Vierailulla Kuuhaukun kennelissä

Sivuille on tulossa taas paljon uutta asiaa: kuvaa, videota ja tekstiä, joten pysykää kuulolla! Vaikka vuonna 2009 ei kovin paljoa päivityksiä tullut, on sivuillamme riittänyt kävijöitä ja keskimäärin siperianhusky.netissä vierailee reilu 450 kävijää kuukausittain, joskus kävijöitä on ollut lähemmäs 700, mikä on melko hyvin tällaiselle suomenkieliselle sivustolle. Näyttelykäyntimme pysyivät myös hurjissa lukemissa kun koko vuoden aikana koirillemme kertyi peräti 1 näyttelykäynti.

Siperianhusky.net kiittää menneen vuoden yhteistyökumppaneita ja toivottaa hyvää vuotta 2010 kaikille ystävillemme!

31.10.2009

Back in business

Vai pitäisikö sanoa back in busyness… vanha sotaratsu PC kaatui taas vaihteeksi ja jäin joksikin aikaa ilman omaa konetta. Mutta nyt on uusi kone alla ja luvassa toivottavasti uusia juttuja siperianhusky.nettiin kunhan ehdin tutustua uuden koneen mahdollisuuksiin.

Syystreenit ovat ehtineet lähteä jo käyntiin hieman pidemmän päivitystauon aikana. Koirat ajetaan nyt ilmojen hieman viilennyttyä vähintään 4 kertaa viikossa ja tarkoituksena olisi talvella tehdä pitempää reissua kuin koskaan ennen. Kalju-Odessa esittelee kiinteitä lihaksiaan ja Valo tyypillisesti aloittaa karvanlähdön nyt, Sero on käynyt vetämässä myös polkupyörää ja erehtynyt pari kertaa jopa uimaan.

Ehdimme käymään myös SPY:n kesäpäivillä, missä kaikki koiramme olivat mukana. Koirat saivat treenata tokoliikkeitä, harjoitella makkararingissä (yksikään treenannut koira ei karannut) ja lopuksi sitten etsiä maalimiehen maastosta. Sero lähti vauhdikkaasti etsintätöihin, mutta pysähtyi yllättäen kuulostelemaan ääniä metsästä. Treenipaikallemme tuli sienestäjiä kahden pienen irtokoiran kanssa, joiden kanssa Sero meni heti leikkimään. Sienestäjät eivät säikkyneet ollenkaan valtavaa siperianhuskylaumaa ja häiriötekijöistä huolimatta Sero lähti maalimiehen etsintään seuraavallakin kerralla. Kiitokset Jaanalle myös illan luennosta ja vanhojen lehtien + kuvien esittelystä! Tulossa on myös toinen kirja-arvostelu The Complete Siberian Huskyn ensimmäisestä (se ainoa oikea) osasta kun sain sen nyt lahjana omaan kirjahyllyyn.

Pelastuskoira Sero: Ready to rescue!

Kaupunkineiti Odessa

______________________________________________

3.8.2009

Etusivulle päivitetty Designdog-banneri! Pantaholistien on ehdottomasti käytävä tarkastamassa kyseinen sivusto, löytyy myös talutusvaljaita ja hihnoja hienoissa kuoseissa. Yhteistyön tuloksena sain toteutettuun meidän koirille itse suunnittelemani Siperia-pannat, eli siperialaistyyliset perinnepannat, joista kuvia myöhemmin.

______________________________________________

25.6.2009

Tänään olemme juhlistaneet Seron 8-vuotis syntymäpäivää, onnittelut myös "veteraani-ikään" päässeille pentuesisaruksille! Serossa ei tosin ikä vielä näy ja viime käynnillämme eläinlääkärillä ihmiset tiedustelivat Serosta, "minkä ikäinen tuo pentu on"? Sero saa edelleen samanlaisia hepuleita kuin pentuna ja on heti innoissaan leikkimässä kaikkein pienimpienkin naperoiden kanssa.

Valo on kunnostautunut jälleen uimamaisterina ja matkustaa nyt mielellään henkilöautossakin, siihen tosin tarvittiin uusi farmariauto, vip-tila Valolle ja tietenkin toimiva ilmastointi. Nyt sitten on kaksi autoa koko jengin kuljetukseen + tietenkin se koiraton auto, joka ei sekään säästy koirankarvoilta, jostakin niitä aina tuntuu ilmaantuvan. Odessan kanssa kävimme sen ensimmäisissä viehejuoksuharjoituksissa. Odessa sai pinkoa maastossa niin kovaa kuin jaloista lähti ja keksikin homman jujun jo ensimmäisellä kerralla. Jos ei upottavassa hiekassa ylämäkeen juoksu kohota koiran kuntoa, niin ei sitten mikään! Odessa osoitti esi-isiensä metsästystaitoja oikein hyvin ja erinomaista on myöskin se, että heti kun viehe lopettaa liikkumisen, Odessan kiinnostus siihen lakkaa samalla hetkellä.

