siperianhusky.net

Rekikoirakirjasto

Rekikoirakirjastosta löytyy arvosteluni omistamistani rekikoira-aiheisista kirjoista ja elokuvista.
Huom! Luettelo on siirretty suoraan vanhasta siperianhusky.netistä, eikä siihen ole tehty lisäyksiä.

KIRJA-ARVOSTELUT

The Complete Siberian Husky

Lorna B. Demidoff & Michael Jennings, 1978

The Complete Siberian Husky on siperianhusky-rodun Raamattu ja jokaisen siperianhuskyharrastajan tulisi lukea tämä kirja ainakin kerran elämässään. Kirjan on kirjoittanut Monadnock kennelin Lorna Demidoff, joka oli tuohon aikaan rodun ainoa todellinen asiantuntija ja oli henkilökohtaisesti myös tuntenut ne ihmiset, jotka rodun parissa toimivat "aikojen alusta" lähtien. Kirjan historiaosuudet ja rodun käyttöä, luonnetta ja ulkomuotoa käsittelevät kappaleet ovat erityisen tärkeitä. Olisi ollut hienoa, että myös pennun valinnasta, kasvatuksesta ja jalostuksesta kertoisi itse Demidoff, mutta Innisfree kennelin Kathleen Kanzlerin teksti on ollut kirjan julkaisun aikaan ajankohtaisempaa, onhan Innisfree yhä maailman tuotteliain siperianhusky kennel ja sieltä on lähtenyt maailmalle valtavat määrät pentuja. Kirjassa on paljon todella tärkeitä valokuvia, joten kirjasta on hyötyä, vaikkei lukisi englanniksi.

"The Complete Siberian Husky tarjoaa sellaisen näkökulman ja arvostuksen siperianhusky-rotua kohtaan, mitä ei ole koskaan aikaisemmin julkaistu. Lorna B. Demidoffin tunnustetaan olevan rodun tärkein asiantuntija. Hän tutustui rotuun valjakkokilpailuissa 30-luvulla ja oli ensimmäinen nainen, joka voitti kilpailun. Hän on SHCA:n perustajajäsen, oli toimikunnassa, joka suunnitteli vuoden 1938 rotumääritelmän ja hänet on nimetty SHCA:n hallituksen kunniapuheenjohtajaksi. Hänen Monadnock kennelinsä oli johtavin siperianhuskykennel yli neljän vuosikymmenen ajan ja hän on yhä erittäin arvostettu ja kiireinen näyttelytuomari, rotuinaan siperianhusky ja monet muut rodut.

Yhdessä Michael Jenningsin kanssa rouva Demidoff antaa kirjassa sellaisen asiantuntemuksen rodusta, jota vain hänen verraton kokemuksensa pystyy tarjoamaan. Jokainen vaihe ja jokainen näkökulma siperianhuskyn omistamisessa aina rekikoirana, näyttelykoirana, tottelevaisuus- tai lemmikkikoirana on käyty läpi perinpohjaisesti. Apuna ovat myös yli 35 merkittävää sukutaulua ja yli 225 valokuvaa (joista monet ovat todellisia aarteita, joita ei ole muualla julkaistu."

The Siberian Husky - Live the adventure

Margaret A. Koehler, 2004

Koehler oli kuuluisan Alakazan old line kennelin omistaja. Siperianhuskyjen parissa hän oli ollut tekemisissä vuodesta 1954, tunsi ja sai opastusta rodun todellisilta asiantuntijoilta; Short Seeleyltä, Lorna Demidoffilta ja Dr. Roland Lombardilta. Koehlerit tutustuivat rotuun nimenomaan rekikoirakilpailun puolelta ja harrastivat sitä, mutta he myös kävivät näyttelyissä. Margareth Koehler jos kuka on oikea henkilö kirjoittamaan siperianhuskyista, hän eli siperianhuskyjen kanssa jo rodun alkuaikoina ja tuntee rodun perinpohjin.

