Artikkelit

Siperianhusky.net on perustettu vuonna 2005 ja näiden vuosien aikana olen kirjoittanut paljon myös lehtiin ja olen ollut mukana parissa kirjaprojektissa. Vuodesta 2011 olen julkaissut myös Suden Saaga-blogia, missä olen julkaissut muutaman pidemmän jutun. Tälle sivulle Artikkelit-osioon olen kerännyt näitä pidempiä kirjoituksia, joista osa on mielipidekirjoituksia ja
osa muuten muista sivuston pääkategorioista irrallisia.

              

Omat kirjoitukseniLinkkejä muihin artikkeleihin

Kaikki värit sallittu?

© 2006 Laura Kinnunen

Vaikka siperianhuskyn rotumääritelmä on harvinaisen selväsanainen värien suhteen, nousee värikysymys todella usein esille erilaisissa siperianhusky-rotua käsittelevissä keskusteluissa. Yleisimmin väreistä tulee puhetta siperianhuskyn jalostuslinjoja käsittelevissä keskusteluissa.

Rotumääritelmän mukaan:

Kaikki värit mustasta puhtaan valkoiseen ovat sallittuja. Monenlaiset merkit päässä ovat yleisiä, mukaanluettuna monet huomiota herättävät kuviot, joita ei esiinny muissa roduissa.

Hyvin pitkään on säilynyt luulo, että musta-valkoiset (symmetriset kuvioinnit myös maskissa) ja sinisilmäiset siperianhuskyt ovat liiallisen jalostuksen tulosta siinä samassa kuin puna-valkoiset, eivätkä ne voi olla hyviä rekikoiria. Monelle kilpalinjan harrastajalle pelkkä puna-valkoinen tai musta-valkoinen väritys kertovat koiran olevan show linjaa ja täten "sohvahusky" joka on arvoton rekikoirana. Kaikkein eniten ihaillaan "erikoisia" värejä kuten likaista maskia (dirty face), riistanväriä tai lähes kokonaan valkoista. Hyvin harva sanoo (tai tunnustaa) pitävänsä musta-valkoisesta ja vieläpä sinisilmäisestä.

Siperianhuskylla kaikkein yleisimmät värit ovat erilaiset harmaat kuten sudenharmaa ja hopeanharmaa. Old linessa en ole tavannut kokomustaa tai lähes mustaa (ennen rotuunottoja chukotka sleddogiin), mutta ei kilpalinjastakaan löydy kaikkia värejä kuten punaista tai kuparia. Jostain kumman syystä punaista on pidetty jotenkin show-ominaisuutena, vaikka todellisuudessa se on hyvinkin alkuperäinen väri. Siperianhuskyja kuvataan usein kettuun verraten, mutta vertausta kettuun käytetään myös koirien värityksestä Siperian ajoilta. Siperianhusky-rodun ensimmäinen punainen rotukoira oli Alaskans Of Anadyr kennelissä, joka nykyään on kilpakenneli. Silti kilpalinjoissa ei ole ollenkaan tai todella harvinaisena alkuperäistä punaista väriä. Myöskin musta-valkoinen, maskillinen väri on alkuperäinen siperialaisten koirien väritys, aivan samalla tavalla kuin riistanvärinen.

Mutta ovatko kaikki värit sittenkään sallittuja?

Kuka saa käyttää jalostukseen sen värisiä koiria kuin haluaa ja kuka ei? Musta-valkoinen, puhdasmaskinen ja sinisilmäinen siperianhusky on harvinainen erikoisuus koko koiramaailmassa. Usein juuri tällainen siperianhusky saa ihmiset kiinnostumaan rodusta. Suomessa rodun kasvattajat usein sanovat, että jos pennunostaja haluaisi musta-valkoisen sinisilmäisen siperianhuskyn he voivat unohtaa pennunoston kokonaan. Entä jos pennunostaja haluaisi ruskean, ruskeasilmäisen siperianhuskyn? Tässä tulee mielestäni erittäin hyvin esiin rodussa kilpapuolella esiintyvä "värirasismi" (vaikka kilpakenneleissä ei tietenkään ole edes tarjolla sellaisia musta-valkoisia, sinisilmäisiä koiria kuten rotujärjestön logossa komeilevat siperianhuskyt). Tietty väritys ei tietenkään saa olla ainoa kriteeri pennunostajalla, mutta miksei ostaja saa haluta mielestään kaunista koiraa? Jos pitää SHS:n logossakin esiintyvien siperianhuskyjen näköisistä koirista, tarkoittaako se automaattisesti, että ostaja ei ole perehtynyt rotuun kun taas ruskeaa tai harmaata haluava on parempi omistamaan siperianhuskyn?

