siperianhusky.net

RETKEILY REKIKOIRAN KANSSA

Rekikoirat ovat erinomaisia retkeilijän kavereita. Ne toimivat hyvin pitkilläkin vaelluksella niin lumettomalla kuin lumisellakin kaudella. Ne ovat säänkestäviä, voivat kantaa selkäreppua ja auttaa vetämällä. Talvella ne vetävät hiihtäjää ja ahkiota ja koiravaljakolla pääsee taittamaan pitkiä matkoja kuorman kanssa melko nopeaakin vauhtia.

Vaellus koiran kanssa

Lähes minkä tahansa aikuisen koiran kanssa voi tehdä päiväretkiä ja ne ovatkin erinomaista aktiviteettia, sillä koira pääsee uuteen ympäristöön, tutustumaan uusiin hajuihin jne. Päiväretket eivät vaadi sen suurempaa valmistelua, mutta joitakin asioita tulee huomioida aina koiran kanssa liikkuessa.

Huomioi nämä asiat aina koiran kanssa liikkuessa!

1. Koira on pidettävä lähes aina kytkettynä. Koira on pidettävä kytkettynä taajamassa, eikä sitä saa viedä virallisille laduille tai uimarannoille ollenkaan. Kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa koirat pidetään aina kytkettyinä. Naapurimaissa on alueita, jonne ei saa viedä koiraa ollenkaan tai se on tiettynä vuodenaikana kielletty (esim. Sarek). Ilman maanomistajan lupaa koiraa ei saa koskaan pitää vapaana. Vaikka maanomistajan lupa olisi koira on pidettävä kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä 1.3.–19.8. väliseä aikana.

2. Koira ei saa vahingoittaa luontoa. Lisääntymis- ja varsinkin lintujen pesimäaikana on pidettävä huoli, ettei koira pääse häiritsemään eläimiä. Vaikka se ei tekisi näkyvää tuhoa tappamalla eläimiä ja tyhjentämällä pesiä, voi häiriintynyt emo jättää pesän saalistajien armoille tai hylätä sen kokonaan.

3. Pidä paikat siistinä. Älä anna koiran tehdä tarpeitaan poluille, tuli- ja leiripaikoille tai minnekään, missä niistä on haittaa ja jos näin käy, siivoa jäljet pois. Jos koira on likainen tai sillä on kova karvanlähtö älä tuo sitä likaamaan sisätiloja esim. kotaan tai autiotupiin. Pidä myös rannat ja muut paikat puhtaana, äläkä jätä esim. koirasta harjattuja karvatuppoja hoidetuille alueille.

3. Kunnioita muita retkeilijöitä ja pidä koira sopivan etäisyyden päässä muista ihmisistä ja koirista. Kysy aina saako koiran tuoda lähelle, äläkä kytke sitä esim. vedenottopaikalle menevät polun varrelle tai sisäänkäyntien eteen. Jotkut ihmiset oikeasti pelkäävät koiria, tai eivät muuten halua olla niiden kanssa missään tekemisissä. Koirien täytyy käyttäytyä hyvin, eivätkä ne saa pitää jatkuvaa meteliä.

Näitä ohjeita noudattamalla retkeily on kaikille mukavaa harrastamista ja koirat pääsevät tulevaisuudessakin mukaan retkille!

Suunnittele vaellus aina koiran ehdoilla. Pennun kanssa ei voi vielä lähteä pitkille vaelluksille. Yli puolivuotias voi tehdä lyhyempiä päivämatkoja, mutta suosittelen yli 10 km päivämatkoja vaellukselle vasta yli vuoden ikäiselle koiralle. Koiran kanssa on huomioitava maasto, sillä ei ole nilkkaa tukevia vaelluskenkiä jalassa. Pennusta asti liikkumaan tottunut ja hyvän koordinaatiokyvyn omaava koira pystyy kyllä liikkumaan vaikeammassakin louhikossa, mutta kaikille se ei sovi. Monilla vaellusreiteillä on pitkospuita, portaita, erilaisia siltoja ja vesistöjä voi joutua ylittämään vetolautalla tai köyteen tukeutuen. Koiran on selviydyttävä niistä itse tai se täytyy opettaa hyppäämään kyytiin esim. reppuselkään vaikeita paikkoja ylittäessä.