Odessa kera huomioliivin ja maastorata, bongaa kuvasta venäjänvinttikoira!

Sivuille on tulossa yksi uusi kirja-arvostelu kirjasta Soliders & Sled Dogs, A History of Military Dog Mushing. Kirjassa on paljon mielenkiintoista asiaa ja kuvia mm. Chinook kennelin valjakosta ja 30 kaliiberin konekiväärillä varustetusta koirareestä, laskuvarjohuskyista ja lumiolosuhteisiin tarkoitetusta "Cream Teamista". Jos joku vielä luuli, ettei siperianhuskysta ole toimivaksi palveluskoiraksi, sopii miettiä uudestaan! Kirjassa on myös oma lukunsa Suomessa toisen maailmansodan aikaan toimineille rekikoirille, joiden joukossa oli myös siperialaiskoiria.

Tänään otettu kuva Serosta, katso isompi kuva tästä.

______________________________________________

2.6.2009

Kuten arvata saattaa, meillä on ollut taas niin kiireistä, etten ole sivuja ehtinyt päivittämään. Laitoin nyt kuitenkin keskeneräisen harrastusjutun sivuille ja uusia päivityksiä tulee ilman erillistä ilmoitusta (sain mm. uusia historiallisia kuvia käyttööni). Sivujen ulkoasu on hieman muuttunut ja olen päivittänyt myös rekikoirakirjaston arvosteluja. Linkkisivuille tuli yksi uusi banneri, jonka Balto's True Story-sivusto teki siperianhusky.nettiä varten! Olen myös poistanut linkkilistalta linkkejä, esim. sellaisen kennelin linkin, jonka toimintaa en tue ollenkaan, enkä tule missään yhteydessä suosittelemaan, päinvastoin.

______________________________________________

3.5.2009

Tämänkin postauksen pääosassa hyörii nuorimmaisemme Odessa. Neitihän järjesti itselleen juoksut ja ajattelin olevan kaikkein kivuttominta muuttaa joksikin aikaa Odessan kanssa Joensuuhun, ettei Seron tarvitse stressata niin mahdottomasti. Odessa sopeutuikin kerrostalokaksioon heti, ajaen hissillä ja harrastaen parvekkeella kerrostalokyttäämistä. Koska se osaa avata ovet niin sisä- kuin ulkopuoleltakin, jouduimme laittamaan oven yön ajaksi takalukkoon. Toissapäivänä aamulla kuulin kun väliovi avattiin ja ajattelin koiran jääneen oven taakse nukkumaan. Pian käytävästä kuuluikin yllättynyt ääni: "Hei täällä on koira!" Odessa oli odottelemassa hissin ovella, joko pääsisi lenkille. Siskoni oli aamulla käynyt asunnolla ja tietenkin laittanut oven niin, että Odessa pääsi sen avaamaan! Onneksi naapurit olivatkin ennestään tuttuja ja Odessa oli tiiraillut jo parvekkeelta heidän puolelleen, ei sentään vierailulle asuntoon mennyt .

Takaisin Kiihtelysvaaraan tultuamme yritin varjella Odessaa mutaisella pihalla ja viedä sen nopeasti sisälle, silti se kerkesi mennessään pissaamaan hienoihin housuihinsa. Illalla olin viemässä Odessaa tarhaan kunnes se yhtäkkiä vinkaisi ja hyppäsi äkkiä pois pusikosta, en nähnyt mikä siihen sattui, käärmettä tai siiliä ei näkynyt. Kun palasin sisältä tuomaan vettä tarhaan, näin että Odessan kaula ja etujalat olivat veriroiskeiden peitossa, sen kuonon päällä oli naarmu ja toinen sieraimen sisällä. Onneksi verenvuoto loppui pian ja syylliseksi veikkaan auringonotossa loikoillutta irtokissaa. Toin Odessalle uuden puruluun tarhaan, jotta sillä olisi jotain tekemistä; Ja mitä tekee hän, heittää luun tarhan nurkassa olevaan mutalammikkoon ja alkaa pyöriä sen päällä. Koira vaihtoi värinsä ruskeaksi ja kauhistelin, että nyt tarvitaan kyllä shampoota tämän koiran puhdistamiseksi seuraavan päivän näyttelyyn. Tunnin kuluttua hain Odessan sisälle ja se oli täysin puhdistunut mudasta, ah kuinka ihana on siperianhuskyn likaa hylkivä turkki. Kuivunutta verta oli jaloissa hieman, joten jouduin kuitenkin pesemään sen etujalat.

