Käyttötarkoitus: Rekikoira Rotu on peräisin Koillis-Siperiasta, siperialaisia koiria käytettiin möys paimen- ja metsästyskoirina. Siperianhuskyn alkuperäinen käyttötarkoitus ei siis ole kilpakäyttö

Yleisvaikutelma: Siperianhusky on keskikokoinen, nopeasti ja keveästi liikehtivä käyttökoira, jonka liikkeet ovat vapaat ja joustavat. Sen kohtuullisen tiivis runko, tiheä karvapeite, pystyt korvat ja tuuheakarvainen häntä viittaavat rodun pohjoiseen alkuperään. Sen luonteenomainen liikunta on sulavaa ja ilmeisen vaivatonta. Se työskentelee alkuperäisessä tehtävässään valjaissa erittäin kyvykkäästi, vetäen kevyttä kuormaa kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Voiman, nopeuden ja kestävyyden tasapaino näkyy rungon mittasuhteissa ja rakenteessa. Urokset ovat urosmaisia, mutta eivät koskaan karkeita, nartut narttumaisia olematta kuitenkaan rakenteeltaan heiveröisiä. Hyvässä kunnossa oleva, kiinteä –ja hyvälihaksinen siperianhusky ei ole ylipainoinen. Tärkeitä mittasuhteita: Sivulta katsottuna rungon pituus mitattuna olkanivelestä istuinluun kärkeen on hieman säkäkorkeutta suurempi. Erinomaiset mittasuhteet omaava siperianhusky uros

Käyttäytyminen/Luonne: Ystävällinen ja lempeä, mutta myös valpas ja seurallinen. Rodulla ei ole vahtikoiran omistushalua, se ei ole liian epäluuloinen vieraita kohtaan eikä tappelunhaluinen. Täysikasvuinen koira voi olla jossain määrin pidättyväinen ja omanarvontuntoinen. Sen älykkyys, käsiteltävyys ja innokkuus tekevät siitä miellyttävän seuralaisen ja työskentelyhaluisen käyttökoiran. Rodun lempeä luonne on perua jo Siperiassa, siperianhusky toimi myös "seurakoirana" ja lasten leikkikaverina. Vaikka rotujärjestön tuomarinkoulutustilaisuuksissa onkin sanottu "pidättyvyys ja varautuneisuus hyväksyttävä", "siperianhuskylla on ystävällinen luonne, mutta se esiintyy pidättyväisesti vieraiden seurassa. Tämä on tyypillistä rodulle, eikä siitä saa rankaista", tämä ei pidä paikkaansa. Siperianhusky on seurallinen ja utelias rotu, se ei missään tapauksessa saa olla arka!

Pää Pää on todella tärkeä pystykorvilla, myös siperianhuskylla. "Rakillakin voi olla hyvä rakenne muttei koskaan rodunomaista päätä". Kun kyseessä on arktinen koira on pää vielä tärkeämpi. Korvien tulee olla keskikokoiset, paksut ja tiheäkarvaiset. Isot korvat tuovat turhaa lämmönhukkaa ja ne paleltuvat helposti. Korvien täytyy olla myös tarpeeksi pienet, jotta koira voi "sulkea" ne, eli painaa korvat päätä vasten lumituiskussa. Kuonon pitää olla oikean pituinen, ei liian pitkä muttei lyhytkään (kylmä ilma kerkeää lämmetä). Hieman vinot, mantelinmuotoiset silmät ja tiiviit huulet eivät myöskään pääse paleltumaan. Ilme: Valpas, mutta ystävällinen ja tarkkaavainen, jopa ilkikurinen. Kallo-osa: Keskikokoinen ja suhteessa runkoon päälaki hieman pyöristynyt. Kallo kapenee leveimmästä kohdasta silmiä kohti. Otsapenger: Selvästi erottuva, kuonoselkä suora otsapenkereestä kuonon kärkeen asti. Kirsu: Harmailla, ruskean sävyisillä tai mustilla koirilla musta, kuparinvärisillä koirilla maksanruskea. Puhtaanvalkoisilla koirilla kirsu voi olla lihanvärinen. ”Lumikirsu” vaaleanpunaisin merkein on sallittu. "Lumikirsu" on siperianhuskylla sallittu, kuvassa Tuisku. Kuono-osa: Keskipitkä, etäisyys kuonon kärjestä otsapenkereeseen sama kuin etäisyys otsapenkereestä niskakyhmyyn. Kuono on keskileveä kaveten vähitellen kirsua kohti, kuononkärki ei ole terävä eikä neliömäinen. Huulet: Hyvin pigmentoituneet ja tiiviit. Purenta: Leikkaava purenta Silmät: Mantelinmuotoiset, kohtalaisen kaukana toisistaan ja hieman vinoasentoiset. Silmät voivat olla väriltään ruskeat tai siniset; keskenään eriväriset tai sekaväriset silmät ovat sallitut. Sekavärinen ja sininen. Korvat: Keskikokoiset, kolmion muotoiset, lähellä toisiaan ja korkealle kiinnittyneet. Paksut, tiheäkarvaiset, takaosastaan hieman kaartuvat, tanakasti pystyssä, kärjet hieman pyöristyneet ja suoraan ylös suunnatut.