Jos reitti on niin vaikea, että ihminen joutuu käyttämään kiinteitä köysiä ja valjaita se ei ole soveltuva koiralle. Tai jos jyrkissä nousuissa tarvitaan jäähakkua tai muita apuvlineitä on selvää, että koiraa ei oteta mukaan. Jos koira joutuu olemaan tuntikausia yksin leirissä esim. huiputuksien ajan kannattaa jo miettiä ottaako koiraa ollenkaan mukaan. Aina on huomioitava, että yksin jätetty koira voi kohdata irtokoiran tai susialueilla suden. Itse en jättäisi koiria koskaan yksin niin, etten ole itse kuulo- tai näköetäisyydellä.

Koiran on harjoiteltava etukäteen suunniteltua matkaa, jotta se jaksaa ilman kipuja ja vammoja koko reissun. Jos koira kantaa omaa reppua on hyvä testata se etukäteen ja jos reppu tulee olemaan painava on koiran harjoiteltava ennen vaellusta repun kanssa.

Tinjan lauma, ManMat-valjaita ja -joustoliinat.

Koira ei paljoa varusteita kaipaa. Se tarvitsee kaulapannan, jota käytetään ainakin tauoilla jolloin koira on kytkettynä paikoilleen. Koska koirat pidetään aina kytkettynä ilman maanomistajan lupaa (eli aina vaelluksella) täytyy hihna olla mukana. Hihnoja on niin monenlaisia, että täytyy vain kokeilemalla etsiä itselle sopiva. Kiinteään hihnaan voi lisätä alppilukon, jolla hihna on helppo kiinnittää. Koska omat koirani ovat vaelluksella aina vetokoirina niiden käytössä on joustava vetoliina. Pidän mukana myös kevyttä flexiä, jota voi käyttää tauoilla. Jos koiralla on tapana purra hihnoja sille täytyy olla ketju tai vaijeri taukojen ajaksi. Y-valjaat, joissa on leveä ja hyvin paikallaan pysyvä rintaosa ja hyvät pehmusteet sopivat parhaiten vaellukselle. Jos koiran on tarkoitus vetää ja sillä on myös oma reppu täytyy testata valjaiden soveltuvuus kantorepun kanssa. Vaeltaessa veto tulee ylhäältä, jolloin lyhyet talutusvaljaat tai short-vetovaljaat ovat parhaat. Jos reppu jatkuu pitkälle koiran selän päälle on vetävällä koiralla oltava vetovaljaat tai sellainen reppu, jossa on kiinteä valjasosa ja kiinnityslukko hihnalle.

Rekikoirat kantavat yleensä itse omat tarvikkeensa kantorepussa. Koiralle voi olla ruokaa mukana useamman kilon edestä, joten koiran kantaessa omat eväänsä oma rinkka pysyy kevyempänä. Kantoreppuja on markkinoilla todella monenlaisia. Tavaramäärästä riippuen on valittava oikean kokoinen reppu. Tärkeintä on, että reppu pysyy paikoillaan, se ei keiku ja on tasapainossa. Repun hihnat eivät saa hangata kainaloita tai rintaa. Melko usein näkee väärin istuvia kantoreppuja, jolloin rintahihna on liian löysällä ja reppu makaa koiran selän päällä. Ei näin. Repun painon pitäisi aina olla koiran hartioilla. Joissakin repuissa on toisistaan irrotettavat valjaat ja reppu-osa. Yleispätevää ohjetta parhaasta repusta ei voi antaa, sillä se riippuu niin paljon koiran rakenteesta ja repun käyttötarkoituksesta. Mitä painavampaa kuormaa koira kantaa sitä tärkeämpi on oikein istuva kantoreppu.

