UUTISIA JA PÄIVITYKSIÄ
KUINKA TÄSSÄ NÄIN KÄVI!
Ensilumi tuli ja meni, siitä oli näytillä kuva viikon kuvat-galleriassa. Valjakoimaan pääsimme vasta 28.11 ja siitäkös koirat nauttivat! Musheri sen sijaan ei ole juurikaan nauttinut jatkuvasta suojasäästä ja siitä, että koirat täytyy ajaa melkein t-paita päällä kun pakkasta ei näy eikä kuulu. Kaikki koiramme menevät edelleen vanhaan malliin valjakossa. Kalenteria katsoessa olen kuitenkin joutunut huomaamaan, että aikaa on tosiaan kulunut ja valjakon koirista 70% on veteraaneja! Olen siis omistanut siperianhuskyja jo yli 10 vuoden ajan, vaikka tuntuukin kuin olisimme juuri napanneet tallipihalla vapaana juosseen uteliaan reippaan Teräs-Teddyn kyytiin. Koko perheen ensimmäinen koira oli siperianhusky Sero, joka oli pentueesta ainoa vapaana oleva pentu viikko syntymän jälkeen. Tottakai Sero tuli meille! Yksi Seron siskoista meni Kuopioon ja ihastutti siellä valloittavalla olemuksellaan, vaikka sitäkin koiraa ovat kateelliset yrittäneet kuinka mustamaalata. Dana ihastutti mm. Annen, joka päätyi myöhemmin ottamaan siperianhuskyn Kuuhaukulta. 10 vuotta myöhemmin Odessa synnytti Annen omalle urokselle ainokaisen narttupennun, joka nykyään on Annella ja juoksee Danan valjaissa. Niin vaan on 10 vuotta vierähtänyt nopeasti!
Toisenkin urokseni Valon sain huippupentueesta, jossa kaikilla on aivan upeat luonteet. Kivesvian takia Valoa ei voitu käyttää jalostukseen, mutta sen suku jatkuu sen sisarusten kautta mm. omassa koirassani Odessassa. Valon Amerikan veljet ovat juosseet Iditarodin ja toisen veljen, Itävallan muotovalion (joka myöskin vetää kilpavaljakossa) pennut syntyivät juuri Suomeen. Valo on valjakon johtaja upealla työmotivaatiolla ja jatkaa toivottavasti vielä pitkään "nallekoirana" Kaverikoiran toimessa. Odessa on "vasta" 4-vuotias ja se on perinyt hienon luonteen ja "vetopään" sukunsa rekikoirilta.
Tässäpä oli pieni "trip down memory lane" ja jatketaan hieman menneen vuoden tapahtumilla. Vuosi 2011 alkoi järkyttävällä uutisella rekikoirien maailmasta. Ontariossa paljastui 100 safarikoiran joukkotappo kun yksi työntekijöistä haki korvauksia sairastuttuaan traumanjälkeiseen stressihäiriöön koirien tappamisen jälkeen. Olympialaisten jälkeen koettu huono talvi laski safarien suosiota ja kolmasosa kennelin muuten täysin terveistä koirista sai kuolemantuomion. Mies tappoi koiria ampumalla, mutta usein koiria joutui ampumaan useamman kerran. Osa koirista tapettiin viiltämällä niiden kurkut auki ja heittämällä sitten joukkohautaan, josta osa säilyi yhä hengissä ja koetti päästä pakoon. Jälleen kerran jouduimme toteamaan rekikoiran aseman olevan sama kuin minkä tahansa muun tehotuotantoeläimen.
Onneksi vuosi jatkui kuitenkin iloisemmissa tunnelmissa! Odessa synnytti ensimmäisen pentueensa meillä ja näimmekin kasvanutta Hillaa useamman kerran vuoden aikana. Hillan kanssa samaa syntymäpäivää vietti minimusherimme Sohvi, joka onkin jo päässyt valjakkoajon makuun - mitä kovempaa pulkassa mennään sen hauskempaa! Seron 10-vuotissyntymäpäivää juhlittiin kesäkuussa ja Sero kävi terveystarkastuksessa ja se todettiin olevan erinomaisessa kunnossa. Vuoden aikana tekstejäni on voinut lukea Koirafanitus-lehdestä, missä oli myös paljon kuvia old line siperianhuskyista ja mm. Seron & Valon siskot edustivat rekikoirina Kill Armanin kuvauksissa.
Kesällä myös näyttelykenneli osoitti, että osataan sitä koiria kohdella huonosti myös sillä alalla. Espanjasta paljastui eläinsuojelutapaus yhdessä Euroopan suurimmista näyttelylinjan siperianhuskyja tuottavista kenneleistä ja keskustelu kävi kiivaana Facebookissa. Kun koiria pidetään vain harrastusvälineinä ne saavat myös arvoisensa kohtelun. Siperianhuskyjalostus on myös ottanut harppauksia taaksepäin kun koiria ei viitsitä edes silmätarkastaa ja siperianhuskyja kasvattavat ihmiset, jotka eivät edes aja koirillaan.
Vuoden aikana siperianhusky.netissä on ollut jälleen paljon kävijöitä ja kuukausittain sivuille löytää n. 2000 kävijää. Päivityksiä ei turhan paljon sivuille tehty, mutta kaikkea uutta on tulossa. Jälleen ongelmana on ajanpuute, minulla kun ei ole aikaa viettää esim. uudenvuoden aattoa netin äärellä (pahoittelen siis uudenvuoden päivityksen viivästymistä) ja siksi viikon kuvien ja muiden asioiden päivittäminen saattaa viivästyä. Tänä vuonna Valo on keskittynyt kaverikoiratoimintaan ja heti sään salliessa olemme aloittaneet syystreenit ja nyt lumiseen aikaan pääsemmekin ajamaan pitempiä retkiä, joita varten syksystä asti on harjoiteltu! Vaikka uhkasin käyväni koirien kanssa näyttelyissä löysimme yllättäen jotain muuta tekemistä, mutta ehkä ensi vuonna. Todellinen näyttelyharrastaja kuljettaisi tietenkin juuri veteraani-ikään päässyttä koiraa hakemassa pokaaleja hyllyyn! Lokikirja päivitetty 4.1.2012
Menestyksekästä vuotta 2012 kaikille vanhoille ja uusille ystävillemme!
SOCIAL BUTTERFLY
Valo on aina ollut kaikkia rakastava ja kaikkien kaveri, joten se sopii mainiosti kaverikoiraksi. Kaverikoirat ovat Suomen Kennelliiton alaisia hyötykoiria, jotka toimivat ohjaajansa kanssa muiden kaverikoirakkojen seurassa, vieraillen erilaisissa paikoissa jakamassa koiramaista iloa ympärilleen. Kaverikoirakot työskentelevät vapaaehtoisesti ja käyvät erilaisissa laitoksissa tapaamassa asukkaita tai vaikkapa vierailuilla kouluissa ja päiväkeskuksissa. Olemme Valon kanssa toimineet Joensuun kaverikoirien "pioneeriryhmässä" ja ryhdymme tämän syksyn aikana pitämään perehdytyksiä myös uusille koirakoille. PK-Kennelpiirin sivuilta kannattaa lukea lisäohjeita jos kaverikoiratoiminta Joensuun seudulla kiinnostaa!
Kaverikoirien tulee tietenkin olla ihmisrakkaita, mutta myös tasaisia ja varmaluonteisia. Niiden tulee tulla toimeen muiden koirien kanssa, eikä niillä saa olla sairauksia tai muita terveydellisiä vikoja. Kaverikoirat ovat tottuneet monenlaisiin tilanteisiin eivätkä hätkähdä äkkinäisiä liikkeitä tai vaikkapa liukkaita lattioita. Siperianhusky onkin erinomainen rotu kaverikoiraksi niiden ihmisrakkaan luonteensa vuoksi. Joten jos koirasi täyttää kriteerit, on yli 2-vuotias ja sinua kiinnostaa vapaaehtoistoiminta kaverikoirakkona - kannattaa ottaa yhteyttä oman kennelpiirisi kaverikoiraryhmään!
