siperianhusky.net

Valjakkovarusteet

Tällä sivulla esitellään koiravaljakon perusvarusteet ja -tarvikkeet, joita tarvitaan harrastusta aloittaessa ja harrastaessa turvallisesti. Tarkempaa tietoa varusteista löytyy Rekikoira-kokonaisuuden sivulla "Retkeily", missä on esitelty vaellusta koiran kanssa ja vaativampaa valjakkovaellusta avotunturiolosuhteissa. Suuntien jne. koulutusta käsitellään Vetokoiran koulutus-sivulla.

Lisään tälle sivulle myöhemmin enemmän kuvia! Jos haluat kuvan tuotteestasi sivulle, ota yhteyttä: laurakinnunen@hotmail.fi

Koirareet

Turvallisin vetoväline valjakolle on rekikoiria varten suunniteltu koirareki. Koirarekiä on erilaisia eri käyttötarkoituksia varten. Reet voidaan jakaa niiden koon ja painon mukaan kilpa-, retki- ja kuormarekiin. Rekiä on kahta perustyyppiä, jotka ovat toboggan ja basket. Toboggan on alunperin lähtöisin Kanadasta, missä alkuperäiskansat käyttivät tällaista "pulkkaa" ihmisten tai eläinten vetämänä. Toboggan-reki soveltuu parhaiten raskaampien taakkojen kuljetuksiin, retkeilyyn ja ihmisten kyyditykseen. Siinä on matala, lähes maata myöten yltävä pohja, jonka takia rekeen mahtuu enemmän kuormaa. Se on tukevampi ja kestää paremmin iskuja, samalla se on myös painavampi. Sen matala, jalaksiin kiinnitetty pohja on valmistettu yleensä kestävästä muovista.

Basket-reessä on nimensä mukaisesti korotettu kori, joka on reilusti lumen pintaa korkeammalla. Se lienee kehitetty Alaskassa nopeita kuljetuksia varten ja siinä näkyy siperialaisen nartta-reen piirteitä. Se on kevyempi ja soveltuu siksi parhaiten pienemmille valjakoille ja kilpailukäyttöön. Lisäämällä rekipussin myös basket-reki soveltuu retkeilyyn, mutta varusteille on pienempi tila kuin tobogganissa. Kori kestää hyvin painoa, omassa basket-reessäni on kuljetettu jopa 80 kg kuormaa. Basket-reki myös ohjautuu ketterämmin ja pienemmän lumeen kohdistuvan pinta-alan takia se liikkuu kevyemmin kovapohjaisella uralla, vaikka uralla olisi paljonkin lunta. Upottavassa hangessa toboggan voi liikkua kevyemmin, sillä se liukuu lumen pinnalla ahkion tapaan (tosin painava reki uppoaa hankeen joka tapauksessa).

Oma ensirekeni on vanhanmallinen basket-kilpareki. Olen koonnut ja sitonut sen itse narusidoksin. Olen myös lisännyt siihen vaihdettavat muovijalakset ja suunnitellut poljettavan jarrun, jossa on vaihdettavat metallipiikit. Koria olen jatkanut naruristikolla (näkyy kuvassa yllä), jolloin tilaa kuormalle on enemmän myös reen etuosassa. Olen itse tehnyt myös vedenkestävän rekipussin. Kevyet tavarat kuten vaatteet, makuualusta ja -pussi pakataan naruristikon päälle etuosaan. Painavammat tarvikkeet kuten teltta, keittimet jne. pakataan puisen korin päälle reen takaosaan. Ahkiokassit (kuvassa) ovat erinomaisen kätevät reessä, jolloin tarvikkeet on helppo nostaa telttaan/tupaan. Kirkkaan värisiä ahkiokasseja voi käyttää myös merkinantoon. Etualalla kuvassa suosittu ahkiomalli ihmisen käyttöön tarkoitetuilla aisoilla.

