SIPERIANHUSKY.NET

VALJAKKO JA VARUSTEET

Tällä sivulla on ohjeet siihen, mitä perustarvikkeita tarvitsee valjakkoajoa aloitellessaan.

© 2010 Laura Kinnunen

KOIRAREKI

Koirarekiä on erilaisia eri käyttötarkoituksia varten. Reet voidaan jakaa niiden koon ja painon mukaan kilpa-, retki- ja kuormarekiin, jotka voivat olla tyypiltään toboggan- tai basket-mallisia. Tobogganissa on matala, lähellä lumenpintaa oleva kuljetusalusta ja se sopiikin hyvin vaikka matkustajien kuljetukseen. Basket-reessä on kori, joka on reilusti lumenpintaa korkeammalla ja se sopii hyvin myös kilpailuihin ja retkeilyyn. Vanhanmalliset reet tehdään puusta, mutta modernit reet valmistetaan kevyistä metalleista tai erilaisista muovisekoituksista. Nykyään harvemmin nähtävä rekityyppi on komatik, jota yhä jossain määrin näkee käytössä Kanadassa ja Grönlannissa. Komatik-reessä ei ole ollenkaan reen taakse jatkuvia jalaksia joiden päällä seistä, vaan myös ajaja istuu matalan reen kyydissä. Samantyyppistä rekeä eli narttaa käytettiin myös Siperiassa sekä koirien että porojen vetämänä.

Kuvassa perinteinen Alaska-mallinen basket-kilpareki.

Nopeuskilpailuita varten on moderneja metallisia kevytrekiä, joita katsoessa monet pohtivatkin, ovatko ne enää edes rekiä. Itse suosittelen tietenkin perinteisä puusta valmistettua mallia! 1-3 koiran valjakolle sopiva reki on perinteinen kilpareki (jollainen meilläkin on), se on suhteellisen kevyt ja helppo ohjata + kyytiin mahtuu tarvikkeita ja jopa 1 matkustaja. Tällainen kevytkin kilpareki voi olla liian painava yhden koiran vedettäväksi, mukavampaa yhden koiran kanssa on "rekeillä" potkukelkalla, johon voi asentaa muovijalakset kelistä riippuen (jäällä ja kovalla alustalla ohjattavuus on paras metallijalaksilla).

Uudet reet ovat melko arvokkaita, mutta hyvään rekeen kannattaa sijoittaa ja perinteinen reki onkin kuin taideteos! Käytettynä voi löytää hyväkuntoisia rekiä, seuraa alan nettisivujen myynti-palstoja. Upeita suomalaisia käsityönä valmistettuja koirarekiä löydät osoitteesta: www.arktic.fi Sivuilta näet myös esimerkkejä erimallisista koirare'istä.

Oma rekeni on perinteinen alaskalaismallinen kilpareki. Se on ehkä hieman jäykkä, mutta oikein sopiva meidän käyttöömme (tosin nyt käytön seurauksena liitokset ovat löysemmät ja ohjattavuus siksi parempi). Ostimme reen eräältä aloittelevalta harrastajalta, käyttämättömänä. Hieman päänvaivaa meille aiheutti se, että reki tuli meille osina ja meidän täytyi itse sitoa se kasaan. Kokosimme reen valmiin kuvan perusteella ja ihan hyvinhän tuo on kestänyt (ja tekemällä oppii). Rekeen kuului vanhanmallinen lautajarru, mutta huonon toimivuutensa takia emme laittaneet sitä paikalleen. Ilman jarrua ajaminen ei ole suositeltavaa, olen itse karkuuttanut koirat kun putosin kyydistä yrittäessäni jarruttaa jäisessä alamäessä! Ja jo kahta koiraa on erittäin vaikea pitää paikallaan tai pysäyttää elleivät ne tottele käskyjä. Hyvänä puolena meillä jarrutta ajaessa oli, että koirille oli pakko opettaa pysähtymis- ja paikallaanpysymiskäsky. Nykyään reessäni on tavallinen metallijarru, jonka metallipiikit on vaihdettavissa niiden kuluttua.

LIINAT

Kaksoistandemvaljastuksessa koirat juoksevat vierekkäin parijonossa, valjakossa voi olla parijohtajat tai ilman paria edessä juokseva johtajakoira. Kaksoistandem on yleisin valjastustapa. Vetoliinat muodostuvat pääliinasta, vetoliinoista ja seisingeistä. Pääliina lähtee joko suoraan reestä tai reen ja liinan välissä voidaan käyttää myös erityistä jousto-osaa, joka pehmentää liikkeitä. Koirat kytketään valjaista pääliinasta lähteviin vetoliinoihin ja kaulapannasta pääliinassa kiinni oleviin seisinkeihin, jotka pitävät koirat järjestyksessä. Grönlannissa ja Kanadassa käytetään viuhkavaljastusta, jossa kaikki koirat juoksevat omissa liinoissaan vierekkäin. Viuhkavaljastus on hyvä jäällä ajaessa, jolloin koirien on helppo väistellä jäässä olevia railoja ja se toimii myös apuna metsästyksessä. Tandemvaljastuksessa koirat juoksevat peräkkäin jonossa, tämä on toimiva tapa kapealla reitillä ja pienemmillä koiramäärillä. Liinat kannattaa tehdä tarpeeksi kestävästä materiaalista, ettei niitä tarvitse heti uusia. Eri käyttötarkoituksiin on eri materiaaleista valmistettuja liinoja. Köysi/naruliiat sopivat hyvin normaaliin harrastuskäyttöön ja vaijeriliinoja käytetään usein retkeillessä pidempiä matkoja ja varsinkin silloin kun valjakossa on koira/koiria, jotka purevat naruliinat poikki taukojen aikana. Liinojen tulisi olla myös tarpeeksi paksuja, etteivät ne koirien sotkeutuessa niihin pääse "leikkaamaan" koiran ihoa. Ellei liinoja ole tehty joustavasta materiaalista, tarvitset erikseen jousto-osan, joka laitetaan reen ja pääliinan välille tasoittamaan esim. liikkeellelähtöä ja äkkipysähdyksiä.