Oma kiinnostukseni toimintaan lähti jo vuosia sitten kun olimme Valon kanssa eräässä tapahtumassa. Paikalla oli myös ihmisiä oman kylämme vanhainkodista ja he todella ihastuivat lempeäluonteiseen Valo-siperialaiseen. Otin jo tuolloin yhteyttä Kennelliittoon, mutta Joensuun seudulle kurssi saatiin vasta 5 vuotta listoilla odoteltuani. Olimme jo aikaisemmin käyneet koiriemme kanssa vierailuilla vanhainkodissa ja päiväkodilla, joten tiesin koiriemme olevan sopivia toimintaan. Valitsin ensimmäiseksi koiraksi tietenkin Valon, sillä se "gentle giant" on kuin luotu kaverikoiraksi. Valo ei myöskään käy näyttelyissä tai muissa jalostuskoiriamme koskevissa riennoissa, joten sekin saa nauttia kahdenkeskisestä ajasta ja kodin ulkopuolisesta aktiviteetista.
Kaikki vierailumme ovat olleet onnistuneita ja tarjonneet uusia mahtavia kokemuksia - vierailuilla on enenkaikkea hauskaa ja odotamme aina seuraavaa käyntiä innolla. Monenlaista tarinaa lyhyen uramme aikana on jo kertynyt ja toivomme voivamme jatkaa vielä pitkään. En voi muuta kuin suositella toimintaa kaikille, joten copycatit ja muut innokaat mukaan toimintaan!
IF YOU CAN'T BEAT THEM, JOIN THEM
Saan usein postia siperianhusky.nettiä koskien, useimmiten palaute on ollut positiivista. Harvemmin olen saanut negatiivisempaa palautetta ja nekin kirjeenvaihdot ovat loppuneet lyhyeen kun olen esittänyt sivustolla käyttämäni lähteet. Toivottavasti ihmiset jaksavat jatkossakin vilkaista lähdeluetteloa, kaikki kirjoitukset kun ovat perusteltavissa. Välillä tulee myös viestejä, jotka on osoitettu "meille", vaikka toimin täällä näytön takana yksityisesti, kyseessä ei ole minkään seuran tai rotujärjestön sivut.
Siperianhusky.net on tullut tutuksi monelle rekikoiraharrastajalle ja sivuilta löytyvät tiedot ovat murtaneet monia tiukkaan pinttyneitä luuloja ja uskomuksia rodun historiasta lähtien. On hienoa saada positiivista palautetta myös vastakkaisia mielipiteitä edustavilta ihmisiltä. On ollut myös hauska seurata kuinka jotkut ovat kokonaan pyörtäneet aikaisemmat puheensa ja kääntäneet kelkkansa toiseen suuntaan. Seuraavassa onkin oikaistu lisää siperialaisiin liittyviä vääriä luuloja ja "faktoja". Vaikka varmaa tietoa ei ole olemassakaan, ei faktat saa olla pelkästään "mutua" ja omia mielipiteitä. Tieto on hyvin perusteltu tosi käsitys (harvoja asioita, joita muistuu mieleen filosofian kursseilta) ja siksi kannattaakin pitää arvossa hyviä perusteluita ja laajasti käytettyä lähdemateriaalia. Yritänkin muistaa päivittää sivujeni lähdeluetteloa!
1. Koirani ei ole ylilihava, se on vain talviturkkia.
Siperianhuskyt kasvattavat valtavan paksun talviturkin ja siksi kesä- ja talviturkissa
olevaa koiraa voi olla vaikeaa tunnistaa samaksi. Kuitenkin näkee paljon liikalihavia
koiria, joiden ylipaino menee turkin syyksi: "Kun talvikarva lähtee, koirakin on laihtunut!".
Turkinlähtö kuluttaa energiaa ja siksi koira saattaa samalla myös laihtua ja on siksi
karvattomana myös hoikempi. Myös kehon pitäminen lämpimänä kuluttaa energiaa. Valo
tosin on sitä mieltä, että se on vain turkkia ja ruokakuppiin voisi lisätä lisää lihaa!
2. Siperianhusky on irtipidettävä rotu
Monet elävät yhä tällaisessa väärässä luulossa. Kuten metsästyskoirillakin, monilla
siperianhuskyilla on vahva riistavietti ja ne kyllä lähtevät omille teilleen sopivan
hajun/kohteen tavattuaan. Kaikissa lukemissani USA:laisissa rotukirjoissa painotetaan,
ettei siperianhuskya voi pitää irti. On myös siperialaisia, joilla ei ole voimakasta
riistaviettiä ja ne palaavat mielellään käskystä omistajansa luo, varsinkin jos tarjolla
on palkkioksi makupaloja! Sadat, ellei tuhannet siperianhuskyt ovat kuolleet liikenteessä,
koska ne on päästetty irti aitaamattomalla alueella. Sterilointi/kastrointi ei poista koiran
riistaviettiä, vietikkään uroksen kosiomatkat tosin voivat jäädä vähemmälle.
3. Vanhan koiran kanssa ei tarvitse harrastaa
Vanhemmiten siperianhuskyt saattavat tahtoa viettää enemmän aikaa rauhassa ja omissa
oloissaan. Meillä ei ole vielä ollut sellaista tilannetta, etteikö koirat olisi ovella
innoissaan lenkille lähdössä heti kun talutushihnan lukko kilahtaa. Vaikkei vanha koira
olisikaan enää kiinnostunut lähtemään mukaan lenkille, on tärkeää pitää sen keho ja
mieli virkeänä! Usein vanhat koirat menettävät liikuntakykynsä, koska ne ovat huonossa
lihaskunnossa ja niille tulee siksi monia vanhuuden vaivoja. Säännöllinen, kevyt ja
vanhukselle sopiva liikunta on siis ensiarvoisen tärkeää!
4. Alimittaiset koirat ovat rotumääritelmän mukaisia
Näyttelykehissä maailmalla on jo pidemmän aikaa näkynyt pieniä, jopa alimittaisia
siperianhuskyja. Tämäntyyppiset koirat ovat myös rantautuneet Suomeen ja ne tuntuvat
pärjäävän hyvin näyttelykehissä. Koska rotumääritelmässä hylkäävänä virheenä mainitaan
vain ylikorkeus, monet olettavat ettei alimittaisuus ole kovinkaan vakava virhe. Kun
siperianhuskyn rotumääritelmä kerran on niin "monitulkintainen" luulisi, että edes
tarkasti annetut koon rajoitukset ymmärrettäisiin! Urokset 53-60cm ja nartut 51-56cm,
that's it. Maailmalla on jo keksitty minihusky, joten jos sellaisen haluaa, kannattaa
heti ottaa alaskan klee kai. Rotumääritelmässä kaikki poikkeamat annettuihin kokorajoituksiin
ovat virheitä. Noin suuresti rotutyyppiin vaikuttava virhe on jo vakava, vaikkei välttämättä aiheutakaan hylkäystä.
5. Koirani ei vain pidä valjaiden pukemisesta
Usein kuulee tästäkin, ettei koira pidä valjaiden pukemisesta ja pötkii siksi
pakoon valjaat nähdessään. Näitä koiria tuntuu olevan yllättävän paljon, varmasti
aitojakin tapauksia mahtuu joukkoon. Olen kuitenkin kokenut tämän oman koirani kanssa
trial and error-menetelmällä. Ihmettelin kun joskus koira saattoi innoissaan pomppia
tasajalkaa valjastustilanteessa, muttei kuitenkaan tullut luokse valjastettavaksi.
Ongelma poistui treeniä keventämällä. Jos koira tuli innoissaan valjaisiin, ajoin saman
matkan samalla vauhdilla. Kun koira tuli taas innoissaan valjaisiin pidensin hieman matkaa jne.
Kun koiralle on rakennettu hyvä peruskunto sen kanssa voi reilusti pidentää matkaa.
Aina kun koira tulee innoissaan valjastettavaksi, sille on jäänyt hyvä olo edellisestä kerrasta.
Nykyään osaan rakentaa koirien treenin siten, että ne ovat aina innoissaan valjastettaessa.
Meillä ei tarvitse valjaat kourassa metsästää koiria tai maanitella niitä luokse niiden nähtyä valjaat!
6. Huskyn kuuluu synnyttää ja hoitaa pennut lumikinoksessa
Jotkut kasvattajat antavat koiriensa tehdä pennut ulkona koppiin huonoissa oloissa.