Uudet reet ovat melko kalliita, yleensä hinta on 1000 € molemmin puolin. Kun reestä pitää hyvää huolta, sitä käsitellään hyvin ja kunnostetaan säännöllisesti se kestää vuosikymmenien ajan. Perinteinen, käsityönä puusta valmistettu reki on kuin taideteos ja ehdottomasti koko rahan arvoinen. Suomessa perinteikkäitä koirarekiä valmistaa ARKTIC (linkki). Käytettyjä rekiä voi löytää edullisestikin erilaisilta nettimyyntipalstoilta tai esim. Facebookista Valjakkovarusteet-yhteisöstä.

Vanhanmalliset, perinteiset reet valmistetaan yhä puusta, mutta modernit reet valmistetaan kevyistä metalleista tai erilaisista muovisekoituksista. Puusta valmistettujen jalaksien pohjissa on hyvä myös olla vaihdettavat muovit, joiden ansiosta jalasten käyttöikä on pidempi. Puisissa tobogganeissa on yleensä muovista valmistettu pohja.

Nykyään harvemmin nähtävä rekityyppi on komatik, jota yhä käytetään Kanadassa ja Grönlannissa. Komatik-reessä ei ole ollenkaan reen taakse jatkuvia jalaksia joiden päällä seistä, vaan myös ajaja istuu matalan reen kyydissä. Siinä ei yleensä ole ohjauskaarta. Komatik on kaikista rekimalleista kestävin ja soveltuu todella painavien kuormien kuljetuksiin. Se kestää satojen, jopa yli tuhannen kilon kuormat. Samantyyppistä rekeä eli narttaa käytettiin myös Siperiassa sekä koirien että porojen vetämänä. Nartassa on korotettu kori ja yleensä vain matala ohjauskaari. Myös nartassa, jota edelleen käytetään Siperiassa niin työ- kuin kilpailukäytössä ajaja istuu itse reen kyydissä ja jarruna käytetään sauvaa.

Kuormarekiä käytetään nykyään eniten ihmisten kuljetukseen esim. koiravaljakkosafareilla. Safarireessä saattaa olla jopa pohjaan rakennetut istuimet asiakkaille. Ne soveltuvat myös ison koon ja painon takia myös isojen valjakoiden retkikäyttöön pitkille, useamman viikon kestäville retkille, jolloin mukaan on mahduttava paljon kuormaa. Retkireet soveltuvat erinomaisesti viiden ja useamman koiran valjakoille retkeilykäyttöön. Retkireet ovat lähes aina toboggan-mallisia, sillä niihin mahtuu enemmän kuormaa. Hyvällä suunnittelulla retkireelläkin pärjää yli viikon pituisilla vaelluksilla. Retkirekiä käytetään myös keskipitkän- ja pitkänmatkan kilpailuissa, kun reessä on kuljetettava myös varusteita. Pitkän matkan kilpailuissa reet voivat olla kaksiosaisia, jolloin reen perään on kiinnitetty lisäosa lisäkuormaa varten ja ohjauskaaren takana saattaa olla ajajalle rakennettu penkki!

Kilpareet ovat aina käytössä sprinttimatkan kilpailuissa, joissa tarvitaan mahdollisimman kevyt ja herkästi ohjautuva reki. Kevyimmät muovi- tai metallireet muistuttavat jo enemmän ultrakevyitä kelkkoja kuin koirarekiä. Niissä on usein suksi-tyyppiset jalakset ja ne ohjautuvat kovalla uralla todella herkästi. Vanhanmalliset kilpareet soveltuvat erinomaisesti pienille 2-4 koiran valjakoille myös kevyempään harrastus- ja retkeilykäyttöön.

Kuvassa oikealla hyvin perinteinen, basket-mallinen kilpareki. Tällaiset reet ovat suosittuja pienten valjakoiden retkeilykäytössä.