Ihme kyllä, näyttelypaikalle pääsimme suht. puhtaan, mutta täysin karvattoman luikeron kanssa. Siperianhuskyja oli ilmoitettu Tohmajärven ryhmänäyttelyyn vain 4, iloksemme yksi nartuista oli ennestään tuttu, ihana Lara. Olin nähnyt tuomarin arvostelua jo pari vuotta aikaisemmin Joensuussa ja tiesin hänen olevan hyvin tarkka ja pidin hänen arvostelutyylistään Joensuussa (uskalsi antaa valioluokan urokselle tyydyttävän), vaikkakin linja jäi siellä hieman mysteeriksi. Nuortenluokan uros Hightower's X-port To Snow Team aloitti kehän saaden sinisen nauhan. Seuraavana kehään meni Odessa ja sekin lähti kehästä sinisen nauhan kera. Tässä eriteltynä arvostelu + minun kommenttini:

- Sopivan kokoinen: Kyllä. Tuomari ei mitannut koiria, minulle Odessa tuntuu melko kookkaalta, siitä ei ole vielä otettu tarkkaa mittaa.
- Esitetään puutteellisessa turkissa: Kyllä, meinaa siperianhuskyilla olla kesäkarva tähän aikaan.
- Vahva sukupuolileima: Kyllä, Odessa on todella feminiininen.
- Oikein kannetut, turhan kookkaat korvat: Kyllä, ehkä ihan hieman pienemmät voisivat olla.
- Hyvä raajaluusto: Kyllä.
- Liikkeet lyhyellä etuaskeleella, syynä lyhyt olkavarsi. Kyllä, liikkeitä en tosin itse ole nähnyt, mutta olkavarsi on hieman turhan lyhyt (näyttää hieman suoralta edestä).
- Riittävät polvikulmaukset: Kyllä, rotumääritelmän vaatimat kohtuulliset takakulmaukset löytyy.

Koko arvostelun ajan kehässä oli suuri punainen elefantti, nimittäin Odessan häntä. Mutta siitä, mielestäni näkyvimmästä "virheestä", johon suulaat amatöörit heti puuttuisivat, tuomari ei maininnut mitään. Seuraavaksi kehään tuli tuontinarttu Hightower's Ocean Breaze, joka sekin lähti kera sinisen nauhan. Viimeisenä kehään asteli Lara, eli Lumenlaulun Kasteenhohde joka vei ainoan punaisen nauhan ja siten voitti muut koirat. Sertiä ei jaettu, eikä ROPia valittu. En siis vieläkään oikein tiedä tuomarin linjaa, ehkä se on vanha show tyyppi tai sitten eurooppalaiset näyttelyjalostuksen tuotokset, kahden näyttelyn perusteella on vielä vaikea sanoa (viekää tuomarille enemmän old line koiria, Joensuun näyttelyssä ne pärjäsivät hyvin!). Mielenkiintoista olisi tietysti viedä Odessa uudelleen, kunhan se on hieman aikuistunut, eli siinä 4-5-vuoden iässä. Onnittelut Laralle päivän parhaasta ja itseäni onnittelen oikein veikatusta Odessan näyttelytuloksesta, tosin se häntäarvostelu jäi kyllä saamatta, mutta ehkä seuraavassa näyttelyssä.

Päivityksiä sen verran, että laitoin sivuille yhden uuden artikkelin. Viikon kuva on jäänyt päivitystauon takia vaihtamatta, mutta ensi viikolla vaihtuu uusi kuva!

______________________________________________

13.04.2009

Kevät jatkuu vaihtelevissa sääolosuhteissa. Välillä meille on tullut kunnolla lisää lunta ja välillä olemme joutuneet ohikulkijoiden suureksi ihmetykseksi ajamaan reellä asfalttia pitkin. Onneksi sentään metsätiet ovat vielä lumen peitossa ja koirilla on riittänyt intoa vetää tällaisessa suorastaan trooppisessa ilmastossa. Intoa on ollut hieman turhankin paljon ja Seron valjaat eivät enää kestäneet reilun sadan kilon kuormaa ja napsahtivat poikki heti alkukiihdytyksen jälkeen. Valjaat kyllä kestivätkin ilman mitään korjausta sellaiset 7 vuotta, nyt ne kuitenkin pääsevät eläkkeelle; ei suinkaan roskiin, vaan dalmatialaiskuosivaljaat pääsevät jonkun pehmoleluhuskyn ylle talteen. Kyseessä voi toki olla sabotaasia Seron osalta, sen ihaillessa Valon hienoja uusia ruotsalaisvalmisteisia valjaita!