Kaula: Keskipitkä ja kaartuva, koiran seistessä ylväästi ylhäällä kannettu. Koiran ravatessa kaula ojentuu eteen siten, että pään asento on hieman edempänä. Runko Esimerkki erinomaisesta siperianhuskysta © Danube-Lowland Kennel Ylälinja: Selkälinja on vaakasuora säästä lantioon. Tämänkin pitäisi olla harvinaisen yksinkertaista ymmärtää, mutta silti rotujärjestön tuomarikoulutustilaisuudessa on opetettu "selkälinja on kaareva, mutta ei karpinselkä". Suomalainen rotujärjestö ei pysty muuttamaan USA:laisen rodun rotumääritelmää omiin tarkoituksiinsa sopivaksi. Varsinkin ulkomuototuomarien tulee siis pysyä tarkasti rotumääritelmässä. Selkä: Suora, vahva ja keskipitkä, ei lyhyt ja tukeva eikä notko, mikä johtuu liiasta pituudesta. Lanne: Kiinteä ja hoikka, rintakehää kapeampi. Lantio: Hieman viisto, mutta ei koskaan niin jyrkkä, että se rajoittaisi takaraajojen työntöä. Rintakehä: Syvä ja vahva, mutta ei liian leveä. Syvin kohta on kyynärpäitten tasalla heti niiden takana. Kylkiluut kaartuvat hyvin selkärangasta lähtien, mutta kaarevuus vähenee kyljissä mahdollistaen vapaat liikkeet. Siperianhuskyn rintakehä ei ole koskaan tynnyrimäinen. Kuvassa Scilla, Kuuhaukun Jääprinsessa, huomaa syvä ja vahva rintakehä, jonka syvin kohta on kyynärpäiden tasalla. Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva hieman kohoava. Huom. "Hieman kohoava" ei jyrkästi kohoava, ei tuo mieleen vinttikoiraa. Häntä: Tuuheakarvainen ja ketunhännän muotoinen. Hännän kiinnityskohta on aivan selkälinjan tason alapuolella. Tarkkaavaisen koiran hännän asento on tavallisesti selän päällä kauniilla sirpin muotoisella kaarella. Koholla oleva häntä ei kierry rungon kummallekaan puolelle eikä makaa litteästi selkää vasten. Koiran ollessa levossa on normaalia, että häntä riippuu. Hännän karvapeite on keskipitkää ja suunnilleen saman pituista yläpuolella, sivuilla ja alapuolella, jolloin häntä muistuttaa pyöreää harjaa. Siperianhusky ravaa kehässä häntä kauniisti sirpillä, häntä koipien välissä hiippaileva husky on täysin epärodunomainen. Kovemmassa ravissa ja koiran työskennellessä häntä on yleensä alhaalla tasapainottamassa, mutta kehässä harvoin ylletään tällaiseen vauhtiin, ellei kehä ole iso ja esittäjä pikajuoksija. Näyttelykehässä on muotia, että koiran tulee pitää häntäänsä alhaalla, tämä on johtanut esim. USA:ssa sellaisiin ongelmiin, että näyttelykoirien häntiin tehdään leikkauksia, jotta koira pitää häntäänsä alhaalla. Siksi jotkut tuomarit testaavatkin pystyykö koira heiluttamaan häntäänsä ollenkaan. On tärkeää, että siperianhusky pitää kehässä häntäänsä sirpillä. Siperianhuskyn häntään liittyy monenlaisia mielenkiintoisia teorioita. Monilla alkuaikojen siperianhuskyilla oli tiukka, selän toiselle puolelle kaartuva häntä. Tämä on voinut johtua siitä, että Siperiassa täytyi erottaa koira sudesta, siksi myös tummempia värejä suosittiin. Ensimmäisissä rotumääritelmissä olikin sallittu tällainen "tiukempi häntä". Huom! Jos hännän karvat osuvat koiran selkään, se ei tarkoita sitä, että koiralla on liian tiukka häntä. Ketunhännän muotoinen, muistuttaa pyöreää harjaa. Kaikenlaiset "siimahännät" (vrt. alaskanhuskyt ja risteytykset) ovat virheellisiä. Häntä ei saa myöskään olla "plyymi", kuten alaskanmalamuutilla. Tuuheakarvainen häntä on mukavasti suojana kun siperianhusky kierähtää lumihankeen nukkumaan.