Muut vetovälineet

Kuten sanottua, koirareki on turvallisin vetoväline valjakon käyttöön. Off snow-käytössä eli keväällä ja syksyllä valjakkoa treenataan pyörillä kulkevilla välineillä. Suosituimmat välineet ovat erilaiset mönkijät ja koirakärryt. Kärryt ovat vartavasten rakennettu vetokoirien käyttöön ja niitä on kahta mallia: kolme- ja nelipyöräisiä, sekä tarkoituksesta riippuen treeni- tai kilpailukärryjä. Treenikärryt ovat painavampia kuin varsinaiset kisakärryt. Treenikärryissä on usein tilaa myös matkustajalle. Kärryissä on aina oltava tehokkaat levyjarrut. Kilpailuissa isotkin valjakot vetävät kärryjä, jolloin on äärimmäisen tärkeää, että koirat ovat hyvin hallinnassa. Ohjaajan on käytettävä suojavarusteina kypärää, eikä suojaliivi ja muut suojatkaan ole haitaksi.

1-2 koiran käyttöön on paljon erilaisia välineitä. Kesäkäytössä toimivat maastopyörät, kolmipyöräiset kärryt ja kaksipyöräiset potkulaudan ja polkupyörän risteytykset eli trekkerit (esim. Pawtrekker) ja kikkarit (kickbiket). Vaativampaan maastoon ja poluille soveltuu parhaiten maastopyörä, jossa on hyvä jousitus ja tehokkaat levyjarrut. Fatbiket, eli maastopyörät, joissa on erityispaksut renkaat soveltuvat myös lumella ajoon ja ne onkin alunperin kehitetty Alaskassa. Fatbikessa on erityisen hyvä pito leveiden renkaiden ja pienempien renkaanpaineiden takia, jolloin niillä voi ajaa lähes missä tahansa (erinomainen treeniväline sohjoiseen lumeen ja kelirikon aikaan). Kolmi- ja miksei -nelipyöräisetkin kevyet kärryt soveltuvat myös 1-2 koiralle, mutta niillä ajaminen rajoittuu teille ja erityisen leveille poluille. Trekkerit ja kikkarit eivät myöskään matalan pohjansa takia sovellu varsinaiseen maastoajoon tai epätasaisemmille poluille. Ne ovat kuitenkin erinomaisia off-snow kauden treeniajoon metsäteille, missä niillä saa ajaa jokamiehenoikeuksilla. Kaksipyöräisille vetovälineille suosittelen itse vain 1-2 koiraa, mutta jokainen ajaa omalla vastuullaan. Hienojen treenikärryjen sijaan voi käyttää myös esim. nelipyöräisestä, ulkoilukäyttöön tarkoitetusta rollaattorista tuunattua koirakärryä. Tällöin niihin on rakennettava kestävät jarrut.

Rekien lisäksi talvikäytössä 1-2 koiralle sopivat tietenkin hiihtäjä suksineen. Koirat voivat myös vetää joko aisoilla varustettua ahkiota tai koira voi vetää hiihtäjää, joka vetää itse ahkiota joko aisoilla tai vetovyöhön kiinnitetyllä liinalla. Ahkioon voi pakata jopa 100 + kg kuormaa (ahkiosta riippuen), jolloin 1-2 koiran kanssa voi tehdä yli viikon kestäviä hiihtovaelluksia. Maastosukset hyvillä skineillä soveltuvat parhaiten harrastuskäyttöön, mutta koira- ja valjakkohiihdossa käytetään kilpailuihin soveltuvia suksia. Perinteinen potkukelkka eli potkuri on erinomainen ja edullinen väline talvikäyttöön. Metallijalaksilla voi ajaa jäällä ja kovalla uralla ja leveillä lumijalaksilla pääsee syvemmässä lumessa. Moderni versio potkukelkasta on kickspark, joka on erittäin kevyt ja soveltuu siksi hyvin vauhdikkaampaankin menoon. Se on herkemmin ohjautuva, siihen saa sitä varten valmistetun jarrun ja halutessaan myös vaihdettavat, leveät lumijalakset. Metallijalaksinen kickspark tai potkuri ovat erinomaisia tasaisella jäällä ajamiseen.