Jo se on eläinsuojelulain vastaista, sillä kasvattajan tulee päästä tarkastamaan emon
ja pentujen tila. Olen lukenut ihmisten kertomuksia paleltuneista pennuista, mutta huskythan
luonnollisestikin tekevät pennut ulos, aivan kuten aikoinaan Siperiassa - väärin. Jo
Siperiassa ihmiset pitivät huolen synnyttävistä nartuista ja pennuista. Pennut pääsivät
jarangaan sisätiloihin, kuten joskus myös osa aikuisista "lemmikkikoirista". Pennuille ja
nartuille tulee huolehtia vähintään eläinsuojelulain vaatimat olosuhteet ja viittaukset
siperianhuskyn historiaan ulkona syntyvistä ja kasvavista pennuista ovat virheellisiä.
7. Siperianhuskylla kuuluu olla pitkät jalat, jotta se voi juosta lumessa
Tämä on yksi huvittavimpia väitteitä, kuvittele kuinka pitkät koivet siperialaisella
tulisi olla Siperian nietoksissa! Esimerkiksi hirvi joutuu kahlaamaan lumessa, mutta poro
pysyykin lumen pinnalla jo paremmin. Susi pysyy pintapaineen ansiosta poroakin paremmin
lumen pinnalla ja kettu jälleen sutta paremmin. Siperianhuskyn luulisi uppoavan lumeen
jossain suden ja ketun välillä, kuitenkin se liikkuu lumella poroa kevyemmin. Lisäksi
kun koirat menevät valjakossa jonossa, tamppautuu reitti valmiiksi ja reki liikkuu paremmin.
8. On OK sanoa siperianhuskya "huskyksi"
Tästä aiheesta on väännetty kättä viime aikoina ameriikan puolella. Ihmiset ovat
tehneet vetoomuksia, ettei siperianhuskyista enää käytettäisi pelkkää "husky"-nimitystä.
Huskyiksi kun kutsutaan sekalaista joukkoa erilaisia risteytyskoiria, joista monilla ei
ole kovinkaan hyvä maine. Rescue-tarhat ovat pullollaan näitä huskyja ja siperianhuskysta
suositellaan käytettävän nimitystä "Siberian Husky" tai lyhempää nimitystä "Siberian".
Suomalaisittain nämä olisivat siperianhusky ja siperialainen, joten voitaisiin unohtaa
huskyt ja sanan muut väännökset. Alunperin Suomessa rodusta käytettiin nimitystä siperianpystykorva.
9. "Alkukoirilla" ei ollut tarkkarajaisia maskeja
Vilkaiskaapa historiankirjojanne uudestaan! Esim. Kreevanka x Tosca yhdistelmästä on
tarkkarajaista maskia, hyvänä esimerkkinä Wheelerin johtaja Boris of Seppala,
musta-valkoinen uros tarkkarajaisella maskilla. Samoin yhtä musta-valkoinen ja
avoin valkea maski on Vanka of Seppalalla (omg, 1933 syntyneellä Vankalla oli myös siniset silmät),
olihan niiden emä Tosca itsekin musta-valkoinen. Tosca taasen on yhdistelmä kantakoirista Harry x Kolyma,
vuodelta 1925. Katsokaapa Wheelerin valjakkoa vuodelta 1932. Kuvassa on 9 koiraa, joista
ainakin 5 on tarkkarajainen maski. Smokey of Seppala ainakin oli musta-valkoinen ja sillä
oli valkoinen maski. Oliko sekin 1930 syntynyt Kingeakin ja Pearlin pentu näyttelyjalostuksen tuotos?
Kuvassa Bonzolla, Tserkolla ja Snegrufilla on tumma maski, Kreevankalla tietenkin valkoinen.
Tarkkarajaisia maskeja on ollut aina. Niin myös musta-valkoisia ja sinisilmäisiä koiria, kuten
muitakin värejä. Kuka päätti, että musta-valkoinen on väärä väri? Jokainen
voi kurkistaa omaan tarhaansa ja miettiä, mitä turkin ja silmien väriä siellä on suosittu!
10. Rodussa sallitaan kaikki värit.
Näinhän sitä kovasti aina väitetään, mutta SHCA on julkaissut tiedotteen, joka kertoo... väitteen
tavallaan vääräksi. Joku on keksinyt ottaa kovat rahat harvinaisen värisistä siperianhuskyista,
myynnissä on nimittäin merle-siperianhuskyja! SHCA tiedotteessaan kertoo, että vaikka rotumääritelmä
sallii kaikki värit - merleä se ei salli. Tuota väriä kun ei ole puhtaissa siperialaisissa esiintynyt
ja siksi merle-värisiä pidetäänkin sekarotuisina, väri on geneettisesti mahdoton siperianhuskylla.
Suomessa varmaan sekin hyväksyttäisiin, huikkasihan joku joskus, että siperianhuskyn esi-isissä on
collieta. SHCA suosittelee, ettei kukaan hanki merleä siperianhuskya, eikä varsinkaan käytä sitä
jalostukseen. Syiksi se esittää koirien sekarotuisuuden ja väriin liittyvät terveysongelmat.
Lieneekö väri siperianhuskyssa peräisin aussielta vai joltain muulta rodulta, mutta onhan näitä värisotkuja nähty Suomessakin kun mahdottomasti periytyviä värejä on laitettu esim. aussiepennuille. Ja onhan täällä tietysti nähty design-sekarotuisia aussie-husky-sekoituksia. Merleä siperianhuskya ei ole taidettu vielä yrittää reksiteröidä, vieläköhän sekin päivä nähdään. Rotumääritelmään SHCA ei kuitenkaan aio tehdä muutoksia, joten periaatteessa merle-väritys on sallittava - vaikka koirat selvästi ovatkin sekarotuisia!
Blogiimme on tulossa pian uutta päivitystä, joten kannattaa seurata myös sitä jos juttumme kiinnostavat. Siperianhusky.nettiin olisi noin miljoona päivitystä, uutta kuvaa ja muuta ideaa, mutta kuten tavallista, aika meinaa loppua kesken. Kuulumiset kirjoitettu 2.10.2011. Over and Out.
SUDEN MONOLOGI
Kesä on jatkunut kiireisenä ja Odessan pentu Hilla ehti jo hyvän aikaa sitten lähteä maailmalle. Pentuasiaa onkin ollut aiemmin jo blogissa, mutta kovasti toivottua ;) kertomusta tulee nyt tännekin (SPY:n seuraavasta lehdestä voi lukea enemmän). Tässä samalla tulee muutenkin pohdintoja koirankasvatuksesta.
Oikean astutusajankohdan valitseminen on melkoista arpapeliä kun uros ei voi olla nartun seurassa koko juoksun ajan. Vaikka kasvattaja ei normaalisti tee tiineysultraa nartuille (harvoin näyttää oikein) halusin kuitenkin suunnitella Odessan treeniaikataulua sen mukaan onko se kantavana vai ei. Varhaisessa vaiheessa ultrassa näkyikin 2 pentua, mutta synnytyksen lähestyessä oli hyvin vaikeaa sanoa oliko masussa enää ketään. Ihme olikin kun Odessa lopulta synnytti täysin vaivatta 500g tyttöpennun!
Uskomatonta, miten vahva ja elinvoimainen pieni pentu voi olla ja aivan siperianhuskyn näköinen!
Sieltä tosiaankin syntyi valmis siperianhusky, eikä mikään villisianporsas 
!
Eläinlääkärimme ihmetteli, että Odessa sai ensisynnyttäjänä ison pennun vaivatta ulos ja,
että maitoakin riitti vaikka muille jakaa. Odessa oli heti hyvä ja huolehtiva äiti, eikä
tarvinnut pelätä pennun jäävän alle, kuten monilla muilla roduilla saattaa käydä. Saa
kyllä olla tyytyväinen alkukantaisiin koiriin ja helppoihin synnytyksiin!
Ainokaiselle pennulle todellakin ruoka maitti. Pentu kävi jokaisen nisän läpi ja kellahti sitten maha pyöreänä selälleen. Monesti isolla, nopeasti kasvavalla pennulla on vaikeuksia nousta jaloilleen ja pennuista tulee helposti ns. uimareita. Vaan ei tälle pienelle salamatassulle! Pentu otti ensiaskeleet alle 2 viikon ikäisenä, ennen kuin silmät olivat auki. Tämä oli erityisen ilahduttavaa, sillä mitä aiemmin pennut kävelevät, sitä paremmat ja tasapainoisemmat rakenteet/liikkeet niillä tulee olemaan. Pentu taapersi ventapadilla niin vauhdikkaasti, että pienet staattisen sähkön tuottamat salamat välähtelivät pimeässä huoneessa.