Kirja on melko arvokas (itse sain sen USA:sta), mutta on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Kirja sisältää laajasti tietoa sekä rodun historiasta että perustiedoista aina kennelin suunnitteluun ja eri harrastuslajeihin. Kirjan ulkoasu on tyylikäs ja selkeä, kirjassa on myös paljon laadukkaita valokuvia (myös historiallisia), jotka tosin ovat mustavalkoisia. Pehmeäkantisena kirjaa on helppo käsitellä.

This is The Siberian Husky

Joan Mcdonald Brearley, 1974

Brearleyn kirja on myös erinomainen rotukirja, kirjassa on valtavan paljon valokuvia (suurin osa mustavalkoisia) ja kaikki kuvat ovat old line siperianhuskyista. Kirjasta löytyy sukutauluja, valiotietoja ym. Myös rodun historiasta löytyy tietoa, mutta tekstissä on paljolti samaa kuin sarjan muissa arktisista rekikoirista kertovissa kirjoissa. Kirjassa on myös muutama värikuva suomalaisista siperianhuskyista.

Suosittelen tutustumista myös tähän kirjaan, valtavasti kuvia old line siperianhuskyista!

The Siberian Husky

Joan McDonald Brearley, 1992

Tämä todella paksu huskykirja kantautui minulle "perintönä" eri kasvattajien kautta. Kirja on uudempi versio edellä esitellystä kirjasta. Kirja sisältää hyvät kennelesittelyt ja lähes 600 värikuvaa! Kennelesittelyissä esitellään kymmeniä kenneleitä, niin tunnettuja kuin tuntemattomampiakin. Hintansa takia kirja ei sovellu aivan joka hyllyyn, mutta voit löytää käytetyn kirjan edullisesti netin myyntipalstoilta.

Kokonsa vuoksi kirjaa on hieman vaikea käsitellä, kirjasta löytyy kuitenkin toimiva ja laaja hakemisto. Suosittelen rodusta ja sen historiasta enemmän kiinnostuneille ja kauniiden siperianhuskykuvien ystäville.

The Siberian Husky Able Athlete, Able Friend

Michael Jennings, 1999

Tämä kirja on englanninkielinen, sain sen syntymäpäivälahjaksi 2004. Laaja peruspaketti, josta löytyy kaikki oleellinen siperianhuskysta. Demavand's kennelin Michael Jennings oli tekemässä Lorna Demidoffin kanssa kirjaa The Complete Siberian Husky. Kirja kannattaa hankkia jos ymmärtää englantia, aloittelijalle varsinkin erinomainen tietopaketti. Selkeä ulkoasu ja hyvä hakemisto, historiaosuudessa laadukkaita vanhoja kuvia.

Siberian Huskies

Beverly Pisano, 1988

Kovakantinen englanninkielinen koirakirja. Saman sarjan kirjoja olen lukenut mm. suomenpystykorvasta ja kaikissa kirjoissa taitaa olla sama loppuosa, jossa esitellään koiratarvikkeita ja koiran hoitoa yleisesti. Yleisosa, joka vie kirjasta noin 2/3, sisältää vanhaa tietoa, joten sillä on vain nostalgia-arvoa. 160 sivua ja 125 värikuvaa, suurimman osan siperianhuskykuvista olen nähnyt muissakin kirjoissa. Kirjassa ei ole juuri mitään sellaista minkä takia juuri tämä kirja kannattaisi hankkia, hyvää kirjassa on koko sivun värikuvat. Ostin kirjan kolmella eurolla, joten en voi sanoa pettyneeni tähän koska tiesin millaisia tämän sarjan kirjat ovat. Keräilijän kannattaa kirja hankkia, jos sattu edullisesti jostain löytämään (alle 5 €).

The Siberian Husky

International Siberian Husky Club, 1969 (toinen painos 1996)

Mustavalkoinen, vanha International Siberian Husky Clubin kirja oli kuvineen mieluisa yllätys (50-luvun loppu ja 60-luku). Kuten vielä 60-luvun lopulla olikin, on kuvien koirat pääosin vanhaa tyyppiä, todella kaunista katseltavaa. Kirjassa on myös vanhoja kuvia Seppalan ajoilta ja kuvia Anadyr kennelin upeista vanhoista valjakoista. Tekstissä ja rakennepiirustuksissa on paljon virheitä, mutta kuvat kauniista koirista nostavat arvosanaa. Taitto on amatöörimäinen ja osa kuvista on lähes käyttökelvottomia.