Vetoliinat

Koirat vetävät rekeä valjaisiin kytkettyjen liinojen avulla. On olemassa kolme erilaista valjastusmallia, eli missä muodostelmassa koirat juoksevat. Kaksoistandem eli parivaljastus (double hitch, gang hitch) on yleisin. Siinä koirat juoksevat vierekkäin "parijonossa", jolloin ne on kytketty vetoliinoista pääliinaan. Siinä voi olla parijohtajat tai yksi johtajakoira. Tandemvaljastus (tandem hitch) on selvästi harvinaisempi, siinä koirat juoksevat peräkkäin jonossa ja ne on kytketty liinoilla molemmilta puolilta. Tätä valjastusta käytetään lähinnä todella kapeilla ja muuten vaikeakulkuisilla reiteillä. Viuhkavaljastus (fan hitch) on yleisimmin käytössä ainoastaan Kanadan ja Grönlannin puuttomilla alueilla ja jäällä ajaessa. Siinä jokaisella koiralla on oma liina, josta ne on kytketty rekeen. Tämä on hyödyllinen valjastus jäällä ajaessa, jolloin koirien on helpompi väistellä railoja ja heikkoa jäätä.

Koirat valitaan valjakkoon tietyille paikoille ominaisuuksiensa mukaan. Johtajakoira juoksee valjakon kärjessä joko yksin tai parijohtajan kanssa (parijohto taitaa olla nykyään yleisin). Johtajakoiran on oltava nopea ja innokas vetäjä ja sen on pidettävä liina aina kireällä. Se ei saa reagoida ulkopuolisiin ärsykkeisiin ja sen on ohitettava vaivattomasti niin vieraat koirat, toiset valjakot kuin saaliseläimetkin (poroja kohtaa usein Lapissa). Johtajakoiran tulisi totella komentoja, mutta kyettävä myös itsenäiseen ongelmanratkaisuun ja nopeisiin päätöksiin. Se on siis vastuullisen koiran työ. Eritasoiset johtajat ovat avoimen kentän johtajia, gee/haw-johtajia ja urajohtajia. Johtajan takana tulee vauhtipari eli swing dogs, jotka ovat myös valjakon nopeimpia ja innokkaimpia menijöitä. Takimmaisena ja lähimpänä rekeä on pyöräpari, eli wheel dogs. Ne eivät ole kaikkein nopeampia, mutta vahvoja, sillä reen liikkeet kohdistuvat voimakkaimmin niihin. Vauhti- ja pyöräparin välillä ovat tiimi- tai valjakkokoirat, eli team dogs. Niiden tärkein tehtävä on pitää liinat kireällä ja seurata innokkaasti etummaisia koiria.