Odessa huolehti pennusta silläkin tavalla, ettei se päästänyt muita koiria pentuhuoneeseen. Mamman terävä katse pentulaatikon laidalta sai urokset pötkimään pakoon. Ihmisiin Odessa kuitenkin luotti ja pentua sai käsitellä helposti. Saatuaan jalat alleen niin aikaisin, pentu olikin jo 3-viikkoisena valmis siirtymään muualle taloon ja siitä lähtien se taapersi koko lauman mukana. Kun keittiössä luuli laittavansa ruokaa rauhassa, tuli kohta kaikki 3 koiraa paikalle. Perässä kuului vielä pienet askeleet ja pian pentukin istui napakasti keittiön lattialla makupalan toivossa.
Kolmannen sukupolven kasvua oli hauskaa seurata. Minulle oli koulukiireiden keskellä onni ja helptus, että pentuja tuli vain yksi (voi vain kuvitella jos tällaisia termiittejä olisi ollut enemmän). Kasvattajan kannalta on tietysti harmi, yhdestä pennusta kun ei vielä jalostuksen kannalta paljon tietoa saa. Pennusta alkoi näkyä isoisänsä Seron piirteitä ja oli ihanaa kun pentu oli aivan Seron värinen ruskeita silmiä myöten! Siinä tulikin muisteltuun 10 vuoden takaisia pentuaikoja kun Hillan naskalihampaat olivat jatkuvasti kiinni jossain, ellei se juossut täysillä karkuun tukko Valon karvoja suussaan.
Hilla pääsi ihanaan kotiin isänsä luo ja terästetyllä luonteellaan sulostuttaa isukin arkea! Tällä hetkellä näyttää, että pentu on saanut kaikki ne ominaisuudet, mitä yhdistelmältä haettiin. Ja täytyypä vielä sanoa, että pentu on todella kaunis ja enemmän vanhaa jenkkityyppiä - muistaen millainen silakka sen äiti on karvanlähtöaikaan! Siperianhusky tietenkin kehittyy vielä pitkälle yli 2-vuotiaaksi ja aivan hirvittää, miten joillakin nartuilla on jo useampi pentue 2-vuotiaana!
Koira- ja siperianhuskybuumin aikana pennunostajalle kelpaa mikä tahansa söpö pentu kunhan sen saa mahdollisimman nopeasti ja toivottavaa olisi vielä saada se halvalla. Ikävää on myös se, että on huomattu musta-valkoisten ja sinisilmäisten koirien harvinaisuus ja sitä käytetään nyt myyntivalttina kun aiemmin pennut ovat jääneet kasvattajan nurkkiin pyörimään. Pennunostajien tulee myös muistaa, että alle 2-vuotiaista koirista ei tiedetä mitään ja niillä saatetaan vanhempana todeta perinnöllinen kaihi tai muita vakavia sairauksia. Pennuille tehdyt kaihitutkimukset eivät kerro mitään! Jos jokainen kasvattaja malttaisi odottaa koiriensa kehittyvän aikuisiksi ja tekevän niille silmätarkastukset olisi kaihitilannetta mahdollista parantaa huomattavasti. Gonioskopia tarvitsee tehdä vain kerran, eikä se muiden silmätarkastusten tavoin ole yhtä tulkinnanvarainen kuten esim. lonkkatulokset, jotka riippuvat niin monesta eri asiasta.
Tässä kertomukset tällä kertaa. Linkki blogiimme löytyy vieraskirjasta, jos joskus saan koulutyöt tehtyyn, ehdin myös päivittämään siperianhusky.nettiä ja blogia useammin. Paljon kaikkea uutta vielä olisi, mutta seuraavaan kertaan. Hillasta tulette varmasti kuulemaan jatkossakin! Molemmissa alla olevissa kuvissa Hilla eli Kuuhaukun Suden Monologi n. 7 viikon ikäisenä, otsikkokuvassa nuorempana.
Aikaa edellisestä päivityksestä on vierähtänyt taas niin paljon, että muisti on lähinnä syksyn aikana tehtyjen Facebook-päivitysten varassa. Jos joku ei ole vielä huomannut, lunta on tosiaan tullut ja pakkastakin välillä riittänyt! Odessa aloitti tällä kaudella ensimmäistä kertaa johdossa ja kyllä ne suvun johtajakoiraominaisuudet siellä on selvästi pennusta asti takaraivossa kolkuttaneet. Odessa vetää vasenta reunaa, joten johtajalle ei tarvitse erikseen huudella "reunaan"-käskyä.
Alueellamme liikkuu jälleen susia, joiden olemassaoloa emme ole retkillämme huomanneet - vaikka mistäs sen tietää jos kuutamossa useampikin silmäpari seuraisi menoamme puiden varjoista. Yhden vapaana (yksin) pihalla ulkoilleen koiran susi on käynyt nappaamassa tuttavaperheen pihasta, mutta muuten on ollut hiljaista tänä vuonna. Keväthangilla olisi tarkoitus lähteä kameran kanssa susijahtiin, mutta näköhavaintoja tuskin kannattaa odottaa.
Pidemmät valjakkoajot ovat jääneet tänä talvena vähemmälle ja olemme ajaneet lähinnä lyhyttä 10km peruslenkkiä. Tähän syynä on neiti Odessamme, joka pyylevänä neitona olisi kyllä innoissaan aina mukaan lähdössä, mutta jonka maha alkaa olemaan tiellä. Kyllä - Odessan ultrattiin ja mahassa näkyi hyvin pieniä siperianhuskyn alkuja! Tämähän ei tietenkään ollut mikään uutinen ja pentukyselyitä onkin tullut joulun jälkeen jo useampia. Nyt vain toivotaan, että pentuja tulisi ja synnytys menisi hyvin. Samalla vielä onnittelut Huurrehelmen kenneliin taannoin syntyneelle 8 pennun pentueelle!
Pentuja odotellessa kannattaa käydä ostamassa uusin Koirafanitus-lehti (01/2011), sillä siinä on runsas 7 sivun siperianhuskypaketti kuvineen kaikkineen. Minua pyydettiin kirjoittamaan rotuesittely ko. lehteen ja pentu/valjakkokuvia lupasi myös Roman Celtic-Wolves kennelistä, joten kiitos myös heille avusta! Seron, Valon ja Odessan voi jälleen nähdä lehtipisteissä kautta maan! Edellisen kerran koiramme olivat kirjoittamassani valjakkojutussa Koirafanituksen numerossa 03/2010 ja sitä ennen Odessa oli lehden keräilykuvassa. Vanhoja lehtiä voi vielä tilata toimituksesta, joten kannattaa napata valjakkojuttukin talteen. Laumamme onkin vallannut monta mediaa, viime talvena niitä kuvattiin lyhytelokuvaan ja nyt puuttuu vielä radioesiintyminen! Viime vuoden puolella old line siperianhuskyja löytyikin lyhytelokuvan lisäksi lehdistä, TV:stä ja taisi uudessa koirakirjassakin yksi kuva olla.
Odessa poseeraa lehden kuvitusta varten.
Tässä kuussa sitten kävimmekin viimeisessä koiratapahtumassa vähään aikaan. Silloinkin oli tarkka sääntö, että yhteenkään koiraan ei kosketa + kengät riisutaan ennen kotiin tuloa ja pestään kunnolla, ettei omiin koiriin tuoda tartuntatauteja. Nyt odotellaan Odessan synnytystä rauhallisissa tunnelmissa ja Sero&Valo saavat käydä kahdestaan reen vetoon. Ensi viikon alusta palaa myös Viikon kuva toimintaan!
Viimein elokuun lopulla pääsimme aloittamaan syystreenit. Ensin pyöräilimme muutaan kilometrin lenkkejä 5-6 kertaa viikossa ja sitten myöhemmin syksyllä voikin jo käynnistää mönkijän ja ajaa pitempää matkaa kerralla. Tietysti pyörällä ajaessa on se hyvä puoli, että pääsee lähtemään suoraan pihasta, mutta 3 koiraa kerralla ei pysty pyörän eteen valjastamaan. Pyöräillessä saimme törmätä kaikenlaisiin eläimiin ja lähes joka ilta oli tietä ylittämässä siili tai kissa, ja jopa päästäinen ehti pujahtaa tien yli, jäämättä valjakon jalkoihin. Paljon on siis treenattu ja se myös näkyy, Serokin sai näyttelyreissulla useaan otteeseen kehuja muhkeista lihaksistaan.