Kirja on kierreselkäinen, eli hyvin helppo käsitellä, tosin sivut voivat lähteä herkästi irti. Hyvä kuvaus aikansa siperianhuskyista, kirja sopii keräilijöille.

Siperianhusky, Suomen suosituimmat koirarodut

Perhemediat, 2007

Kovakantinen, siperianhusky-rotua käsittelevä kirja. Erinomainen opaskirja ensimmäisen koiran ja ensimmäisen siperianhuskyn omistajalle. Rodun historiasta pennun valintaan, hoitoon ja koulutukseen. Opastaa erilaisten harrastusten pariin, vetoharrastusta unohtamatta. Värikuvin maustettu kirja on lähes täydellinen paketti siperianhuskya harkitsevalle ja uudelle omistajalle (ei tarvitse lukea montaa koirakirjaa erikseen).

Olen itse kirjoittanut rotukohtaiset jutut, yhteistyössä muiden pitkään harrastaneiden kanssa. Saman sarjan kirjoissa on samat yleisosiot, eikä niissä ole vanhoille harrastajille mitää uutta. Sopii parhaiten ensimmäisen siperianhuskyn/ensimmäisen koiran hankkijalle, vanhoille harrastajille ennen julkaisemattomien kuvien takia.

Siperianhusky - rekikoira

Suomalainen siperianhusky-seura, kolmas tarkistettu ja laajennettu painos, 2003

Suomen rotujärjestön julkaisema pehmeäkantinen, mustavalkoinen kirja, joka koostuu sekavasti eri kirjoittajien artikkeleista. Hyvää kirjassa ovat rotumääritelmät ja historiajutut (jotka ovat osin virheellisiä). Ulkoasultaan sekava kirja kannattaa lukea, jos on kiinnosunut kilpailusta ja kilpavaljakon treenamisesta. Asenteellisuuden takia, kaikki kirjoitukset tulee lukea erityisen kriittisesti.

The Seppala Siberian

Douglas W.Willet, 1986

Kirja kertoo Willetin näkemyksen ns. seppalakoirista. Kirjassa on mielenkiintoisia historiajuttuja ja valokuvia. Vanhoista valokuvista näkee hyvin kuinka "seppalakoirien" tyyppi on muuttunut. Vanhojen kuvien koirat näyttävät aivan old line siperianhuskyilta. 2000-luvulle tultaessa "seppalakoirien" taival on entistä sekavampi, mutta nykyään ne rekisteröidään omana rotunaan. Taustalla on ollut hyvä ajatus, mutta pieleen on menty kun on otettu huomioon vain ja ainoastaan kilpakäyttö.

Kirja on kierreselkäinen ja siksi helppo käsitellä. Löysin kirjan Suomesta, kannattaa hankkia vanhojen valokuvien takia. Kirja sopii keräilijälle ja rodun historiasta kiinnostuneelle.

Huskyt ja vauhdin hurmaa, Rekikoiraurheilun lumous

Rico Pfirstinger, 1993

Suomenkielinen painos ilmestyi 1997, kirjan löytää helposti kirjakaupoista ja kirppareiltakin voi löytää jopa uusia edulliseen hintaan. Kirjassa on paljon isoja värivalokuvia rekikoiraurheilusta, eniten taitaa olla kuvia alaskanhuskyista. Todella laadukkaita kuvia ja jonkun verran tietoa rekikoiraurheilusta, keräilijän hankinta.

"Hyvät rekikoirat kuuluvat maailman parhaiten hoidettuihin ja harjoitettuihin eläinurheilijoihin. Kirja tuo upein värikuvin tämän monisärmäisen urheilumuodon lukijaa yhtä lähelle, on hän sitten itse seisonut reen jalaksilla, tai vain katselijana osallistunut huskyjen kiehtovaan maailmaan.

Kymmenettuhannet ihmiset innostuvat vuosittain rekikoirakilpailuista parhaiden husky-joukkueiden alkuvoimaisesta menosta ja kestävyydestä".