Koska parivaljastus on yleisin, kerron siitä tarkemmin. Vetoliinat muodostuvat pääliinasta, vetoliinoista ja seisingeistä. Pääliina lähtee joko suoraan reestä tai reen ja liinan välissä voidaan käyttää myös erityistä jousto-osaa, joka pehmentää liikkeitä. Jousto-osa lisäksi varmistetaan lyhyellä varmistusliinalla. Koirat kytketään valjaista pääliinasta lähteviin vetoliinoihin ja kaulapannasta pääliinassa kiinni oleviin seisinkeihin, jotka pitävät koirat paremmin järjestyksessä (kaikki eivät käytä seisinkejä). Liinoja valmistetaan eri materiaaleista, mutta yleensä ne ovat muoviliinoja (esim. polypropeeni ja polyeteeni). Muoviköydet ovat edullisia ja pleissattavasta köydestä on helppo rakentaa liinoja. Materiaalin tulisi olla kestävää (veto, kylmyys, UV-säteily) ja kelluvaa, niin ettei se ime vettä, eikä se myöskään saa juurikaan venyä. Myös vaijeriliinat ovat suosittuja. Niitä käytetään koirilla, jotka purevat liinoja poikki ja ne ovat turvalliset myös retkeilykäytössä, jolloin niitä voi käyttää taukovaijereina. Vaijereissa on yleensä köysi-/muovipäällyste ja myös vaijeriliinat voi rakentaa itse. Liinojen tulisi olla tarpeeksi paksuja, etteivät ne koirien sotkeutuessa niihin pääse "leikkaamaan" koiran ihoa. Ellei liinoja ole tehty joustavasta materiaalista, tarvitaan jousto-osa, joka laitetaan reen ja pääliinan välille tasoittamaan esim. liikkeellelähtöä ja äkkipysähdyksiä. Monet harrastajat ja kasvattajat tekevät valmiita liinoja ja elementtejä myyntiin, mutta niiden itse tekeminen on myös todella helppoa.

Liinoissa käytetään yleisimmin ns. pistoolilukkoja, jotka ovat koiralle turvallisimpia. BGB-lukoissa on terävä reuna ja koukku lävistää helposti ihon, jolloin se pääsee vahingoittamaan koiraa. Meillä talutushihnassa ollut BGB-lukko tarttui kivuliaasti koiran silmäkulmaan. Kuparista valmistetut lukot ovat kestävimpiä. Laadukkaiden lukkojen on kestettävä käyttöä vaativissakin sää- ja lumiolosuhteissa. Halvemmat messinkilukot ovat nykyään lähes yhtä kestäviä kuin kupariset. Kannattaa aina hankkia laadukkaista materiaaleista valmistettuja lukkoja, eikä halpatuotantomaissa tuotettua rihkamaa. Pääliinan kiinnitykseen käytetään yleensä kestäviä jousihakoja, joista käytetään myös nimiä palohaka, karbiinihaka ja alppilukko. Niissä on hyvä olla myös ruuvi-/kierrelukitus, joka varmistaa sen, ettei haka aukea käytössä.

Jarrut ja lumiankkurit

Yleensä reessä on metallinen jarru, joka poljetaan alas jarruttaessa. Jarrun metallipiikit on hyvä olla vaihdettavissa, sillä ne kuluvat yllättävän nopeasti. Monilla on käytössä myös jarrumatto (kilpailuissa pakollinen), jolla jarrutetaan kevyesti pilaamatta uraa, eikä se tarttu niin helposti esim. lumen alta pilkottaviin juurakoihin. Jarrumatolla on myös helpompaa hidastaa vauhtia esim. pitkissä alamäissä. Sen voi valmistaa itse esim. telamatosta. Lumiankkurilla valjakko ankkuroidaan paikoilleen pysähdyttäessä. Useampaa ankkuria käyttämällä voi ankkuroida valjakon myös tauon ajaksi. Lumiankkuri kiinnitetään omalla liinallaan suoraan pääliinaan, ei koskaan rekeen. Koirien riuhtaistessa eteenpäin ajajalle saattaa jäädä käteen vain ankkuri ja hajonneen reen palasia, jos ankkuri on kiinnitetty suoraan rekeen. Ankkuria varten on hyvä olla ankkuripussi/ -teline, jolloin sitä on helppo käyttää ja se pysyy mukana kovassakin menossa. Esim. kovamuovisessa telineessä se on myös turvallisempi käyttää. Sieppausköysi kiinnitetään samoin kuin lumiankkuri (pääliinaan). Sitä käytetään reen kiinnittämiseen ja kiinnipitämiseen. Nimensä mukaisesti sen voi myös antaa tulla vapaana reen perässä, jolloin kyydistä tippuessaan voi siepata köydestä kiinni (ja raahautua sitten valjakon perässä).