Usein käyttämämme lenkkipoulun varrella oli karhun jäljet ja karhuja onkin vieraillut ahkerasti
tuttavien pihapiireissä niin omenia syöden kuin mökkirannassa 3 pennun kanssa vieraillen.
Karhut ovatkin olleet mielessä, kun olen hiippaillut metsässä mukanani sangollinen verta,
tarkoituksena tehdä Valolle verijälkeä. Jäljen nuuhkuttelut ovat sujuneet oikein hyvin,
eikä karhujakaan ole samoille apajille sattunut.
Eräällä kerralla metsätietä Seron kanssa kävellessä, katselin kaatuneiden puiden juurakoita
miettien, etten edes huomaisi karhua niiden seasta, kun vastaan pyyhälsi joku musta nelijalkainen.
"Onneksi" se olikin vain irtokoira, tosin iso musta bouvier, joka kävi suoraan Seron kimppuun.
Serohan ei tappele vastaan ja vieras uroskin tämän lopulta huomasi ja antoi periksi. Sillä
kertaa selvittiin säikähdyksellä!
Irtokoiria on sattunut kohdalle useamminkin tänä syksynä. Pariin otteeseen on pihoista lähtenyt ylimääräisiä koiria meidän matkaamme ja hölmistyneenä ne ovat jääneet jälkeen katsomaan kun Valo ei olekaan niistä kiinnostunut ja jatkaa vain matkaa. Mutta on meidän omatkin koirat olleet karkuteillä! Odessa nimittäin sujahti oven välistä omille teilleen, mutta ei onneksi lähtenyt omaa pihaa kauemmaksi. Täytyihän sen ensin käydä ajamassa naapurin kissa puuhun, kunnes saattoi tulla takaisin luokse. Meidän naapurissa on nyt myös lauma lampaita, joten täytyy toivoa, että koirat pysyvät jatkossakin omalla pihalla!
Sero nauttii syksyn viileydestä.
Vielä syksyn viileinä iltoinakin olemme pitäneet ulko-ovea raollaan ja koirat saavat halutessaan käydä kuistilla. Eräänä iltana pimeän jo tultua, koirat nukkuivat koiranunta eteisessä kun joku tuli rappusia ylös kuistille. Mahtoi siinä olla yllätys tälle ulkomaalaiselle kaupustelijalle, kun vastassa olikin lauma ulvovia siperianhuskya, jotka halusivat innoissaan tutustua vierailijaan! Täytynee laittaa lisää kylttejä, jotka ilmoittavat alueella asustavista rekikoirista.
Käväisimme Seron ja Odessan kanssa myös tämän vuoden ainoassa näyttelyssämme. Odessa oli taas pudottanut kaikki karvansa, mutta sai EH:n ja oli PN4. Tosin näytti, ettei tuomari osannut käyttää kuin kahden värisiä nauhoja. Sero oli luokassaan ainoa, ERI1, PU2 ja ROP-veteraani. Kävimme samalla vierailulla Kuuhaukun kennelissä ja koiramme olivat yötä tarhassa. Koirat pysyivät kuitenkin vesisateesta huolimatta puhtaana (niitä ei oltu kotonakaan pesty), eikä Odessaa tietenkään tarvinnut edes harjata - eihän siinä ollut mitään harjattavaa! Meiltä ja Kuuhaukulta lähti näyttelyyn 6 koiraa ja kaikki sijoittuivat, kiitokset myös kaikille mukana olleille handlereille!
Uutisissa on ollut hurjia väitteitä, että luvassa olisi kylmin talvi 1000 vuoteen. Ehkä siis jo viime päivityksessä toivomani kylmä ja luminen talvi on tulossa! Muuta asiaa päivityksistä sen verran, että kirjoittamani juttu safarikoirista (jota onkin jo kyselty), ei ole unohtunut, vaan sen on tarkoitus tulla nettiin tänä vuonna eläinten päivän teemasivuna! Uusia kirja-arvosteluja on tulossa ainakin 4 ja ne päivitetään sivuille, kunhan yksinkertaisesti ehdin niitä kaiken muun lomassa kirjoittamaan. Vieraskirja on lisätty takaisin sivuille tämän päivityksen yhteydessä.
Nyt on jälleen pitkä päivitystauko ja suuri urakka takana. Sivuston ulkoasu on jälleen muuttunut 2 vuoden takaisesta ja uudessa versiossa on paljon uutta tekstiä ja kuvia, sekä ulkoasu ottaa nyt koko näytön tilan käyttöön. Sivustouudistus on vielä kesken joiltakin osin ja paljon uusia kuvia ja jonkin verran tekstiäkin on vielä tulossa! Tulen jatkamaan sivuston päivitystä ensi viikosta lähtien.
Paljon on taas ehtinyt tapahtua ja tätä kirjoittaessani eletään helleaallon kourissa. Naapurikunnassa mitattiin Suomen lämpöennätys 37 °C ja meillä kotonakin mittari näytti parhaillaan 36 °C. Mutta Odessa ei lämpötiloista välitä! Se makaa kuistilla suorassa auringonpaisteessa, tullen välillä sisälle jäähdyttelemään, vain jatkaakseen taas auringonpalvomista. Valo on saanut tänä kesänä uida sydämensä kyllyydestä ja helteellä koirat tunkevat itsensä pienimpiinkin vesiastioihin vilvoitellakseen hieman - ja ennenkaikkea läiskytelläkseen vettä ympäriinsä.
Sero osoitti eräällä retkellämme saareen taas olevansa nimensä arvoinen 9v Teräs-Husky kun se kävi kahteen kertaan "leikkimässä" pesäänsä puolustavien ampiaisten kanssa, mutta ei saanut osakseen ainuttakaan pistosta. Sarjakuvamaisesti sai seurata kun Sero juoksi metsässä häntä suorana, pudisteli itseään sammaleessa ja meni takaisin ampiaispesälle. Onneksi saimme kaikki koirat pian toiselle puolelle saarta, eikä kennellekään sattunut pahemmin. Innocent bystander, eli Odessa sai pistoksen yläluomeensa, mutta turvotus laski jo puolessa tunnissa normaaliksi. Kaikenlaisia kesäisiä ongelmia kuulee ihmisillä olevan huskyjensa kanssa, mutta meidän teräslaumaan ei ole edes vihainen ampiaisparvi pystynyt!
Helteisen kesän vastapainoksi toivomme tietenkin kylmää ja lumista talvea, mitä onkin odoteltu jo siitä lähtien kun jouduimme katselemaan edellisten lumien sulavan! Mutta toistaiseksi... kesäiset terveiset siperianhusky.netistä:
juuri välitä ja kurkistaa koppinsa pimennosta juotuaan virkistävän drinkin vettä.
Uuden vuoden kuulumisia meiltä siperianhusky.netistä
Rekikelit ovat olleet aivan huippuhyvät, ja koska pysyimme alkutalvesta niin hyvin treeniaikatauluissa, voimme nyt huoletta ajaa 10-20km reittejä, ja vaikka en ole kilometrejä laskenut, niin kyllä tätä menoa tulee oma kausiennätyksemme rikottuun! Keväämmällä sitten tarkoituksena on käväistä pitempiä päiväretkiä, tai miksei vaikka pidemmällekin, jos vain lomille riittää lunta ja pakkasta. Oman lisänsä tämän kauden rekeilyyn ovat tuoneet metsissämme liikkuvat susilaumat. Reittiemme alueilla on liikkunut kaksi eri laumaa ja olen nähnyt myös komeat yksinäisen suden jäljet. Koirat reagoivat suden jälkiin lähinnä olemalla valppaampia ja vilkaisemalla välillä takaviistoon.
Koska koirien voimat ovat kasvaneet treenin myötä aivan hurjiksi, joudun taas usein ottamaan jonkun painoksi kyytiin. Mutta varsinkin jos lähden yksin ajamaan, niin pimeällä näkyy hyvin kuinka kipinät lentävät jarrun painaessa maahan ensimmäiset 300m, sillä joudun seisomaan jarrulla koko painollani! Johtajani Valo on kyllä myös oppinut kärsivällisyyttä ja käy maate käskystä, mutta lähdössä se huutaa yhä kuin riivattu.
