Siperianhusky
HARRASTUKSET
Rekikoiraksi
Rodun historia
Historia Suomessa
Jalostuslinjat
Rotumääritelmä
Rodun terveys
Huskyn trimmaus
Pennun hoitaminen
Rotu sinulle?
Galleria
Usein kysyttyä
Omat artikkelit
Linkit
Muuta mukavaa!
Valjakkovarusteet
Valjakkokilpailut
Koiraharrastukset
Etusivu
Kaikki värit sallittuja?
|
© 2006 Laura Kinnunen
ROTUMÄÄRITELMÄ:
Kaikki värit mustasta puhtaan valkoiseen ovat sallittuja. Monenlaiset merkit
päässä ovat yleisiä, mukaanluettuna monet huomiota herättävät kuviot, joita ei
esiinny muissa roduissa.
Vaikka siperianhuskyn rotumääritelmä on harvinaisen selväsanainen värien suhteen,
nousee värikysymys todella usein esille erilaisissa siperianhusky-rotua
käsittelevissä keskusteluissa. Yleisimmin väreistä tulee puhetta siperianhuskyn
jalostuslinjoista käsittelevissä keskusteluissa.
Hyvin pitkään on säilynyt luulo, että musta-valkoiset (symmetriset kuvioinnit
myös maskissa) ja sinisilmäiset siperianhuskyt ovat liiallisen jalostuksen tulosta
siinä samassa kuin puna-valkoiset, eivätkä ne voi olla hyviä rekikoiria. Monelle
kilpalinjan harrastajalle pelkkä puna-valkoinen tai musta-valkoinen väritys kertovat
koiran olevan show linjaa ja täten "sohvahusky" joka on arvoton rekikoirana.
Kaikkein eniten ihaillaan "erikoisia" värejä kuten likaista maskia (dirty face),
riistanväriä tai lähes kokonaan valkoista. Hyvin harva sanoo (tai tunnustaa)
pitävän musta-valkoisesta ja vieläpä sinisilmäisestä.
Upea punertava siperianhusky. Kuuhaukun Punapaholainen. |
|
Siperianhuskylla kaikkein yleisimmät värit ovat erilaiset harmaat kuten sudenharmaa
ja hopeanharmaa. Old linessa en ole tavannut kokomustaa tai lähes mustaa, mutta ei kilpalinjastakaan
löydy kaikkia värejä kuten punaista tai kuparia.
Jostain kumman syystä punaista on pidetty jotenkin show-ominaisuutena, vaikka todellisuudessa
se on hyvinkin alkuperäinen väri. Siperianhuskyja kuvataan usein kettuun verraten, mutta
vertausta kettuun käytetään myös koirien värityksestä Siperian ajoilta. Siperianhusky-rodun
ensimmäinen punainen rotukoira oli Alaskans Of Anadyr kennelissä, joka nykyään on kilpakenneli.
Silti kilpalinjoissa ei ole ollenkaan tai todella harvinaisena alkuperäistä punaista väriä.
Myöskin musta-valkoinen, maskillinen väri on alkuperäinen siperialaisten koirien väritys,
aivan samalla tavalla kuin riistanvärinen.
|
|
Mutta ovatko kaikki värit sittenkään sallittuja?
Kuka saa käyttää jalostukseen sen värisiä koiria kuin haluaa ja kuka ei? Musta-valkoinen,
puhdasmaskinen ja sinisilmäinen siperianhusky on harvinainen erikoisuus koko koiramaailmassa.
Usein juuri tällainen siperianhusky saa ihmiset kiinnostumaan rodusta. Suomessa rodun kasvattajat
usein sanovat, että jos pennunostaja haluaisi musta-valkoisen sinisilmäisen siperianhuskyn
he voivat unohtaa pennunoston kokonaan. Entä jos pennunostaja haluaisi ruskean, ruskeasilmäisen
siperianhuskyn? Tässä tulee mielestäni erittäin hyvin esiin rodussa kilpapuolella esiintyvä
värirasismi (vaikka kilpakenneleissä ei tietenkään ole edes tarjolla sellaisia musta-valkoisia,
sinisilmäisiä koiria kuten rotujärjestön logossa komeilevat siperianhuskyt). Tietty väritys ei
tietenkään saa olla ainut kriteeri pennunostajalla, mutta miksei ostaja saa haluta mielestään
kaunista koiraa? Jos pitää SHS:n logossakin esiintyvien siperianhuskyjen näköisistä koirista,
tarkoittaako se automaattisesti, että ostaja ei ole perehtynyt rotuun kun taas ruskeaa tai harmaata
haluava on parempi omistamaan siperianhuskyn?