Oscar, The True Story of a Husky

Nils Lied, 1987

Kirjaa ei ole julkaistu suomeksi, eikä minullakaan ole siitä kuin lyhempi suomenkielinen versio. Nimi on hämäävä, kirja kertoo grönlanninkoirasta. Mielenkiintoinen kuvaus tutkijoiden ja heidän koiriensa elämästä ja työstä Etelämantereella.

"Kokeneiden Etelämantereenkävijöiden mieluisimpiin muistoihin kuuluu se, kun he saivat viilettää jäälakeuksien halki koiravaljakon vetämän kiikkerän puureen jalaksilla painotellen. Tekniikan kehityksen myötä vetokoirien innokas ulvahtelu on vaiemennut; tilalle on tullut moottorikelkkojen pörinä. Oscar oli maineikkain Antarktiksen vetokoirista. Sen elämää kuvatessaan Nils Lied perehdyttää lukijan kiehtovalla tavalla tuon laajan, mutta tuntemattoman mantereen elämään aikana, jolloin tutkimusretket olivat vielä todellisia seikkailuja".

Uusia Maita, Neljä vuotta pohjoisilla napaseuduilla
(edellinen ja seuraava osa)

Otto Sverdrup, 1904

Nämä 100-vuotiaat kirjat ostin itselleni kirjastosta ja hintaa oli huimat 0.50 €. Vanha teksti on hauskaa luettavaa, tässä on mukana myös vanhat lainausohjeet joissa lukee mm. "Älkää viekö niitä kääreettä ulos! Älkää myöskään antako niitä lasten käsiin! … Jos kodissanne on puhjennut tarttuva tauti, ilmoittakaa siitä kirjastonhoitajalle ennen kirjojen palauttamista".

Kirja on (tekstin mukaan) "valaistu 225 kuvalla" ja rekikoirista löytyy paljon kuvia. Kirjasta löytyy myös mielenkiintoinen juttu, kokonainen luku omistettu Napaseutujen koirille ja niiden sairauksille (kirjoitan sen joskus tänne). Kirja ei sovi kaikkein herkimmille lukijoille, sillä koirien kohtelu on paikoin todella huonoa. Kirja sopii keräilijälle.

ELOKUVA-ARVOSTELUT

Balto

Simon Wells, 1995

Tätä elokuvaa on meidän taloudessa katsottu jo kauan ennen kuin oma siperianhusky saapui. Steven Spielergin omistaman Amblin Entertainmentin vuonna 1995 tuottama animaatioelokuva perustuu kuuluisaan seerumiajoon. Elokuvan Balto onkin puolisusi joka seikkailee kahjon Boris hanhi/ankan ja vettä pelkäävien jääkarhujen kanssa. Balto haluaisi rekikoiraksi ja ihastuu punaiseen siperianhuskyyn, josta kilpailee myös komea siperianhusky uros Kiilu. Hauska ja liikuttava animaatio, joka on myös taidokkaasti toteutettu. Historiallisia faktoja ei itse elokuvassa nähdä, mutta DVD-versiosta löytyy alkuperäisestä tarinasta lyhyt dokumentti. Elokuva on hyvä kilpailija muille 90-luvun animaatioille, enkä suosittele sitä pelkästään rekikoira-aiheen takia.

"Balto on puoliksi siperianpystykorva ja puoliksi susi, eikä hän tiedä minne kuuluisi. Todellisia ystäviä lukuun ottamatta Alaskan asukkaat ovat hyljänneet hänet. Eräänä päivänä Nomen kylässä esiintyy kurkkumätää ja epidemia tarttuu nopeasti lapsiin. Kun raivokas lumimyrsky estää kaiken liikenteen, sairaille ei mitenkään saada pelastavaa lääkettä… ellei rekikoirien joukko lähde tuhannen kilometrin taipaleelle sokaisevaan arktiseen lumimyrskyyn hakemaan parannuskeinoa. Vain Balto voi pelastaa rekikoirat ja lapset. Balto perustuu uskomattomaan tositarinaan legendaarisesta sankarista, joka voitti puolelleen kokonaisen kansakunnan".