Olemme itse tehneet myös liinat valjakollemme. Mietimme miten saisimme liinoista sellaiset, että niitä voisi helposti vaihdella eri koiramäärälle. Onneksi SPY ry:n lehdessä oli hyvät ohjeet sellaisten liinojen tekoon. Teimme siis ensin pääliinan jonka molempiin päihin teimme lenkit. Sitten teimme koirille vetoliinat, toiseen päähän lenkki ja toiseen lukko. Vetoliinoja voi vähentää ja lisätä kätevästi niin paljon kuin haluaa. Materiaalina liinoissamme on kestävä, joustava ja miellyttävän pehmeä kiipeilyssä käytettävä köysi. Liinoja ei pidä mennä itse askartelevaan, ilman asiantuntijan neuvoja. Helppo tapa onkin ostaa valmiit liinat rekikoiratarvikkeita valmistavasta yrityksestä (myös monet kasvattajat tekevät liinoja myyntiin).

Seisinki kiinnitetään koiran kaulapannasta pääliinaan ja sen tarkoituksena on helpottaa valjakon hallintaa, kun koirat eivät pääse juoksemaan kaukana toisistaan. Johtajaparin seisinkiin on hyvä laittaa heijastin, jotta vastaantulijat näkevät, missä valjakon ensimmäiset koirat menevät. Toiset heijastimet voi laittaa rekeen ja ajajan vaatteisiin. Seisingin kahdelle koiralle tein rikki menneen fleksin vahvistetusta lukkopäisestä osasta, lisäsin vain toiseen päähän toisen lukon. Jos käytät tätä vinkkiä, pidä huoli, ettei seisinki ole liian pitkä, jolloin koirat sotkeutuvat siihen (et siis voi käyttää isoille koirille tarkoitetun fleksin osia). Lukkoina kannattaa käyttää ns. pistoolilukkoja, ne ovat turvallisia ja melko helppokäyttöisiä. BGB lukkoja ei kannata käyttää, ne ovat vaarallisia (voivat mennä koirien jaloista läpi)!

JARRU JA LUMIANKKURI

Yleensä reessä on metallinen jarru, joka painetaan alas jarruttaessa, mutta monilla on käytössä myös jarrumatto (kilpailuissa pakollinen) jolla jarrutetaan kevyesti pilaamatta uraa, eikä se tarttu niin helposti esim. lumen alta pilkottaviin juurakoihin. Lumiankkurin naru kiinnitetään liinojen lenkkiin, ei koskaan rekeen, koirien riuhtaistessa eteenpäin sinulle jää vain ankkuri ja hajonneen reen palasia! Ankkuria varten kannattaa olla ankkuripussi, ankkuria on silloin helppo käyttää ja se pysyy mukana kovassakin menossa. Sieppausköysi kiinnitetään samoin kuin lumiankkuri (pääliinaan). Sitä käytetään reen kiinnittämiseen ja kiinnipitämiseen.

VALJAAT JA PANNAT

Valjaita voi käydä sovittamassa eläintarvikeliikkeissä tai tilata mittatilaustyönä esim. kasvattajilta ja muilta rekikoiraharrastajilta, jotka tekevät valjaita myyntiin. Valitettavasti rekikoiraharrastukseen erikoistumattomissa liikkeissä ei juuri tiedetä, millaiset valjaat sopivat kullekin koiralle. Liian isot valjaat eivät ensinnäkään pysy koiran yllä oikein ja liian pienet valjaat voivat jopa kuristaa koiraa ja tehdä vetämisen erittäin epämiellyttäväksi (tulossa kuva valjaista). Valjaita voi tilata mittatilaustyönä monilta esim. monilta siperianhuskykasvattajilta.

Pantana kannattaa käyttää ns. alaskapantaa, joka tehdään koirakohtaisesti jokaiselle koiralle sopivaksi. Se on puolikuristava, eli panta kiristyy niin kireälle, ettei koira saa vedettyyn sitä pään läpi, mutta kiristyy vain niin tiukalle kuin se on mitattu koiralle sopivaksi (mitataan napakaksti mielellään kesäkarvassa olevalta koiralta heti korvien takaa). Pannan ollessa tiukalla, säätöosaan on jäätävä tarpeeksi iso lenkki, josta koiraa voi taluttaa esim. ottaessa koiran pois autosta valjastusta varten.