Seron silmätarkastuksesta oli liikkunut villiä huhua. Ensin, että sillä on kaihi (kun tulokset eivät vielä olleet netissä) ja seuraavaksi, että eläinlääkäri joka tarkistuksen teki on epäpätevä. Nyt Serolla sitten on kaksi virallista, virallisten silmäeläinlääkärien tekemää tutkimusta ja kaikki oli taas syyskuussa ok.
Joulukuussa Serolle syntyi toinen pentue Kuuhaukun kenneliin! Pentueessa oli tällä kertaa 2 tyttöä ja 3 poikaa, mutta "eriparisilmiä" ei tällä kertaa tullut yhtään. Pentuvarauksia kenneliin oli taas yli pentumäärän ja pentuja meni jo ennestään tuttuihin paikkoihin, onnea vaan pienten supersankarien kanssa! Viikon kuvassa näkyykin pentueen sinisilmäinen tyttö.
Sen lisäksi, että olen tänä talvena ajanut paljon omalla valjakolla olen myös
päätynyt ajamaan muita valjakoita. Vierailulla Kuuhaukun kennelissä pääsin jalaksille -22
asteen pakkasessa ja valjakossani juoksi ensimmäistä kertaa Suomessa uusi tuonti,
KANS MVA ja Iditarodin juossut uros ja tarhasta kurkki toinenkin upea sinisilmä
nuuhkimassa kirpeää pakkasilmaa 
. Valon äiti ja isä ovat nyt 14 ja 16 vuoden
iässä siirtyneet tauolle valjakosta, mutta puutarhassa vapaana juostessa vauhtia
riittää niin, että on uskomatonta uskoa koiravanhuksia niinkin iäkkäiksi!
Töppöjalkaiset pitkäturkit, tytär ja äiti
Vierailulla Kuuhaukun kennelissä
Sivuille on tulossa taas paljon uutta asiaa: kuvaa, videota ja tekstiä, joten pysykää kuulolla! Vaikka vuonna 2009 ei kovin paljoa päivityksiä tullut, on sivuillamme riittänyt kävijöitä ja keskimäärin siperianhusky.netissä vierailee reilu 450 kävijää kuukausittain, joskus kävijöitä on ollut lähemmäs 700, mikä on melko hyvin tällaiselle suomenkieliselle sivustolle. Näyttelykäyntimme pysyivät myös hurjissa lukemissa kun koko vuoden aikana koirillemme kertyi peräti 1 näyttelykäynti.
Siperianhusky.net kiittää menneen vuoden yhteistyökumppaneita ja toivottaa hyvää vuotta 2010 kaikille ystävillemme!
Back in business
Vai pitäisikö sanoa back in busyness… vanha sotaratsu PC kaatui taas vaihteeksi ja jäin joksikin aikaa ilman omaa konetta. Mutta nyt on uusi kone alla ja luvassa toivottavasti uusia juttuja siperianhusky.nettiin kunhan ehdin tutustua uuden koneen mahdollisuuksiin.
Syystreenit ovat ehtineet lähteä jo käyntiin hieman pidemmän päivitystauon aikana. Koirat ajetaan nyt ilmojen hieman viilennyttyä vähintään 4 kertaa viikossa ja tarkoituksena olisi talvella tehdä pitempää reissua kuin koskaan ennen. Kalju-Odessa esittelee kiinteitä lihaksiaan ja Valo tyypillisesti aloittaa karvanlähdön nyt, Sero on käynyt vetämässä myös polkupyörää ja erehtynyt pari kertaa jopa uimaan.
Ehdimme käymään myös SPY:n kesäpäivillä, missä kaikki koiramme olivat mukana. Koirat saivat treenata tokoliikkeitä, harjoitella makkararingissä (yksikään treenannut koira ei karannut) ja lopuksi sitten etsiä maalimiehen maastosta. Sero lähti vauhdikkaasti etsintätöihin, mutta pysähtyi yllättäen kuulostelemaan ääniä metsästä. Treenipaikallemme tuli sienestäjiä kahden pienen irtokoiran kanssa, joiden kanssa Sero meni heti leikkimään. Sienestäjät eivät säikkyneet ollenkaan valtavaa siperianhuskylaumaa ja häiriötekijöistä huolimatta Sero lähti maalimiehen etsintään seuraavallakin kerralla. Kiitokset Jaanalle myös illan luennosta ja vanhojen lehtien + kuvien esittelystä! Tulossa on myös toinen kirja-arvostelu The Complete Siberian Huskyn ensimmäisestä (se ainoa oikea) osasta kun sain sen nyt lahjana omaan kirjahyllyyn.
Pelastuskoira Sero: Ready to rescue!
Kaupunkineiti Odessa
Etusivulle päivitetty Designdog-banneri! Pantaholistien on ehdottomasti käytävä tarkastamassa kyseinen sivusto, löytyy myös talutusvaljaita ja hihnoja hienoissa kuoseissa. Yhteistyön tuloksena sain toteutettuun meidän koirille itse suunnittelemani Siperia-pannat, eli siperialaistyyliset perinnepannat, joista kuvia myöhemmin.
25.6.2009
Tänään olemme juhlistaneet Seron 8-vuotis syntymäpäivää
, onnittelut myös "veteraani-ikään"
päässeille pentuesisaruksille! Serossa ei tosin ikä vielä näy ja viime käynnillämme
eläinlääkärillä ihmiset tiedustelivat Serosta, "minkä ikäinen tuo pentu on"? Sero saa
edelleen samanlaisia hepuleita kuin pentuna ja on heti innoissaan leikkimässä kaikkein
pienimpienkin naperoiden kanssa.
Valo on kunnostautunut jälleen uimamaisterina ja matkustaa nyt mielellään henkilöautossakin, siihen tosin tarvittiin uusi farmariauto, vip-tila Valolle ja tietenkin toimiva ilmastointi. Nyt sitten on kaksi autoa koko jengin kuljetukseen + tietenkin se koiraton auto, joka ei sekään säästy koirankarvoilta, jostakin niitä aina tuntuu ilmaantuvan. Odessan kanssa kävimme sen ensimmäisissä viehejuoksuharjoituksissa. Odessa sai pinkoa maastossa niin kovaa kuin jaloista lähti ja keksikin homman jujun jo ensimmäisellä kerralla. Jos ei upottavassa hiekassa ylämäkeen juoksu kohota koiran kuntoa, niin ei sitten mikään! Odessa osoitti esi-isiensä metsästystaitoja oikein hyvin ja erinomaista on myöskin se, että heti kun viehe lopettaa liikkumisen, Odessan kiinnostus siihen lakkaa samalla hetkellä.
Odessa kera huomioliivin ja maastorata, bongaa kuvasta venäjänvinttikoira!
Sivuille on tulossa yksi uusi kirja-arvostelu kirjasta Soliders & Sled Dogs, A History of Military Dog Mushing. Kirjassa on paljon mielenkiintoista asiaa ja kuvia mm. Chinook kennelin valjakosta ja 30 kaliiberin konekiväärillä varustetusta koirareestä, laskuvarjohuskyista ja lumiolosuhteisiin tarkoitetusta "Cream Teamista". Jos joku vielä luuli, ettei siperianhuskysta ole toimivaksi palveluskoiraksi, sopii miettiä uudestaan! Kirjassa on myös oma lukunsa Suomessa toisen maailmansodan aikaan toimineille rekikoirille, joiden joukossa oli myös siperialaiskoiria.
Tänään otettu kuva Serosta, katso isompi kuva tästä.
Kuten arvata saattaa, meillä on ollut taas niin kiireistä, etten ole sivuja ehtinyt päivittämään. Laitoin nyt kuitenkin keskeneräisen harrastusjutun sivuille ja uusia päivityksiä tulee ilman erillistä ilmoitusta (sain mm. uusia historiallisia kuvia käyttööni). Sivujen ulkoasu on hieman muuttunut ja olen päivittänyt myös rekikoirakirjaston arvosteluja. Linkkisivuille tuli yksi uusi banneri, jonka Balto's True Story-sivusto teki siperianhusky.nettiä varten! Olen myös poistanut linkkilistalta linkkejä, esim. sellaisen kennelin linkin, jonka toimintaa en tue ollenkaan, enkä tule missään yhteydessä suosittelemaan, päinvastoin.