Lauantaina vietimme Valon 6-vuotissynttäreitä ja perinteen mukaan synttärisankari sai nauttia kakkupalan ruokapöydän ääressä! Juustokakun koostumus oli melkoinen makuelämys, sillä Valo hotkaisi sen kerralla suuhunsa, pudotti takaisin lautaselle ja nuuhkaistuaan sitä maiskutteli sen pienempinä palasina. Valon kanssa olemme myös harjoitelleet joitakin tokoliikkeitä ja kevään tulossa on se hyvä puoli, että voimme aloitella taas verijälkiharjoitukset! Koiraharrastukset-juttuni on ollut jo pitkään valmiiksi kirjoitettuna, mutta se on kaivannut lisäkseen joitakin kuvia. Voisin lupailla, että se tulee sivuille kesäkuuhun mennessä!

Tätä kirjoittaessani Odessa on kantanut sängylleni aktivointipallonsa ja on nakertanut palloon isomman reiän, jotta herkkupalat putoavat sieltä helpommin pois. Odessahan rakastaa aktivoida itseään tuolla pallolla, joka päivä se kantaa pallon jollekin ihmiselle (tai pudottaa sen päähän aamulla jos joku erehtyy nukkumaan liian kauan, kerran se avasi tassullaan cd-soittimen luukun ja asetti pallon suustaan soittimeen) ja juoksee sitten häntä kaarella ruokakomeron ovelle odottamaan pallon täyttämistä. Odessa tuntee myös sanan "pallo" ja "etsi pallo"-käskyllä se tuo aktivointipallon täytettäväksi, tosin joskus pallo on eksynyt ulos tai portaiden alle ja siitäkös huuto alkaa. Viime viikolla kävimme Odessan kanssa Linnunlahden isossa koirapuistossa, seuranamme reilut 13 muuta koiraa. Odessa oli melko varovainen kaikkien koirien suhteen, juoksuleikit olisivat kovasti sen mieleen ja jos joku koira vaikuttaa liian pelottavalta Odessa hakee tukea ihmisistä, täysin vieraistakin ihmisistä, joiden syliin se yritti kiivetä. Alun ujostelun jälkeen Odessakin rentoutui ja lähti mukaan leikkeihin, puiston ohi kulkevan lapsen suusta kuului iloinen huudahdus: "Katsokaa, tuolla on susi!" ja perhe pysähtyi hetkeksi seuraamaan koirapuiston vilinää ja muiden koirien sekaan soluttautunutta vakoojasutta.

______________________________________________

06.03.2009

Kevättalvi on ollut kiireistä aikaa ja aina kun mahdollista, olemme tietenkin käyneet ajamassa reellä. Valon kanssa teimme myös metsään polun, jota pitkin Valo vetää ahkiota. Kun Valo on työssään ahkera ja perusteellinen, samoin se hoitaa myös karvanlähdön! Sitä ei tunnistaisi samaksi koiraksi, jopa muhkeat eskimopöksyt ovat saaneet lähteä uuden virtaviivaisen kesälookin tieltä.

Kaupunkireissulla saimme huomata, että monia koiranruokamerkkejä on vedetty pois markkinoilta tai jopa lopetettu valmistus kokonaan. Tällä hetkellä koirien pääruokana on siis suoraan teurastamolta tuleva jauheliha, lisäksi ne saavat Eaglen kuivaruokaa ja AB-piimää. Kaupungilta lähti mukaan myös uusi nimilaatta Odessalle ja heti kotiin päästyäni tein Odessalle uuden alaskapannan (joita muuten kukaan ei tunnu enää kutsuvan sillä nimellä, vaan näitä "pehmopantoja" myydään kaikenrotuisille koirille ja melko muhkeaan hintaan). Nyt on sitten Odessalla punainen panta, joka sopii hyvin kasvattajalta lahjana saatuun talutushihnaan, johon myöskin on kirjailtu Odessan nimi.

Koska edelleen olemme intohimoisia koiranäyttelykävijöitä... siis mieluummin käytämme viikonloput valjakkoretkeilyyn, niin kauan kuin lunta riittää ja hieman sen jälkeenkin. Kesällä olisi tarkoitus käydä ainakin yhdessä näyttelyssä, ehkä jopa kahdessa!

______________________________________________

15.2.2009

Tässä nähtäväksi kuvia SPY:n talvipäiviltä 2009, kiitos kaikille, jotka jaksoivat tänne susirajalle raahautua, oli tosi mukavaa nähdä taas kerralla niin paljon arktisia rekikoiria! Me ajoimme tällä kertaa reitin vain yhteen suuntaan eli n. 10km, intoa olisi riittänyt vielä vaikka kuinka, mutta en halunnut ottaa riskiä rasittaa Odessaa liikaa, sehän kuitenkin on vasta 14kk ikäinen. Loppumatkasta myös Valon tassunpohjaan oli ilmeisesti kerääntynyt lunta, sillä se heti pysähtyessä alkoi jyrsiä tassuaan.