Raajat Eturaajat Yleisvaikutelma: Seisovan koiran raajat ovat edestä katsottuna kohtuullisen etäällä toisistaan, yhdensuuntaiset ja suorat. Luusto on luja, ei koskaan raskas. Kyynärpää sijaitsee hieman ylempänä kuin säkäkorkeuden puoliväli. Eturaajojen kannukset voidaan poistaa. Lavat: Taakse sijoittuneet ja viistot. Kiinteät ja hyvin kehittyneet lihakset ja jänteet kiinnittävät lavat tiiviisti rintakehään. Olkavarret: Suuntautuvat taaksepäin olkanivelestä kyynärpäähän, eivätkä koskaan ole kohtisuorassa alustaa nähden. Kyynärpäät: Tiiviisti rungon myötäiset, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset. Ranteet: Voimakkaat ja joustavat. Välikämmenet: Sivusta katsottuna hieman viistot. Käpälät: Soikeat, mutta eivät pitkät, keskikokoiset ja tiiviit. Varpaiden ja päkiöiden välit ovat tiheäkarvaiset. Päkiät sitkeät ja paksut. Koiran seistessä vapaasti käpälät eivät käänny sisään - eivätkä ulospäin. Takaraajat Yleisvaikutelma: Takaa katsottuna koiran seistessä takaraajat ovat kohtuullisen etäällä toisistaan ja yhdensuuntaiset. Reidet: Lihaksikkaat ja voimakkaat. Polvet: Hyvin kulmautuneet. Kintereet: Kinnerkulma selvä. Kinner matala. Mahdolliset kannukset tulee poistaa. Käpälät: Kuten etukäpälät.

Liikkeet: Luonteenomainen liikunta on sulavaa ja ilmeisen vaivatonta. Koira liikkuu nopeasti ja keveästi. Näyttelykehässä se tulisi esittää talutin löysänä kohtalaisen nopeassa ravissa, jolloin eturaajojen pitkä askel ja takaraajojen hyvä työntö tulevat esiin. Edestä katsottuna koiran kävellessä käpälät eivät astu samalle linjalle, mutta nopeuden lisääntyessä käpälät vähitellen siirtyvät lähemmäksi toisiaan, kunnes päkiät astuvat rungon pituusakselin alla olevalle linjalle. Kun käpälien jäljet yhtyvät, etu- ja takaraajat liikkuvat suoraan eteenpäin, kyynärpäät tai polvet eivät käänny sisään eivätkä ulos. Kumpikin takaraaja astuu samaan kohtaan kuin samanpuoleinen eturaaja. Koiran liikkuessa selkälinja pysyy kiinteänä ja tasaisena.

Karvapeite Karva: Kaksinkertainen ja keskipitkä. Koira vaikuttaa tiheäturkkiselta, mutta karvapeite ei ole koskaan niin pitkä, että selvät ääriviivat häviäisivät. Pohjavilla on pehmeää ja tiheää sekä tarpeeksi pitkää tukemaan peitinkarvaa. Peitinkarva on suoraa ja melko rungonmyötäistä, ei koskaan karheaa eikä ulospäin törröttävää. On huomattava, että pohjavillan puuttuminen karvanlähtöaikaan on normaalia. Siistimmän vaikutelman aikaansaamiseksi on sallittua trimmata viiksiä sekä karvaa varpaiden väleistä ja käpälien ympäriltä. Karvapeitteen trimmaaminen muista kohdista ei ole sallittua ja trimmattu karvapeite on vakava virhe. Joskus syntyy pitkäturkkisia "wooly" siperianhuskyja. Siperiassa oli paljon myös pitkäturkkisia koiria ja niitä myös tuotiin Alaskaan siperianhusky-rodun perustaksi. Woolyn turkki on pitudeltaan samanlaista kuin pitkäkarvaisella colliella. Tässä kuvassa kuitenkin siperianhusky Miron ja samojedinkoira Akun pentu Osku, perinyt kauniit siniset silmänsä siperianhuskylta. Kuten kuvasta näkyy koira ei ole kokonaan wooly vaan sillä on muutamia pidempiä hapsuja esim. jaloissa. © Johanna Peltokoski Väri: Kaikki värit mustasta puhtaan valkoiseen ovat sallittuja. Monenlaiset merkit päässä ovat yleisiä, mukaan luettuna monet huomiota herättävät kuviot, joita ei esiinny muissa roduissa. Monenlaiset merkit päässä ovat yleisiä, huomaa "silmälasit". Kuvassa on Texas (Troika's Tornado Of Texas) om. Tiina Lemmetyinen © Tiina Lemmetyinen Myöskään maskilliset punaiset ja musta-valkoiset eivät ole muita värejä huonompia tai parempia, molemmat ovat alkuperäisiä tsuktsikoirien värejä.