Tämänkin postauksen pääosassa hyörii nuorimmaisemme Odessa. Neitihän järjesti
itselleen juoksut ja ajattelin olevan kaikkein kivuttominta muuttaa joksikin aikaa
Odessan kanssa Joensuuhun, ettei Seron tarvitse stressata niin mahdottomasti. Odessa
sopeutuikin kerrostalokaksioon heti, ajaen hissillä ja harrastaen parvekkeella
kerrostalokyttäämistä. Koska se osaa avata ovet niin sisä- kuin ulkopuoleltakin,
jouduimme laittamaan oven yön ajaksi takalukkoon. Toissapäivänä aamulla kuulin kun väliovi
avattiin ja ajattelin koiran jääneen oven taakse nukkumaan. Pian käytävästä kuuluikin
yllättynyt ääni: "Hei täällä on koira!" Odessa oli odottelemassa hissin ovella, joko
pääsisi lenkille. Siskoni oli aamulla käynyt asunnolla ja tietenkin laittanut oven niin,
että Odessa pääsi sen avaamaan! Onneksi naapurit olivatkin ennestään tuttuja ja Odessa oli
tiiraillut jo parvekkeelta heidän puolelleen, ei sentään vierailulle asuntoon mennyt 
.
Takaisin Kiihtelysvaaraan tultuamme yritin varjella Odessaa mutaisella pihalla ja viedä sen nopeasti sisälle, silti se kerkesi mennessään pissaamaan hienoihin housuihinsa. Illalla olin viemässä Odessaa tarhaan kunnes se yhtäkkiä vinkaisi ja hyppäsi äkkiä pois pusikosta, en nähnyt mikä siihen sattui, käärmettä tai siiliä ei näkynyt. Kun palasin sisältä tuomaan vettä tarhaan, näin että Odessan kaula ja etujalat olivat veriroiskeiden peitossa, sen kuonon päällä oli naarmu ja toinen sieraimen sisällä. Onneksi verenvuoto loppui pian ja syylliseksi veikkaan auringonotossa loikoillutta irtokissaa. Toin Odessalle uuden puruluun tarhaan, jotta sillä olisi jotain tekemistä; Ja mitä tekee hän, heittää luun tarhan nurkassa olevaan mutalammikkoon ja alkaa pyöriä sen päällä. Koira vaihtoi värinsä ruskeaksi ja kauhistelin, että nyt tarvitaan kyllä shampoota tämän koiran puhdistamiseksi seuraavan päivän näyttelyyn. Tunnin kuluttua hain Odessan sisälle ja se oli täysin puhdistunut mudasta, ah kuinka ihana on siperianhuskyn likaa hylkivä turkki. Kuivunutta verta oli jaloissa hieman, joten jouduin kuitenkin pesemään sen etujalat.
Ihme kyllä, näyttelypaikalle pääsimme suht. puhtaan, mutta täysin karvattoman luikeron kanssa. Siperianhuskyja oli ilmoitettu Tohmajärven ryhmänäyttelyyn vain 4, iloksemme yksi nartuista oli ennestään tuttu, ihana Lara. Olin nähnyt tuomarin arvostelua jo pari vuotta aikaisemmin Joensuussa ja tiesin hänen olevan hyvin tarkka ja pidin hänen arvostelutyylistään Joensuussa (uskalsi antaa valioluokan urokselle tyydyttävän), vaikkakin linja jäi siellä hieman mysteeriksi. Nuortenluokan uros Hightower's X-port To Snow Team aloitti kehän saaden sinisen nauhan. Seuraavana kehään meni Odessa ja sekin lähti kehästä sinisen nauhan kera. Tässä eriteltynä arvostelu + minun kommenttini:
- Sopivan kokoinen: Kyllä. Tuomari ei mitannut koiria, minulle Odessa tuntuu melko
kookkaalta, siitä ei ole vielä otettu tarkkaa mittaa.
- Esitetään puutteellisessa turkissa: Kyllä, meinaa siperianhuskyilla olla kesäkarva
tähän aikaan.
- Vahva sukupuolileima: Kyllä, Odessa on todella feminiininen.
- Oikein kannetut, turhan kookkaat korvat: Kyllä, ehkä ihan hieman pienemmät voisivat olla.
- Hyvä raajaluusto: Kyllä.
- Liikkeet lyhyellä etuaskeleella, syynä lyhyt olkavarsi. Kyllä, liikkeitä en tosin
itse ole nähnyt, mutta olkavarsi on hieman turhan lyhyt (näyttää hieman suoralta edestä).
- Riittävät polvikulmaukset: Kyllä, rotumääritelmän vaatimat kohtuulliset takakulmaukset
löytyy.
Koko arvostelun ajan kehässä oli suuri punainen elefantti, nimittäin Odessan häntä. Mutta siitä, mielestäni näkyvimmästä "virheestä", johon suulaat amatöörit heti puuttuisivat, tuomari ei maininnut mitään. Seuraavaksi kehään tuli tuontinarttu Hightower's Ocean Breaze, joka sekin lähti kera sinisen nauhan. Viimeisenä kehään asteli Lara, eli Lumenlaulun Kasteenhohde joka vei ainoan punaisen nauhan ja siten voitti muut koirat. Sertiä ei jaettu, eikä ROPia valittu. En siis vieläkään oikein tiedä tuomarin linjaa, ehkä se on vanha show tyyppi tai sitten eurooppalaiset näyttelyjalostuksen tuotokset, kahden näyttelyn perusteella on vielä vaikea sanoa (viekää tuomarille enemmän old line koiria, Joensuun näyttelyssä ne pärjäsivät hyvin!). Mielenkiintoista olisi tietysti viedä Odessa uudelleen, kunhan se on hieman aikuistunut, eli siinä 4-5-vuoden iässä. Onnittelut Laralle päivän parhaasta ja itseäni onnittelen oikein veikatusta Odessan näyttelytuloksesta, tosin se häntäarvostelu jäi kyllä saamatta, mutta ehkä seuraavassa näyttelyssä.
Päivityksiä sen verran, että laitoin sivuille yhden uuden artikkelin. Viikon kuva on jäänyt päivitystauon takia vaihtamatta, mutta ensi viikolla vaihtuu uusi kuva!
Kevät jatkuu vaihtelevissa sääolosuhteissa. Välillä meille on tullut kunnolla lisää lunta ja välillä olemme joutuneet ohikulkijoiden suureksi ihmetykseksi ajamaan reellä asfalttia pitkin. Onneksi sentään metsätiet ovat vielä lumen peitossa ja koirilla on riittänyt intoa vetää tällaisessa suorastaan trooppisessa ilmastossa. Intoa on ollut hieman turhankin paljon ja Seron valjaat eivät enää kestäneet reilun sadan kilon kuormaa ja napsahtivat poikki heti alkukiihdytyksen jälkeen. Valjaat kyllä kestivätkin ilman mitään korjausta sellaiset 7 vuotta, nyt ne kuitenkin pääsevät eläkkeelle; ei suinkaan roskiin, vaan dalmatialaiskuosivaljaat pääsevät jonkun pehmoleluhuskyn ylle talteen. Kyseessä voi toki olla sabotaasia Seron osalta, sen ihaillessa Valon hienoja uusia ruotsalaisvalmisteisia valjaita!
Lauantaina vietimme Valon 6-vuotissynttäreitä 
ja perinteen mukaan synttärisankari
sai nauttia kakkupalan ruokapöydän ääressä! Juustokakun koostumus oli melkoinen makuelämys,
sillä Valo hotkaisi sen kerralla suuhunsa, pudotti takaisin lautaselle ja nuuhkaistuaan
sitä maiskutteli sen pienempinä palasina. Valon kanssa olemme myös harjoitelleet joitakin
tokoliikkeitä ja kevään tulossa on se hyvä puoli, että voimme aloitella taas verijälkiharjoitukset!
Koiraharrastukset-juttuni on ollut jo pitkään valmiiksi kirjoitettuna, mutta se on kaivannut
lisäkseen joitakin kuvia. Voisin lupailla, että se tulee sivuille kesäkuuhun mennessä!