Balto II: Wolf Quest, Pako yli suuren veden

Phil Weinstein, 2001

Hyvin piirretty jatko-osa Balto-elokuvalle. Juoni on sekava ja elokuva on täynnä toinen toistaan ärsyttävämpiä lauluja. En suosittele aikuisille katsojille, lapsille elokuvasta voi löytyä jotain viihdyttävää.

"Baltosta on tullut isä, ja kaikki muut pennut paitsi Aleu on annettu hyviin koteihin. Kohdattuaan metsästäjän nuori Aleu tajuaa, ettei sitä koskaan hyväksytä kuten sisariaan, sillä se näyttää enemmän sudelta kuin koiralta. Niinpä se karkaa etsiäkseen elämälleen tarkoitusta ja omaa paikkaansa maailmassa. Huolestunut Balto näkee merkillisiä unia, joissa esiintyy salaperäinen valkoinen susi ja korppi. Balto lähtee Aleun mukaan etsimään sutta Alaskan kylmästä erämaasta. Unohtumaton, lämmin ja jännittävä seikkailu, joka kertoo rohkeudesta ja itsensä löytämisestä".

Balto III: Wings Of Change, Muutoksen tuulet

Phil Weinstein, 2004

Kolmas osa jatkaa edeltäjänsä jäljillä. Huolimaton animointi tekee elokuvasta amatöörimäisen näköisen. En suosittele omaksi ostettavaksi.

"Balto ja hänen poikansa Kodi huomaavat uuden tekniikan uhkaavan vetokoirien tulevaisuutta: lentokonetta on alettu pitää nopeampana keinona kuljettaa postia ja tavaroita. Niinpä järjestetään vetokoiratiimin ja lentäjän välinen postinkantokilpailu. Kun lentäjä ei ilmestykään maaliin, tajuaa Balto jonkin menneen pieleen. Niin alkaa uskalias pelastusretki".

Iron Will, Lumikenttien Sankari

Charles Haid, 1994

Tyypillinen Disney-elokuva ei tarjoa aikuisille katsojille muuta kuin kliseisen tarinan, ja amatöörimaisesti toteutetun kokonaisuuden. Humoristiselta kannalta elokuvan voi toki katsoa, amerikkalaisen sankarin ylistys tekee elokuvasta vielä enemmän teennäisen, mutta huippuvaljakon (kaikkihan lähtee musherista) koulutustavat ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Elokuvan tunnetuin näyttelijä Kevin Spacey ei ainakaan nosta elokuvan tasoa.

Lapset sen sijaan voivat saada tästä paljonkin irti, esim. oma ensimmäinen sähköpostiosoitteeni sai insipaarion tästä elokuvasta!

Snowdogs, Lumihauvat

Brian Levant, 2002

Tämä elokuva sopii kaikenikäisille, en kyllä itse pidä tämän tyylisistä elokuvista, mutta koska siinä on siperianhuskyja, se saa paljon anteeksi. Jälleen tyypillinen Disney-elokuva, mutta tietokoneanimaation sekoittaminen kuvaan on hauska piristys. Hauska katsoa kun kaupunkilainen Ted yrittää opetella ajamaan valjakolla. Hieman vähemmällä teennäisyydellä onnistuu pääosan esittäjä Cuba Gooding Jr, joka ei kuitenkaan yllä läheskään Oscar-suorituksensa tasolle. Elokuva on ihan hauska ja suosittelen katsomaan sen lasten kanssa. Tosin alle kouluikäisillä lapsilla ei riittänyt mielenkiintoa katsoa koko elokuvaa, vaikka esim. Balto kuuluu heidän suosikkeihin.

”Menestyvä hammaslääkäri Ted Brooks asuu aurinkoisessa Miamissa eikä ole koskaan nähnyt lunta. Hämmästys onkin suuri kun hän kuulee saaneensa perinnön joka on noudettava Alaskasta. Nössö kaupunkilaispoika pakkaa laukkunsa ja matkustaa lumen ja jään keskelle huomatakseen perineensä vanhan talon. Pian selviää, ettei hän olekaan talossa yksin, vaan siellä asuvat Diesel, Scooper, Nana, Sniff, Yodel, Mack, Duchess ja Demon- kahdeksan villiä ja vekkulia vetokoiraa, joiden isännäksi hän on joutunut! Mutta kuka on äreä vanha mies, joka myös on kiinnostunut Tedin uusista lemmikeistä"?