Tästä linkistä kuvat popup-ikkunassa!

Tänään kävimme ajamassa todella nopean 5km lenkin, reitti lähti suoraan alamäkeen ja koirat laukkasivat koko matkan. Viimeiselle kilometrille vaihdoin Odessan johtoon ja jälleen kerran se osoitti perintönä saadut rekikoiraominaisuutensa ja meni johdossa ilman ongelmia. Valo sen sijaan ei ollut täysin tyytyväinen tähän ratkaisuun ja johtajakoiran vapauden menettämiseen. Lähtöpaikka oli aivan hevosaidan vieressä ja talon lapinkoira tuli katsomaan, mikä sirkus hänen reviirilleen on saapunut. Ainoastaan Odessa nousi takajaloilleen seuraamaan hevosten liikkeitä, mutta kun johtaja valjastettiin paikalleen, sekin keskittyi kaivautumaan lähtökuoppiin.

Tämän viikon kuva jäi välistä, joten ensi viikolla tulee kaksi kuvaa kerralla! Mitä tulee edellisen blogikirjoituksen vastineeseen, minulla ei ole siihen mitään lisättävää. Uusi blogikirjoitus kääntyi täysin kirjoittajaansa vastaan, joten työ on minun puolestani jo valmiiksi tehty. Kiitos kaikille palautteesta, aina sitä saa kuulla yhä erikoisempia tarinoita koirapiireistä!

Internet Explorerilla sivuston fonttikoko on liian suuri, joten kannattaa käyttää kynnyssivun suosituksen mukaan Mozilla Firefoxia (joka on kaikin puolin IE:tä parempi).

______________________________________________

17.01.2009

Old line siperianhuskyina myytävänä olleet sekarotuiset pennut

Olen viimein saanut valmiiksi vastineen erääseen blogikirjoitukseen, jossa herjattiin old line kasvattajia ja leviteltiin keksittyjä tarinoita old line koirista. Olen tarkastanut faktat useasta eri lähteestä, mutta nyt parin kuukauden jälkeen juttu on valmiina luettavaksi, olkaa hyvä:

Oikaisu koirasusikasvattajan blogikirjoitukseen

______________________________________________

04.01.2009

Ennen joulua saatiin taas sen verran lunta, että päästiin reellä liikkeelle. Meillähän onkin täällä jo toinen sukupolvi siperianhuskyja opettelemassa rekikoiraksi, eli Odessa veti ensimmäistä kertaa valjakossa. Ja kuinka hienosti se menikään! Täyttä laukkaa liinat kireällä, minun piti seisoa koko painollani jarrun päällä kun syöksyimme ensimmäisen alamäen aurattua tietä. Kertaakaan minun ei tarvinnut mennä selvittelemään liinoja, Odessa on jostain ihmeellisesti oppinut selvittämään sotkut itse. Ajattelin ensiksi, että Odessa saattaa ryhtyä leikkimään ja näykkimään pariaan, mutta mitään tällaista ei ollut. Näytti tosiaan kuin Odessa olisi juossut valjakossa jo vuosikausia ja Valo meni yksin johdossa kuin sekin olisi ollut arkipäivää (on tosin ollut aiemminkin yksin valjakon johdossa).

Olemme käyneet nyt useamman kerran yöajeluilla ja mieluiten ottaisin aina jonkun kyytiin jos mennään auratulla tiellä, vauhti kun on silloin melkoista! Yöllä ajaessa koirilla ja ajajalla on heijastinliivit päällä ja otsalamppu on varalta mukana, täällä on kyllä ollut tarpeeksi valoisaa ajella ilman otsalamppuakin. Odotan innolla, että pääsemme pidemmällekin retkelle, nythän Odessan takia matkat ovat olleet melko lyhyitä. Valo sai uudet valjaatkin, kun sen mahdoton talviturkki kasvattaa koko koiran vähintäänkin kaksinkertaiseksi. Karva on melko lyhyttä, mutta uskomattoman paksua ja näyttääkin kuin koiran ympärille olisi kertynyt hieman jotain muutakin kuin karvaa! Odessa sen sijaan jatkaa karvattomalla linjalla, kyljet ovat hieman harmaantuneet ja pentukarva lähtenyt, mutta uutta turkkia ei vain näy. Se Liero Luikero onkin melko huvittava näky koikkelehtiessaan tassukuvioinen heijastinliivi yllään ja ihmiset ihmettelevät, mikä olio se oikein on.

