaikutus koiran treenaamiseen, sekä koulutukseen. Pitkän matkan ajajat haluavat, että koirat säästävät voimiaan ja liikkuvat tasaista ravia koko matkan. Lyhyemmillä matkoilla ja varsinkin kilpailumielessä on tärkeää, että koirat juoksevat laukalla. Raville kouluttaminen on helpompaa koska koirat luonnollisesti siirtyvät raville ensimmäisten kilometrien jälkeen ja vauhtia kontrolloidaan jarruttamalla. Koiria voi opettaa ylläpitämään laukkaa pysähtymällä ja pitämällä tauon kun ne vaihtavat laukasta raviin. Jos treenimatka vastaa koirien kuntoa ne haluavat aina vain laukata kauemmin ja oppivat, että raville siirtyessä koirat joutuvatkin ”rangaistukseksi” pysähtymään.
Kestävyyden, voiman ja nopeuden tasapaino
Kun peruskuntoa on alettu rakentamaan ensimmäisillä lyhyillä harjoituksilla, aletaan treenaamaan hitaasti kohti tavoitekuntoa. Harrastuskoirille ja retkivaljakoille monimuotoinen harjoittelu on parasta. Kun tavoiteena ei ole sprinttikilpailut ei ole tarpeen ylläpitää kilpailuvauhtia (laukkaa) jokaisessa treenissä.
Monimuotoisessa harjoittelussa jatketaan peruskunnon rakentamista. Intervalliharjoittelussa harjoitellaan samalla eri askellajeja. Tässä harjoitusmuodossa on hyvin tärkeää, että ajaja osaa lukea koiria. Tarkoituksena on ajaa nopealla laukalla vähän aikaa (10 sekunnista muutamaan minuuttiin) ja sen jälkeen siirtyä käskystä raviin, jota jatketaan yhtä kauan. Treenin edetessä koirien annetaan laukata niin kauan, että ne kehittävät maitohappoa (anaerobinen, nopeusharjoittelu) ja niiden on hidastettava palautuakseen. Askellajia kuitenkin muutetaan vain ajajan komennosta, eli ajajan on nähtävä koirista milloin ne aikovat hiljentää ja antaa komento ennen sitä. Palautumisen jälkeen koirat osoittavat halua palata laukalle, mutta jälleen ne saavat vaihtaa askellajia vasta komennon saatuaan. Ratajuoksijoiden anaerobista harjoittelua ovat nopeat sprintit, joita harjoitellaan esim. juoksuttamalla koiraa luoksetulolla tai viehejuoksulla. Tässäkin on erilaisia tapoja treenaajasta riippuen. Koiran lukeminen on kuitenkin aina tärkeintä, parasta on tehdä se mitattavia ominaisuuksia seuraamalla.
Voimaharjoittelussa koiran olisi tarkoitus koko ajan vetää melko raskasta vastusta. Koirajuoksussa vauhti pysyy matalana (ja ohjaajakin pääsee kohottamaan kuntoa) ja koira joutuu koko ajan vetämään vastusta. Myös renkaan veto todella lyhyillä matkoilla (vetoa ja palautumista) voi olla tarpeellista. Mäkitreeni kehittää lihaksia ihan eri tavalla ja kasvattaa voimaa, mutta syystreenissä mäkitreenit on hyvä vielä pitää maltillisina ja panostaa niihin vasta reellä ajaessa.
Harjoittelu lumella
Lämpötilojen laskiessa ja lumen sataessa maahan päästään harjoittelemaan reellä. Matkaa voi alkaa pidentää nopeammin kuin syystreenissä, mutta koirien kuntoa on koko ajan seurattava. Treenaa sellaisessa maastossa, joka on tavoitteenasi. Jos tähtäät kevätkaudella tunturiin valjakon on treenattava mäkisessä maastossa.