Tätä kirjoittaessani Odessa on kantanut sängylleni aktivointipallonsa ja on nakertanut palloon isomman reiän, jotta herkkupalat putoavat sieltä helpommin pois. Odessahan rakastaa aktivoida itseään tuolla pallolla, joka päivä se kantaa pallon jollekin ihmiselle (tai pudottaa sen päähän aamulla jos joku erehtyy nukkumaan liian kauan, kerran se avasi tassullaan cd-soittimen luukun ja asetti pallon suustaan soittimeen) ja juoksee sitten häntä kaarella ruokakomeron ovelle odottamaan pallon täyttämistä. Odessa tuntee myös sanan "pallo" ja "etsi pallo"-käskyllä se tuo aktivointipallon täytettäväksi, tosin joskus pallo on eksynyt ulos tai portaiden alle ja siitäkös huuto alkaa. Viime viikolla kävimme Odessan kanssa Linnunlahden isossa koirapuistossa, seuranamme reilut 13 muuta koiraa. Odessa oli melko varovainen kaikkien koirien suhteen, juoksuleikit olisivat kovasti sen mieleen ja jos joku koira vaikuttaa liian pelottavalta Odessa hakee tukea ihmisistä, täysin vieraistakin ihmisistä, joiden syliin se yritti kiivetä. Alun ujostelun jälkeen Odessakin rentoutui ja lähti mukaan leikkeihin, puiston ohi kulkevan lapsen suusta kuului iloinen huudahdus: "Katsokaa, tuolla on susi!" ja perhe pysähtyi hetkeksi seuraamaan koirapuiston vilinää ja muiden koirien sekaan soluttautunutta vakoojasutta.
Kevättalvi on ollut kiireistä aikaa ja aina kun mahdollista, olemme tietenkin käyneet ajamassa reellä. Valon kanssa teimme myös metsään polun, jota pitkin Valo vetää ahkiota. Kun Valo on työssään ahkera ja perusteellinen, samoin se hoitaa myös karvanlähdön! Sitä ei tunnistaisi samaksi koiraksi, jopa muhkeat eskimopöksyt ovat saaneet lähteä uuden virtaviivaisen kesälookin tieltä.
Kaupunkireissulla saimme huomata, että monia koiranruokamerkkejä on vedetty pois markkinoilta tai jopa lopetettu valmistus kokonaan. Tällä hetkellä koirien pääruokana on siis suoraan teurastamolta tuleva jauheliha, lisäksi ne saavat Eaglen kuivaruokaa ja AB-piimää. Kaupungilta lähti mukaan myös uusi nimilaatta Odessalle ja heti kotiin päästyäni tein Odessalle uuden alaskapannan (joita muuten kukaan ei tunnu enää kutsuvan sillä nimellä, vaan näitä "pehmopantoja" myydään kaikenrotuisille koirille ja melko muhkeaan hintaan). Nyt on sitten Odessalla punainen panta, joka sopii hyvin kasvattajalta lahjana saatuun talutushihnaan, johon myöskin on kirjailtu Odessan nimi.
Koska edelleen olemme intohimoisia koiranäyttelykävijöitä... siis mieluummin käytämme viikonloput valjakkoretkeilyyn, niin kauan kuin lunta riittää ja hieman sen jälkeenkin. Kesällä olisi tarkoitus käydä ainakin yhdessä näyttelyssä, ehkä jopa kahdessa!
Tässä nähtäväksi kuvia SPY:n talvipäiviltä 2009, kiitos kaikille, jotka jaksoivat tänne susirajalle raahautua, oli tosi mukavaa nähdä taas kerralla niin paljon arktisia rekikoiria! Me ajoimme tällä kertaa reitin vain yhteen suuntaan eli n. 10km, intoa olisi riittänyt vielä vaikka kuinka, mutta en halunnut ottaa riskiä rasittaa Odessaa liikaa, sehän kuitenkin on vasta 14kk ikäinen. Loppumatkasta myös Valon tassunpohjaan oli ilmeisesti kerääntynyt lunta, sillä se heti pysähtyessä alkoi jyrsiä tassuaan.
Tästä linkistä kuvat popup-ikkunassa!
Tänään kävimme ajamassa todella nopean 5km lenkin, reitti lähti suoraan alamäkeen ja koirat laukkasivat koko matkan. Viimeiselle kilometrille vaihdoin Odessan johtoon ja jälleen kerran se osoitti perintönä saadut rekikoiraominaisuutensa ja meni johdossa ilman ongelmia. Valo sen sijaan ei ollut täysin tyytyväinen tähän ratkaisuun ja johtajakoiran vapauden menettämiseen. Lähtöpaikka oli aivan hevosaidan vieressä ja talon lapinkoira tuli katsomaan, mikä sirkus hänen reviirilleen on saapunut. Ainoastaan Odessa nousi takajaloilleen seuraamaan hevosten liikkeitä, mutta kun johtaja valjastettiin paikalleen, sekin keskittyi kaivautumaan lähtökuoppiin.
Tämän viikon kuva jäi välistä, joten ensi viikolla tulee kaksi kuvaa kerralla! Mitä tulee edellisen blogikirjoituksen vastineeseen, minulla ei ole siihen mitään lisättävää. Uusi blogikirjoitus kääntyi täysin kirjoittajaansa vastaan, joten työ on minun puolestani jo valmiiksi tehty. Kiitos kaikille palautteesta, aina sitä saa kuulla yhä erikoisempia tarinoita koirapiireistä!
Internet Explorerilla sivuston fonttikoko on liian suuri, joten kannattaa käyttää kynnyssivun suosituksen mukaan Mozilla Firefoxia (joka on kaikin puolin IE:tä parempi).
Old line siperianhuskyina myytävänä olleet sekarotuiset pennut
Olen viimein saanut valmiiksi vastineen erääseen blogikirjoitukseen, jossa herjattiin old line kasvattajia ja leviteltiin keksittyjä tarinoita old line koirista. Olen tarkastanut faktat useasta eri lähteestä, mutta nyt parin kuukauden jälkeen juttu on valmiina luettavaksi, olkaa hyvä:
Oikaisu koirasusikasvattajan blogikirjoitukseen
Ennen joulua saatiin taas sen verran lunta, että päästiin reellä liikkeelle. Meillähän onkin täällä jo toinen sukupolvi siperianhuskyja opettelemassa rekikoiraksi, eli Odessa veti ensimmäistä kertaa valjakossa. Ja kuinka hienosti se menikään! Täyttä laukkaa liinat kireällä, minun piti seisoa koko painollani jarrun päällä kun syöksyimme ensimmäisen alamäen aurattua tietä. Kertaakaan minun ei tarvinnut mennä selvittelemään liinoja, Odessa on jostain ihmeellisesti oppinut selvittämään sotkut itse. Ajattelin ensiksi, että Odessa saattaa ryhtyä leikkimään ja näykkimään pariaan, mutta mitään tällaista ei ollut. Näytti tosiaan kuin Odessa olisi juossut valjakossa jo vuosikausia ja Valo meni yksin johdossa kuin sekin olisi ollut arkipäivää (on tosin ollut aiemminkin yksin valjakon johdossa).
Olemme käyneet nyt useamman kerran yöajeluilla ja mieluiten ottaisin aina jonkun kyytiin jos mennään auratulla tiellä, vauhti kun on silloin melkoista! Yöllä ajaessa koirilla ja ajajalla on heijastinliivit päällä ja otsalamppu on varalta mukana, täällä on kyllä ollut tarpeeksi valoisaa ajella ilman otsalamppuakin. Odotan innolla, että pääsemme pidemmällekin retkelle, nythän Odessan takia matkat ovat olleet melko lyhyitä. Valo sai uudet valjaatkin, kun sen mahdoton talviturkki kasvattaa koko koiran vähintäänkin kaksinkertaiseksi. Karva on melko lyhyttä, mutta uskomattoman paksua ja näyttääkin kuin koiran ympärille olisi kertynyt hieman jotain muutakin kuin karvaa! Odessa sen sijaan jatkaa karvattomalla linjalla, kyljet ovat hieman harmaantuneet ja pentukarva lähtenyt, mutta uutta turkkia ei vain näy. Se Liero Luikero onkin melko huvittava näky koikkelehtiessaan tassukuvioinen heijastinliivi yllään ja ihmiset ihmettelevät, mikä olio se oikein on.
Vuoden aikana siperianhusky.netissä on taas ollut paljon kävijöitä, myöskin käyttäjien selaimet menevät melko tasaisesti 47,9% käyttäessä Firefoxin eri versioita ja 46,8% IE:n eri versioita. Suurin osa kävijöistä tulee Suomesta, seuraavana tulevat USA, Itävalta, Saksa ja Ruotsi, kaupungeista ykkössijan vie tänä vuonna Helsinki.
Tässä tuore kuva tämänpäiväiseltä ajelulta.