Vuoden aikana siperianhusky.netissä on taas ollut paljon kävijöitä, myöskin käyttäjien selaimet menevät melko tasaisesti 47,9% käyttäessä Firefoxin eri versioita ja 46,8% IE:n eri versioita. Suurin osa kävijöistä tulee Suomesta, seuraavana tulevat USA, Itävalta, Saksa ja Ruotsi, kaupungeista ykkössijan vie tänä vuonna Helsinki.

Tässä tuore kuva tämänpäiväiseltä ajelulta.

4.12.2008

Odessan 1-vuotissynttärien kunniaksi siperianhusky.netin ulkoasu on uudistettu! Kuten aiemmin lupailin, nyt on sitten tehty tällainen toivottavasti toimivampi versio. Paljon uusia artikkeleita on tulossa, ne tarjotaan tietenkin etuoikeutetusti ensin SPY:n jäsenille Siperianpystykorva-lehdessä.

Tämä uusi artikkeli kuitenkin heti luettavaksi:
Vihdoinkin lunta! Vetoharjoittelun alkeet.
Uusia kuvia ja juttuja siis tulossa lähiaikoina!

Synttärionnittelut myös Seron ja Scillan pojille Nukalle, Ukolle, Deimokselle ja Nanukille!

______________________________________________

3.9.2008

Päivitin kynnyssivun resoluutiovaihtoehdon oikeaksi ja muutin hieman tätä kannettaville tietokoneille sopivaa resoluutiota. Oma resoluutio on nyt 1280 x 1024, eli ulkoasu ei ole täysin sopiva (jää paljon tyhjää) mutta teksteistä saa selvän jne. Paljon olisi uutta juttua tulossa esim. Seron pentujen sivu, mutta niitä saa odotella vielä.

Kesä alkaa olla ohi ja paljon kesän aikana kerkesi tapahtuakin. Eräänä aamuna Odessa istui omassa sohvatuolissaan tuiman näköisenä ja se oli repinyt lempilelultaan Herra Rokotiililtä pään irti - Odessa ensimmäiset juoksut olivat alkaneet. Tärppi laskettiin sitten sattuvaksi lomareissun ja Oulun näyttelyn kohdalle, molemmat pojat olivat mukana - onneksi suljettuina omaan kuljetusboksiinsa ja Odessa näyttelyhäkkiinsä. Saimme myös lainaan Joensuusta afgaaninvinttikoira-Nuutin ison näyttelyhäkin, kiitos siitä!

Matkapäiväksi osui tietenkin yksi kesän ainoista hellepäivistä, eli matkan varrella pysähdeltiin paljon koiria viilentämään ja häkkituulettimet hurisivat täysillä koko matkan - kuljetustilassa oli siis viileämpää kuin ihmisillä auton etuosassa, auton tuuletin lopetti toimintansa lähtöaamuna. Seuraavana päivänä näyttelypaikalle oli vähintäänkin 2km:n jono, vaikka olimme menossa reilu tunti ennen oman kehän alkua. Jono liikkui todella hitaasti ja monet lähtivätkin kävellen viemään koiria näyttelyalueelle. Onneksi saimme kuitenkin auton aivan sisääntulon edustalle, jossa papereiden tarkastus oli (monet kiersivät toista kautta, eikä rokotuksia tarkastettu). Kolme koiraa, näyttelyhäkit ja retkituolit kulkivat suunnitelman mukaan kevyesti kehän laidalle, monet muut kehät olivat aivan mutavelliä, mutta meille sattui hyvä nurmikenttä. Tuomari oli siitä hyvä, että hänellä oli tietty näkemys rodusta, jonka mukaan arvosteli - se näkemys edusti eurooppalaista näyttelytasoa ja hän sijoitti koirat PU-kehässä sen mukaan, oikein tuomaroi siis Seron PU-kilpailun viimeiseksi, old line on kaukana näyttelytyypistä. Arvostelut menivätkin sitten pieleen, Seron arvostelussa se mainitaan "vahvasti urosmaiseksi", mutta kuitenkin tarvitsee lisää tyyppiä ja ilmettä. Odessa sai pelkästään kehuja, mikä tietenkin on hyvä arvostelutapa kun kyseessä on pentuluokan koira. PU-kehässä ei jaettu CACIBia ollenkaan, koska koirat eivät tuomarin mielestä yltäneet kansainväliselle tasolle. Lopulta tulokset meidän osalta: Sero ERI1, PU3 ja Odessa 1KP/ROP-pentu. Tämä oli varmaankin sitten tämän vuoden ainoa näyttely - olemme niin kovia showharrastajia! Oulun näyttelyn jälkeen vierailtiin hieman lisää sukulaisten luona ja sitten ajettiin Ristijärvelle isän kotipaikkakunnalle, ehkä jonain talvena sitten ajamaan reellä Kainuun maastoihin.