Valjaat ja pannat

Valjaat ovat rekikoiran tärkein työkalu. Nykyään markkinoilla on monenlaisia vetovaljastyyppejä, x-back (nk. huskyvaljas) lienee yleisin ja varma valinta varsinkin siperialaisille. Lyhytselkäisille, syvärintaisille tai muuten erilailla rakentuneille koirille joku muu valjastyyppi voi olla parempi (muut rodut). Ahkion vetoon tarkoitetut "pulkkavaljaat" ovat usein lyhyemmät ja niissä on aisoille varattu paikka. H-back valjaat, joissa on avoimempi selkäosa ovat suosittuja pitkää matkaa juoksevilla koirilla ja kuormanvetoon on omat valjaansa, joissa on mm. leveämpi rintaosa. Nämä ovat valjaiden neljä päätyyppiä. Lisäksi on Y-mallisia talutusvaljaita muistuttavat Distance- ja Short-valjaat. Ne yltävät pituudeltaan vain selän puoliväliin ja ne ovat parhaat silloin kun vetopiste on korkealla (pyöräillessä, hiihtäessä, vaelluksella). Eri merkeillä on vielä erimallisia valjaita, tunnettuja valjakkourheilun erikoismerkkejä ovat mm. Björkis, ManMat, Peerline ja Zero DC, vain muutaman mainitakseni.

Eri paikoilla valjakossa juokseville koirille käy kuitenkin samantyyppiset valjaat, eikä esim. pyöräkoirille tarvitse hankkia erilaisia kuormavaljaita. Pyöräkoirille tarkoitetuissa valjaissa on kuitenkin omat puolensa, ne on suunniteltu alhaalta tulevaan kiinnitykseen niin, ettei selkään kohdistu yhtä suurta painetta kuin tavanomaisissa valjaissa.

Valjaat voi hankkia mittatilaustyönä, tai niitä on ainakin sovitettava ja mielellään varmistettava kokeneelta harrastajalta valjaiden istuvuus. Valjaissa täytyy olla sopiva kaula-aukko, joka on riittävän napakka, muttei koskaan kurista koiraa tai paina niskaa. Alaosasta kaula-aukko on rintalastan yläosan kohdalla ja niskan puolella niska- ja selkänikamien yhdyskohdalla. Rinta-osan on oltava riittävän tukeva, leveä ja pitkä. Edestäpäin oikein istuvat valjaat näyttävät Y-muotoisilta. Alapuolella rintapala jatkuu tarpeeksi kauas, jottei siitä lähtevät sivuhihnat hierrä kainaloita. Valjaiden pituus on sopiva kun selkäosassa valjaat yltävät hännän tyveen. Valjaita sovitetaan vetäen niitä liinan kiinnityskohdasta kevyesti taaksepäin. Valjaiden lenkkiin lisätään narulenkki, jolloin voidaan mitoittaa eri kokoisia koiria valjakossa liinoihin. Liinojen pituus on kiinteä, mutta valjaiden narulenkkiä säätämällä saadaan koirat tasaisesti vierekkäin.

Valjaiden materiaaliin on hyvä kiinnittää huomiota. Yleensä käytetään kevyttä nylon-hihnaa ja pehmusteina on monia eri materiaaleja. Hihnojen ja pehmusteiden tulisi olla riittävän leveitä, jotta valjaat pysyvät tukevasti paikallaan. Pehmusteiden materiaalin pitäisi taata hyvin säilyvä tuki, mutta niiden tulisi olla myös vettä hylkivää materiaalia, eivätkä ne saisi jäätyä tai kerätä lunta.