Koko ja paino Säkäkorkeus: Urokset 53-60cm (21.23,5 tuumaa) ja nartut 51-56cm (20-22 tuumaa). Paino: Urokset 20-27kg (45-60 paunaa) ja nartut 16-23kg (35-50 paunaa). Paino on suhteessa korkeuteen. Yllämainitut mitat ovat korkeuden ja painon ylä- ja alarajat, eikä kumpaakaan äärimmäisyyttä tulisi asettaa etusijalle. On virhe, jos koira antaa vähääkään liian raskasluustoisen tai ylipainoisen vaikutelman. On myös virhe jos koira antaa vähääkään kevytluustoisen vaikutelman "ei vaikuta koskaan niin kevyeltä ja heiveröiseltä, että se toisi mieleen pikajuoksijan"

Tiivistelmä: Tärkeimmät rotuominaisuudet ovat keskikokoisuus, kohtuullinen luusto, tasapainoiset mittasuhteet, vapaat ja vaivattomat liikkeet, oikeanlaatuinen karvapeite, rodunomaiset pää, korvat ja häntä sekä hyvä luonne. Raskasluustoisuus, ylipainoisuus, rajoittuneet tai kömpelöt liikkeet, pitkä- tai pörrökarvaisuus ovat virheelliset. Siperianhusky ei koskaan vaikuta niin raskaalta ja rotevalta, että se toisi mieleen kuormajuhdan, eikä niin kevyeltä ja heiveröiseltä, että se toisi mieleen pikajuoksijan. Molemmat sukupuolet antavat erittäin kestävän vaikutelman. Myöskään yleiset rakennevirheet eivät ole toivottuja, vaikka niitä ei ole tässä erikseen mainittu. Siperianhusky ja alaskanmalamuutti olivat alunperin hyvin samanlaisia rotuja, suurimmat erot niillä nykyään ovat koon, painon ja luuston vahvuuden suhteen. Siperianhusky ei koskaan vaikuta niin raskaalta ja rotevalta, että se toisi mieleen kuormajuhdan, ero perinteisen siperianhuskyn ja alaskanmalamuutin välillä on suuri. Kuvan siperianhusky on nykyään Haukenn kennelissä asuva Int CH, PLCH Snowy Grove's Blissful Brownie. Thanks Gábor, Snowy Grove Siberians .

Virheet: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. Pää: Liian kömpelö, raskas tai liian kevyt. Otsapenger: Liian vähäinen. Kuono: Liian suippo, liian karkea, liian lyhyt tai liian pitkä. Purenta: Muu kuin leikkaava. Silmät: Liian vinot tai liian lähekkäin olevat. Korvat: Liian suuret suhteessa päähän, haja-asentoiset tai eivät tanakasti pystyssä. Kaula: Liian lyhyt ja paksu tai liian pitkä. Rintakehä: Liian leveä, tynnyrimäinen, liian litteä tai heikko. Selkä: Heikko, notko tai köyry; laskeva selkälinja. Häntä: Selkää myötäilevä, tiukasti kiertynyt, liian liehuvakarvainen, liian alas tai liian korkealle kiinnittynyt. Eturaajat: Liian raskas luusto. Edestä katsottuna liian kapea tai liian leveä rinta. Lavat: Pystyt tai löysästi kiinnittyneet. Ranteet: Heikot. Kyynärpäät: Ulkonevat. Käpälät: Pehmeät tai haravarpaat. Liian suuret ja kömpelöt tai liian pienet ja hennot käpälät, käpälien sisä- tai ulkokierteisyys. Takaraajat: Suorat polvikulmaukset; pihtikinttuisuus; liian kapea tai liian leveä takaosa. Liikkeet: Lyhyet, hypähtelevät tai epävakaat askeleet. Kömpelöt tai keinuvat liikkeet Ristiinastunta ja vinot liikkeet. Karvapeite: Pitkä- tai pörrökarvaisuus. Karhea tai silkkimäinen karvanlaatu. Muualta kuin edellä mainituista kohdista trimmattu karvapeite. Hylkäävät virheet: Urokset yli 60cm ja nartut yli 56cm. Yleensä valjakkoon halutaan isoja koiria nopeuden lisäämiseksi ja Suomessa annetaan ohjeita, että koira saa olla muutaman sentin ylikorkea. - Tämä on täysin vastoin rodun kotimaan ohjeistuksia ja rotumääritelmää. Huom. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin. Lue lisää: Rotumääritelmän mukainen rakenne ja liikkeet Lue lisää: Siperianhuskyn värit