Odessakin sai loppukesästä tutustua tarhaelämään viikon vierailullamme Kuuhaukun kennelissä, jossa kaikki ihastuivat pieneen hiirenmetsästäjä-Voomeriin. Voomer on varmaan upein russelivauva, jonka olen tavannut, Voomer on kotoisin kuuluisasta Cumbreck-kennelistä Englannista. Kotosalla kesää on vietetty rauhallisesti, koirat ovat saaneet käydä uimassa ja Odessa metsälenkeillä vapaana harjoittelemassa luoksetuloa. Nyt syksyllä Odessa on syönyt marjoja suoraan pensaista ja koettanut varastaa marjat sangostakin, kaikki viinimarjalajikkeet kelpaavat, mutta vadelmat eivät ole niin suurta herkkua.

Odessa on myös aloittanut vetoharjoitukset vetämällä puupalikkaa, kunhan ilmat tästä vielä viilenee, niin voidaan jo harjoitella painon kanssa. Sero ja Valo odottavat myös viileämpiä kelejä, että päästään taas aloittamaan syysharjoittelut koirien vetäessä mönkijää.

______________________________________________

7.7.2008

Päivityksiä eri puolilla sivustoa.

______________________________________________

25.6.2008

Onnittelut 7-vuotiaalle Serolle ja pentuesisaruksille!

Seitsemän vuotta sitten elämäämme tuli ihana pieni huskypentu, joka aluksi kulki nimellä Varjo, mutta myöhemmin lempinimestä Sero tuli se virallinen nimi. Sero oli todellakin terästetty Teräs-Teddy, se mennä viipotti niin että supersankarin viitta vain hulmusi!

Sero oli viidestä sisaruksesta viimeinen ja päälle kahdeksan viikon ikäinen kun viimein pääsimme hakemaan sen kotiin. Kotimatkalla se ei ikävöinyt yhtään ja tutki suurta maailmaa mielenkiinnolla. Sero kotiutui heti ja tietenkin ensimmäinen koiramme oli oikea lellivauva, sitä kohdeltiin (ja kohdellaan vieläkin) kuin ihmistä ja sille on siunaantunut ripaus äitinsä Enkelin viisautta.

Murrosiässä Sero joutui koirakouluun opettelemaan käytöstapoja ja 2 vuoden ikäisenä Sero osallistui ensimmäiseen näyttelyyn, jossa tapasi siskonsa Danan. Sero sai heti ensimmäisen sertinsä ja oli ROP. Seron toinen sisko Miro on Huurrehelmen kennelin kantanarttu ja toisellakin siskolla Tinalla on pentue Kuuhaukun kennelissä. Serolla itsellään on yksi pentue ja 5 jälkeläistä. Sero on pysynyt niin terveenä, ettei sen ole tarvinnut koskaan olla eläinlääkärihoidossa, rokotukset ja silmätarkastukset ovat riittäneet.

Sero on kasvanut kanssani siitä lähtien kun aloitin yläasteen ja monet tietävätkin kuinka erityisen tärkeä se on minulle, onnea ja monta hyvää vuotta Serolle!

Seron lapsen pienet varpaat.

______________________________________________

16.5.2008 Päivityksiä: Odessan esittely lisätty sivuille!

______________________________________________

6.3.2008 Taantumista ja laumaelämää

Pian koittaa Odessan ensimmäisen rokotuksen aika ja tyttö onkin kasvanut melkoista vauhtia. Ne vaaleanpunaiset pentuvaljaat eivät enää mahdu kiinni, joten eilen Odessa kokeili ensimmäistä kertaa kuinka kaulapannassa kuljetaan. Kyllähän se hieman hidasti vauhtia ja heti ensimmäisenä Odessa keksi vetää pannan pois kaulasta. Sero-isä tuli opastamaan kuinka hihnassa kävellään ja selvisimme kunnialla postilaatikoille ja takaisin.

Seron magnusti-ilme ja Odessa ensimmäistä kertaa kävelyllä hihnassa.