Eight Below, Seikkailu etelänavalla

Frank Marshall, 2006

Eight Below on tositapahtumiin perustuva seikkailuelokuva, joka poikkeaa hieman tyypillisistä Disney-elokuvista. Elokuvan näyttelijäkaartista löytyy monia tunnettuja nimiä, kuten Paul Walker (Fast & Furious-elokuvat), Bruce Greenwood (Capote, Star Trek 2009), Moon Bloodgood (Terminator Salvation 2009) ja Jason Biggs (American Pie-elokuvat).

Elokuvassa Etelämantereen tutkimusryhmä joutuu myrskyn yllättämänä jättämään rekikoirat ketjuihin myrskyn armoille. Elokuva on surullinen ja voi olla vaikeaa katsottavaa erityisesti koiraihmisille. Alkuperäinen tarina on 50-luvulta, jolloin japanilaiset tutkijat jättivät koirat Etelämantereelle. Vielä vuoden kuluttua 2 koiraa oli hengissä, ne olivat selviytyneet saalistamalla pingviinejä. Tapauksen jälkeen rekikoirat on pyritty pitämään poissa Etelämantereelta vieraslajisopimuksen mukaisesti.

Elokuva on genressään erittäin laadukas ja sopii myös muillekin kuin koiraharrastajille. Lapsille elokuva voi käydä liian pitkäksi ja sisältää myös surullisia kohtauksia (ikäraja 7). Elokuvassa esiintyy 2 old line siperianhuskya Troika kennelistä, toinen esittää Trumanin pääosan ja toinen on Maxin sivuosan esittäjä (ei näy elokuvassa). Maxin sivuosaa esittävä Howard muutti myöhemmin Suomeen Kuuhaukun kenneliin.

"Etelämanner, maailman kylmin paikka on tämän Disneyn koskettavan erämaaseikkailun tapahtumapaikkana. Eight Below - Seikkailu etelänavalla on tositarinan innoittama kertomus uskosta, toivosta ja rajattomasta ystävyydestä.

Kun tutkija loukkaantuu ja samanaikaisesti lähestyy voimakas myrsky Etelämannerta, on Jerry Shepherd -nimisen eräoppaan (Paul Walker) ja hänen kollegojensa evakuoitava tutkimusasema nopeasti. Jack, Shadow, Shorty ja Truman joutuvat jäämään ankaran sään armoille. Järkkymätön ystävyys ja rohkeus saavat Jerryn yrittämään ystäviensä pelastamista. Tehtävästä näyttää tulevan vaikein, mitä hän on koskaan tehnyt..."

Le Dernier Trappeur, Viimeinen ansastaja

Nicolas Vanier, 2004

Dokumentti ja seikkailuelokuva alkukantaisesta elämästä Yukonin erämaassa, kulkuvälineenä toimii tietenkin luotettava koiravaljakko. Elokuvassa on paljon kaunista kuvaa pohjoisen erämaista ja eläimistä. Tätä elokuvaa ei kannata katsoa tietokoneen näytöltä, vaan oikeuksiinsa se pääsee isolla ruudulla/kankaalla!

"Viimeinen ansastaja kertoo Norman Wintheristä ja hänen vaimostaan May Loosta, ja he myös esittävät itseään elokuvassa. He elävät täysin eristyksissä Yokonin erämaassa karhuja ja susia metsästäen. Nämä viimeiset katoavan elämäntavan edustajat eivät ole innostuneita nykyajan mukavuuksista ja haluavat pitäytyä perinteisessä elämäntavassa. Elokuva on kunnianosoitus valtavan laajalle, kunnioitusta herättävälle pohjoiselle erämaalle."

Edelliseen esittelyyn: Norman ei kyllä elokuvassa metsästä susia ja karhuja!