On muistettava myös kuorman veto ja erilaiset olosuhteet. Siperialainen on työkoira, ei kilpakoira. Kilpakoirat, jotka eivät vedä taakkaa menevät aivan hämilleen jos reessä on matkustaja ja ne joutuvatkin tekemään töitä. Joidenkin mielestä on hauskempaa painella kovaa vauhtia hyvällä ”baanalla”, mutta siperianhuskya testataan vain silloin kun reessä on kuormaa ja ne joutuvat kahlaamaan lumessa. 2-3 siperianhuskya jaksavat vetää aikuista kyytiläistä vain melko lyhyitä matkoja, mutta neljällä koiralla ja hyvällä uralla mennäänkin jo vauhdikkaammin pidempääkin matkaa. Retkivarusteet, koirien omat ruuat sisältäen on myös hyvä kuorma pienelle valjakolle, varsinkin jos ajaja haluaa nauttia hieman kovemmasta vauhdista. Painoa voi hiljalleen lisätä rekeen ja muistaa myös ajaa erilaisilla reiteillä – ei aina lanatulla uralla! Pienelle valjakolle sopivaa vaihtelua uralla on se, että reitti lanataan valjakon voimin ja välillä päästään ajamaan lanattua, kovapohjaista uraa. Lyhyellä matkalla siperianhusky vetää kaksi kertaa oman painonsa verran ja pitkällä oman painonsa verran.
Retkeilyä silmällä pitäen täytyy harjoitella myös taukoja ja yöpymistä. Koirien on opittava olemaan tauoilla paikoillaan ja viettämään yönsä taukoketjuissa. Samalla näet miten hyvin koirat syövät ja juovat vieraassa ympäristössä ja mahdollisesti stressaavassa tilanteessa. Sisällä asuvia kotikoiria ei voi heittää suoraan pakkaseen yöpymään, vaan niitä totutellaan vähitellen ja otetaan huomioon niiden mahdollisesti ohuempi turkki.
Monilla kausi huipentuu kevätkauden retkeilyyn! Hyvin treenatulla valjakolla voi ajaa pitkiäkin matkoja.
Kuvassa kolmen koiran valjakko avotunturissa Paistunturin erämaassa.
Kevätkaudella nautitaan
Monien harrastajien mielestä valjakkokausi on huipussaan kevättalvella helmikuusta aina huhtikuulle asti. Valon määrä lisääntyy ja pitkien matkojen taivaltaminen on mielekkäämpää. Keväällä säät yleensä suosivat, valjakko pääsee nauttimaan kirpeästä pakkasesta ja aurinkoisista kevätpäivistä. Kantohangella hanki on vapaa ja voi suunnitella omia reittejä. Jos pieni valjakko on asettanut tavoitteekseen 30 km päivämatkat, treenissä pitäisi olla nyt siinä vaiheessa, että tavoitematkaa voidaan ajaa. Kauden huippu voikin olla monta päivää ja pitkiä matkoja kattava valjakkovaellus!
Huom! Aina on treenattava koirien ehdoilla. Jos turhaudut tai jopa suutut älä lähde ajamaan ollenkaan. Virheet joita koira tekee johtuvat aina sinusta: 1. et ole kouluttanut koiraa tai treenannut koiraa oikein, 2. tavoitteesti ovat epärealistisia, koirat ovat aina yksilöitä ja niiden voimavarat ovat rajalliset, 3. et ole havainnut koiran loukkaantumista tai sairautta ajoissa. Pidä huoli siitä, että koirasi tulevat aina innoissaan valjastettavaksi ja, että vetäminen on niille parasta mitä ne tietävät!
Rekikoiran kesäloma
Pohjoisessa kausi jatkuu vielä toukokuulle, mutta etelämmässä rekikoirien kesäloma alkaa jo huhtikuun aikana. Touko-heinäkuun ajan monet rekikoirat viettävät hyvin ansaittua kesälomaa ja ne todellakin nauttivat siitä! Omat koirani pudottavat pohjavillan ja ryhtyvät auringonpalvojiksi maaten suorassa auringonpaisteessa jopa ennätyshelteiden aikana. Rekikoirille on järjestettävä kevyttä kesäaktiviteettia. Ne voivat liikkua juoksutarhassa omaan tahtiinsa ja niitä voi käyttää uimassa. Patikkaretket ovat hauskaa kesäpuuhaa ja koiria voi aktivoida monella tavalla esim. tottelevaisuuskoulutus jne., mutta hellerajat on aina muistettava.