Musta-valkoinen, sinisilmäinen siperianhusky "tuli muotiin" Monadnock's Pandon kiertäessä ja voittaessa koiranäyttelyitä. Lorna Demidoff on sanonut katuvansa sitä, että antoi käyttää Pandoa niin monille nartuille ja täten siinä sivussa aloittaneensa musta-valkoisten siperianhuskyjen villityksen. Lornalle oli tuolloin kuitenkin tärkeämpää saada oikeanlainen luonne säilymään, se eikä väritys oli ykkössijalla, vaikka siitä seurasikin se, että musta-valkoinen väritys yleistyi huomattavasti.

Toisaalta joissain showharrastajien piireissä koira jolla on likainen maski, tai jolla muuten on epäsymmetrisiä kuvioita on huono siperianhusky, tai ei siperianhusky ollenkaan. Tämä on värirasismia samassa kuin symmetristen värikuvioiden omaavien siperianhuskyjen syrjiminen. Tosin itse en ole koskaan nähnyt sellaisia riistavärisiä siperianhuskyja kuten olivat kuuluisa Siperian tuonti Tserko ja sen jälkeläiset. Itseasiassa usein kaikkein huonorakenteisimmat ja täten mielestäni "rumimmat" siperianhuskyt eivät ole "perinteisen värisiä". Pyrin aina kuvittelemaan siperianhuskyt tietyn värisinä, enkä sano pelkän värin perusteella jonkun koiran näyttävät enemmän karhukoiralta kuin siperialaiselta.

Olenkin sitä mieltä, että tiettyihin väreihin liittyy myös rakenteellisia ja turkin laatuun liittyviä ominaisuuksia. Tätä tukee myös kuuluisan Alakazans kennelin kasvattajan huomiot valkoisesta väristä. Hänen mielestään väri on ihastuttava, mutta jo varhaisissa linjoissa, jotka tuottivat valkoisia koiria oli todella paljon virheitä. Margareth Koehler mainitsee virheiksi mm. todella lyhyen turkin, kapeat kallot, isot korvat, kevyen luuston ja kaikkein pahimpana aran luonteen. Koska valkoinen väri periytyy resessiivisesti (vanhempien täytyy siis olla valkoisia tai valkoisen värin geenin kantajia, sama on punaisen värin kanssa) käyttävät ne kasvattajat, jotka haluavat valkoista väriä jalostukseen muun värisiä koiria tarkoituksenaan poistaa joitakin näitä virheitä. Olen itsekin tutustunut puhtaanvalkoisiin huskyihin, mutta vain kilpalinjaisiin, joiden turkki todellakin on ohut ja lyhyt. Show linjan valkoiset siperianhuskyt sen sijaan ovat usein "puunattuja" näyttelykuvissa, joten turkista on vaikea sanoa mitään. Turkki kuitenkin näyttää ohuelta, vaikkei lyhyttä olisikaan. Siperianhuskyn turkin tulisi olla niin tiivis, että ihoa on erittäin vaikea saada esiin.

Alakazans kennelin Margareth Koehler pohtii kirjassaan "The Siberian Husky - Live the adventure" myös valkoiseen väriin liittyvää arkaa luonnetta. Valkoisten siperianhuskyjen maine luonteeltaan arkoina, voi liittyä siihen tosiasiaan, että niillä on ohuempi iho kuin mustilla, punaisilla tai harmailla. Tämä voi aiheuttaa sen, että valkoiset siperianhuskyt ovat herkempiä ja pelokkaampia kosketukselle. Joten voi olla niin, että joillakin valkoisilla siperianhuskyilla arkuus johtuu ennemminkin fyysisistä kuin psyykkisistä ominaisuuksista?

Kun seuraavan kerran meinaat ottaa värikysymyksen esille...

Jos värillä ei ole väliä ja kaikki värit ovat sallittuja, eikö silloin myös musta-valkoinen väritys ole sallittu?

Onko siperianhuskykasvattajilla sittenkin velvollisuus yrittää säilyttää erilaisia värityksiä, jotka sillä hetkellä ovat harvinaisia rodussa? Kuinka sitten niiden yleisten väritysten käyttäminen jalostukseen, onko se kiellettyä ja kuinka rotumääritelmä silloin toteutuisi?

Kuvissa yksi koira on värjätty eri väreihin: valkoisia, harmaita, mustia, punaisia ja riistanvärinen.
Kuten kuvista näkyy tekee "Seppalaväritys" koirasta raskaamman oloisen EI kevyempää. Muut värit eivät juuri vaikuta, kuvan koira on rakenteeltaan erinomainen siperianhusky oli se minkä värinen tahansa.