Kuvagalleriat

Siperianhusky.netin gallerioihin on kerätty laajasti kuvia erilaisista aihealueista.

Suurin osa sivustolla käytetyistä kuvista on omasta kamerastani, mutta olen saanut paljon myös lainakuvia. Kiitos kaikille kuvia antaneille, historiallisista kuvista kiitokset kaikille museoille ja yksityisille arkistoille, joista olen kuvia saanut käyttöön!

              

Vanhoja valokuvia ja muita teoksia Vanhat kuvat I  Vanhat kuvat II  Vanhat valjakkokuvat  Pentukuvat I  Pentukuvat II 

Nykyajan siperialaiset koirat I  Nykyajan siperialaiset koirat II 

TŠUKOTKA JA SEN REKIKOIRAT NYKYPÄIVÄNÄ 1/2

Tällä sivulla on valokuvia Tšukotkalta ja siellä nykyään elävistä koirista. Nämä kuvat ottanut Elena Potselueva on Tšukotkalla usein vieraillut kasvattaja. Rekikoirat ovat Siperiassa yhä samoissa tehtävissä, missä ne toimivat 1900-luvun alussa kun ensimmäiset siperialaiset koirat tuotiin Alaskaan. Niitä jalostetaan pelkän käytön perusteella ankarissa olosuhteissa. Tšukotkalla järjestetään myös kilpailuita paikallisille valjakoille, joihin työkoiravaljakot osallistuvat. Näissäkin kuvissa on nimenomaan kilpailussa kuvattuja koiria. Ne antavat hyvän kuvan siitä, miltä toimiva, arktinen rekikoira näyttää. Suuri kiitos kuvista!

© Elena Potselueva, kopioiminen kielletty.

Galleria on suoraan siirretty vanhasta siperianhusky.netistä.

Kuvissa yllä siperialaista luontoa pohjoisessa Tšukotkassa. Nämä kuvat ovat Valkarkayn alueelta, mikä
on Tšukotkan pohjoisin osa. Siellä sijaitsee 1932 perustettu sääasema ja elokuva nimeltä
How I Ended This Summer on kuvattu siellä. Kuvan koira ei ole tšuktšikoira.

Kuvissa yllä siperialaisia rekikoiria stake out-alueella. Oikealla olevassa kuvassa näkee tuulen
ja kylmyyden vaikutukset jäisenä maskina mustan koiran kasvoilla.

Kuvissa yllä tyypillisen musta-valkoinen ja sinisilmäinen koira. Samanlaisia koiria olivat mm.
John Johnsonin johtajakoira Kolyma ja Seppalan johtaja Scotty. Kuvan koiralla on
siperianhuskyllekin tyypilliset korvat ja pään mittasuhteet.

Lumeen hautautuneet. Kuvissa yllä koiria tauolla. Koirat painautuvat tiukalle kiepille arktisen turkin suojaan ja peittävät kasvonsa tuuhealla hännällä. Päälle satava tai tuulen mukana kulkeutuva lumi muodostaa koirien ympärille suojaavan eristeen. Peitinkarva pitää turkin kuivana ja pehmeä, tiivis pohjavilla lämmittää arktisessa kylmyydessä ja navakassa tuulessa uinuvat koirat.

Kuvissa yllä: tauolla olevien koirien yllä ei juuri takkeja tai tossuja näy. Osa koirista lepää kytkettynä
nartta-mallisten rekien edessä. Aamun valjetessa lumen ja jään alta kuoriutuu hyvin levänneitä rekikoiria.
Todella kylmällä säällä tšuktšit ottivat koiria sisälle nukkumaan. Kiinteissä asumuksissa eli jarangoissa
oli eteistilat, joissa koiria voitiin pitää, mutta joskus niitä otettiin myös lämmittämään nukkuvia ihmisiä.
Matkan varrella ihmiset nukkuvat nahkasta tehdyissä teltoissa, mutta koirien paikka on normaalisti ulkona.

Kuvissa yllä erilaisia nukkumistyylejä. Mitä kylmempi sää, sitä tiukemmalla kerällä rekikoirat lepäävät.
Oikealla olevalla koiralla on pidempi turkki, mutta puutteellinen pohjavilla mahdollisesti turkinlähdön seurauksena.
Vaalean koiran turkki on nokeentunut harmaaksi lämmityksessä käytetyn polttoaineen savusta.

Kuvissa yllä vasemmalla todella runsasturkkinen koira ja taaempana hieman lyhytturkkisempi.
Keskellä jälleen hyvin tyypillinen pää nuorella koiralla ja oikealla aiemmassa kuvassa
nukkunut vaalea koira jalkeilla lumipyryn jälkeen.

Kuvissa yllä tyypiltään keskenään hieman erilaisia koiria ja turkin pituuksia. Suhteellisen pitkäkarvaisesta
lyhyempään turkkiin. Tärkeä yhdistävä tekijä on kuitenkin erityisen tiivis pohjavilla, joka pitää
koiran lämpimänä. Koirat ääntelevät ulvoen ja pienillä haukahduksilla.

Jatkuu seuraavalla sivulla Tšukotka ja sen rekikoirat nykypäivänä 2/2