Vielä toistaiseksi Odessa on pysynyt lauman arvoasteikossa alimmaisena. Valolle ei ole aiheutunut vain harmaita hiuksia- vaan siltä on lähtenyt kaikki pohjavilla ja Valo näyttääkin taantuneen pennun tasolle esitellessään vaaleanpunaista mahaansa. Ruipelo-Valo on tosiaan niin hirveä näky kaikessa karvattomuudessaan, ettei siitä kehtaa edes kuvia näyttää. Onneksi uutta pohjavillaa on jo alkanut kasvamaan! Sero pysyttelee arvoisan keisarin paikalla ja suostuu leikkimään Odessan kanssa vain ulkona, sisällä Odessa osaakin jättää Seron rauhaan. Mielenkiintoista on, että siitä lähtien kun pentu tuli taloon, on Sero syönyt joka kerta ruokansa loppuun ja on nyt ensimmäistä kertaa elämässään tukevassa kunnossa. Vaikka vahdimme ruokailun, pääsee Odessa joskus luikahtamaan poikien kupille ja molemmat antaisivat Odessan syödä mahansa täyteen. Iltaruokailu onkin joskus melkoista sirkusta kun koirat eivät pidä huolta omista kupeistaan vaan meidän on vahdittava, että jokainen saa syötyyn oman ruokansa. Odessalle olenkin sanonut, että nauti sinä vaan penturuuasta, saat vielä monta vuotta rouskutella tuota samaa aikuisten koirien ruokaa!

Odessa onkin jo iso tyttö!

Uutta sivuilla: Uudet kuvagalleriat, kiitos kuvista!
Uusin myös pennunostoinfoa.

______________________________________________

22.2.2008 Lisätty kuvia galleriaan (Vanhat kuvat).

______________________________________________

8.2.2008

Uuden vuoden kuulumisia! Tammikuun lopulla meille muutti Seron tytär Kuuhaukun Suden Saaga, eli Odessa. Merirosvoprinsessa Odessa on asustanut meillä nyt pari viikkoa, Sero ja Valo ovat aivan rakastuneita pikku riiviöön. Jo ekana yönä kaikki huskyt nukkuivat vierekkäin ja Valo leikkii Odessan kanssa makaamalla lattialla ja antamalla pennun pomppia sen vatsalla. Odessa osaa jo pyytää ulos, kun sillä on hätä ja tuntuu muutenkin olevan oppiva huskynalku, olemme todella ylpeitä laumamme ensimmäisestä tyttöhuskysta ja odotamme Odessasta hyvää rekikoiraa.

Kuvassa: Outi ja Odessa.

Olen saanut seurata Seron pentuetta läheltä aina astutuksesta luovutukseen asti ja toivon kuulevani Seron pojista vielä niiden ollessa aikuisia. Astutuksen aikaan Sero asusti Scillan kanssa tarhassa ja kaikki sujui oikein mallikkaasti, Sero todellakin itse tietää milloin on oikea aika, eivätkä ihmisten laskelmat aina pidä paikkaansa. Pennut syntyivät joulukuun alussa ja olivat heti kovin liikkuvaisia ja äänekkäitä, jo kahden viikon ikäisinä pennnut kiipesivät yli pentulaatikosta ja lähtivät tutkimaan ympäristöä.

Old line pentuja oli tänä talvena paljon, muutama pentue odottaa vielä luovutusta ja kaikki Kuuhaukun pennut, myös Seron vauvat olivat varattu kauan ennen luovutusta (siksi siperianhusky.netissä ei ole vielä ollut ilmoituksia pennuista).

Seron ja Scillan pentue on hyvin tasainen, se on linjasiitospentue, jossa emälinjassa on peräkkäin viisi sukupolvea Kuuhaukun narttuja, johtaen Kuuhaukun kantanarttuun PMV-86, FIN MVA & S MVA Roady Ratiritirallaan. Suvussa on paljon Voittaja-tittelin saaneita suomalaiskoiria ja Seron isälinjassahan 11/15 koirasta on USA:n muotovalioita. Myös käyttöpuoli näyttää hyvältä, suvussa on useita johtajakoiria ja Rascalin jälkeläiset ovat USA:ssa saaneet arvostettuja SD-titteleitä. Tässä pentueessa on erään kytköksen kautta 12 sukupolvea siperiantuonti Kreevankaan.

Suden Silhuetti, Suden Saaga, Pohjankulkija, Lumisoturi ja Jääprinssi.

Huolimatta siitä, että Serolla on aivan ihanat suklaasilmät, yhdellekään pennulle ei tullut ruskeita silmiä. Kolmella pennulla (myös Odessalla) on kahta eri väriä silmissä ja kaksi urosta on isoisänsä Pandan näköisiä sinisilmiä. Väriltään pennut ovat musta-valkeita, yksi uros oli pentuna hopeanharmaa, mutta todennäköisesti kaikista tulee musta-harmaa-valkoisia. Serolta on selkeästi peritty myös sitä kuuluisaa terästettyä luonnetta, eli ainakin Odessa on itsepäinen ja innokas tutkimaan uusia asioita!

Meidän huskyjengi, johtajanaan Sero.

Uusia kuvia on tulossa, samoin pieni kuvakertomus SPY:n talvipäiviltä 2008!

______________________________________________