Musta-valkoinen, sinisilmäinen siperianhusky "tuli muotiin" Monadnock's Pandon kiertäessä ja
voittaessa koiranäyttelyitä. Lorna Demidoff on sanonut katuvansa, että antoi käyttää Pandoa
niin monille nartuille ja täten siinä sivussa aloittaneensa musta-valkoisten siperianhuskyjen
villityksen. Lornalle oli tuolloin kuitenkin tärkeämpää saada oikeanlainen luonne säilymään,
se eikä väritys oli ykkössijalla, vaikka siitä seurasikin se, että musta-valkoinen väritys
yleistyi huomattavasti.
Toisaalta joissain showharrastajien piireissä koira jolla on likainen maski, tai jolla
muuten on epäsymmetrisiä kuvioita on huono siperianhusky, tai ei siperianhusky ollenkaan.
Tämä on värirasismia samassa kuin symmetristen värikuvioiden omaavien siperianhuskyjen syrjiminen.
Tosin itse en ole koskaan nähnyt sellaisia riistavärisiä siperianhuskyja kuten olivat kuuluisa Siperian tuonti
Tserko ja sen jälkeläiset. Itseasiassa usein kaikkein huonorakenteisimmat ja täten mielestäni "rumimmat" siperianhuskyt
eivät ole "perinteisen värisiä". Pyrin aina kuvittelemaan siperianhuskyt tietyn värisinä, enkä
sano pelkän värin perusteella jonkun koiran näyttävät enemmän karhukoiralta kuin siperialaiselta.
Likainen maski eli "dirty face", puhdas maski ja pennun "silmälasit". Maski ja väritys muuttuu usein pennun aikuistuessa.
|
|
Olenkin sitä mieltä, että tiettyihin väreihin liittyy myös rakenteellisia ja turkin laatuun
liittyviä ominaisuuksia. Tätä tukee myös kuuluisan Alakazans kennelin kasvattajan huomiot
valkoisesta väristä. Hänen mielestään väri on ihastuttava, mutta jo varhaisissa linjoissa,
jotka tuottivat valkoisia koiria oli todella paljon virheitä. Margareth Koehler mainitsee
virheiksi mm. todella lyhyen turkin, kapeat kallot, isot korvat, kevyen luuston ja kaikkein
pahimpana aran luonteen. Koska valkoinen väri periytyy resessiivisesti (vanhempien täytyy
siis olla valkoisia tai valkoisen värin geenin kantajia, sama on punaisen värin kanssa) käyttävät
ne kasvattajat, jotka haluavat valkoista väriä jalostukseen muun värisiä koiria
tarkoituksenaan poistaa joitakin näitä virheitä. Olen itsekin tutustunut puhtaanvalkoisiin
huskyihin, mutta vain kilpalinjaisiin, joiden turkki todellakin on ohut ja lyhyt. Show linjan valkoiset
siperianhuskyt sen sijaan ovat usein "puunattuja" näyttelykuvissa, joten turkista on vaikea sanoa
mitään. Turkki kuitenkin näyttää ohuelta, vaikkei lyhyttä olisikaan. Siperianhuskyn turkin tulisi
olla niin tiivis, että ihoa on erittäin vaikea löytää.
Alakazans kennelin Margareth Koehler pohtii kirjassaan "The Siberian Husky - Live the adventure"
myös valkoiseen väriin liittyvää arkaa luonnetta. Valkoisten siperianhuskyjen maine luonteeltaan
arkoina, voi liittyä siihen tosiasiaan, että niillä on ohuempi iho kuin mustilla, punaisilla tai harmailla.
Tämä voi aiheuttaa sen, että valkoiset siperianhuskyt ovat herkempiä ja pelokkaampia kosketukselle.
Joten voi olla niin, että joillakin valkoisilla siperianhuskyilla arkuus johtuu ennemminkin
fyysisistä kuin psyykkisistä ominaisuuksista?
|
Kysymyksiä pohdittavaksi kun seuraavan kerran meinaat ottaa värikysymyksen esille:
- Mutta jos värillä ei ole väliä ja kaikki värit ovat sallittuja, eikö silloin myös
musta-valkoinen väritys ole sallittu?
- Onko siperianhuskykasvattajilla sittenkin velvollisuus yrittää säilyttää
erilaisia värityksiä, jotka sillä hetkellä ovat harvinaisia rodussa? Kuinka sitten niiden
yleisten väritysten käyttäminen jalostukseen, onko se kiellettyä ja kuinka rotumääritelmä
silloin toteutuisi?
Kuvissa yksi koira on värjätty eri väreihin: valkoisia, harmaita, mustia, punaisia
ja riistanvärinen.
(Kaikki kuvien koirat ovat old linea).
Laikullinen väritys eli "piebald" siperianhuskylla
Hiekanvärinen siperianhusky, jolla on tumma selkä. Huomaa myös
upea pään profiili
ja hieman vinot, mantelinmuotoiset silmät.

Kuten kuvista näkyy tekee "Seppalaväritys" koirasta raskaamman oloisen EI
kevyempää. Muut värit eivät juuri vaikuta, kuvan koira on rakenteeltaan erinomainen
siperianhusky oli se minkä värinen tahansa.