Kaulapantana yleisin ja paras on ns. alaskapanta. Se tehdään mittatilaustyönä (tai asiantuntevasti sovitettuna) koiralle, yleensä kevyestä nylon-hihnasta. Pannan tulee olla aina vähintään kahden niskanikaman levyinen, ettei se siihen kohdistuessa vetoa pääse painautumaan nikamien väliin. Panta voi olla pehmustettu tai ilman pehmustetta. Alaskapanta on "puolikuristava", se mitataan koirakohtaisesti niin, että siihen kohdistuessa vetoa ja sen ollessa kireimmillään se ei pääse luiskahtamaan korvien yli, mutta se ei myöskään saa koskaan kuristaa koiraa. Kun pantaan ei kohdistu vetoa se löystyy itsestään. Pannan ollessa kireimmillään on pannassa hyvä olla sen verran varaa, että lenkistä voi tarvittaessa myös taluttaa koiraa.

Rekipussit

Rekipussi on välttämätön yli yön kestävässä retkeilyssä ja kilpailuissa. Retkeilyssä kuorman saa suojaan tuleelta ja lumelta ja kilpailuissa rekipussissa on oltava tilaa loukkaantuneelle tai sairastuneelle koiralle. Rekipussin pohjassa voi olla kiinnityskoukku kyydissä matkustavalle koiralle tai ainakin aukko, josta koiran saa kiinnitettyyn rekeen. Rekipussin voi tehdä itse, mutta se vaatii paljon suunnittelua ja ompelutyötä. Materiaalin on oltava vahvaa ja vedenkestävää. Kilpailuita varten rekipussissa on oltava määräysten mukainen tuuletusaukko. Vain mielikuvitus on rajana rekipussin varustelussa. Siihen voi ommella irrotettavia osastoja tai helposti saatavilla olevia taskuja esim. kartalle ja muille usein tarvittaville varusteille. Useimmin sulkijana, taskuissa jne. käytetään tarranauhaa tai vetoketjuja. Lisävarusteina rekipussiin voi hankkia myös ahkiokasseja, joissa ruuat ja varusteet on helppo siirtää majoitukseen.

Taukoketjut ja kiinnitys

Lyhytkestoisten taukojen aikana koirat voidaan kiinnittää lumiankkurilla ja sieppausköydellä paikalleen (silloin on hyvä irrottaa liinat valjaista ja kiinnittää koirat vain pannasta). Pidempikestoisille tauoille ja muuhun kiinnitykseen, jolloin koirat eivät ole jatkuvan valvonnan alla on oltava taukoketjut tai -vaijerit (ns. reissuketjut, stake-out chain). Materiaalin on oltava niin vahvaa, ettei koira saa ketjua poikki, mutta myös kevyttä, sillä taukoketjut kulkevat reessä mukana. Ketjut voidaan kiinnittää tarpeeksi kestäviin kiinteisiin kohteisiin esim. puiden välille. Pitkä ketju kiinnitetään päädyistä ja sen varrella on koirakohtaiset lyhyemmät ketjut. Jäällä ja avotunturissa ketjut kiinnitetään ankkureiden tai paalujen välille.

Parhaita paaluja ovat melko ohuet ja pitkän metallipiikit, jotka hakataan syvälle jäähän/lumeen/maahan (tavalliset jääruuvit eivät riitä koko valjakolle). Paaluissa voi olla myös kairamaisia kierteitä, jolloin paalut kierretään paikalleen. Myös hakattavissa malleissa olisi hyvä olla nuolenkärjen muotoisia pidikkeitä, jolloin paalu ei vetäessä irtoa niin helposti. Koirat kytketään kaulapannoista ketjuihin. Lukkona voi käyttää pistoolilukkoja, jotka kiinnitetään ketjuun yleensä sakkeleilla. Koirakohtaiset ketjut kiinnitetään "pääketjuun" aina leikareilla tai vastaavasti niin, ettei ketju koiran liikkuessa lyhene tai kierry solmuun.

Treeneissä varikkoketjut voidaan myös kiinnittää autoon tai kuljetuskärryyn sitä varten tehtyihin pidikkeisiin. Reessä ketjut on kätevä pakata esim. kanisterista askarreltuun säilytysastiaan.