Kevyt juoma-/ ruokakuppi on oltava mukana. Kokoontaitettavat tai kankaiset kupit ovat käteviä, mutta täytyy etukäteen testata, että koira suostuu syömään sellaisesta. Erillistä juomakuppia ei tarvitse, sillä sama astia käy molempiin tarkoituksiin. Muita perusvarusteita on koiralle oma makuualusta, esim. istuinalusta ja/tai kevyt viltti. Pyyhe on myös erittäin tarpeellinen jos koira nukkuu sisätiloissa. Ei ole mukavaa ottaa telttaan märkää ja rapaista koiraa. Tossuja- ja tassurasvaa on hyvä ottaa varalta mukaan.

Ruokinta poikkeaa pidemmillä vaelluksilla siitä mihin koira on kotona tottunut. Se tarvitsee energiapitoisempaa ruokaa ja se syö kaksi kertaa päivässä. Kuivaruoka on kätevää vaellusruokaa. Jos ruokamerkkiä tai -laatua vaihtaa on koira totutettava siihen jo ennen vaellusta. Koska koirani saavat kotonakin lihaa joka aterialla lihaa otetaan mukaan myös vaelluksille. Liha kuivataan ja jaetaan sopiviin annospusseihin. Koiran nesteytyksestä on huolehdittava, se voi juoda juomakelpoisista luonnonvesistä ja jos vedenottopaikkoja ei ole sille on oltava vettä mukana. Kesäaikana on oltava erityisen tarkka mistä koira juo, sinilevä on yllättävän yleistä ja voi aiheuttaa nopeasti hengenvaarallisen myrkytyksen.

Vuodenajasta riippuen on huomioitava myös koiran suojaaminen hyönteisiltä. Kesällä koira tarkistetaan päivittäin puutiaisten varalta ja punkkipihdit on oltava mukana. Meillä Itä-Suomessa puutiaisia on huhtikuusta syyskuuhun asti, mitä pohjoisemmaksi mennään sitä vähemmän niitä esiintyy ja etelässä ne ovat suurempi riski borrelioosin ja puutiaisaivokuumeen takia. Puutiaiset ovat levinneet jo Lappiin, mutta niitä tavataan hyvin harvoin Pohjois-Lapissa. Myös ihmisten tulee tarkistaa itsensä päivittäin puutiaisten varalta. Lapissa sen sijaan riittää sääskiä (hyttyset, mäkärät, polttiaiset) ja ne voivat haitata koiraa yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Varsinkin pään ja vatsan alueet ovat koiralle kiusallisia ja on syytä suojata myös koira verenimijöiltä. Lapissa sääskistä saa "nauttia" oikein kunnolla, varsinkin räkkäaikana, joka alkaa juhannuksen tienoilla ja jatkuu syksyyn. Avotunturissa on paremmin sääskiltä suojassa, sillä ne eivät viihdy tuulisilla alueilla.

Muita huomioon otettavia asioita ovat käärmeet ja ampiaiset, jotka voivat koiraa pistäessään aiheuttaa vakavaa tuhoa. On siis oltava tarkkana missä koira liikkuu ja minne sen kytkee taukojen ajaksi. Lapissa on todennäköistä kohdata poroja, eikä koira saa koskaan päästä tekemään minkäänlaista haittaa poroille. Varusteiden on siis oltava sen verran vahvoja, ettei koira pääse karkuun. Koiria uittaessa on aina ensin katsottava minne koiransa päästää. Sinilevä on koirillekin myrkyllistä ja myrkytys voi johtaa koiran kuolemaan. Sinilevä on helppo sotkea vaarattomaan veden pinnalla kelluvaan siitepölyyn. Myös muita myrkyllisiä kasveja on luonnossa vaikka kuinka paljon, joten on varminta seurata aina koiraa, eikä antaa sen syödä mitään ilman lupaa.

Teimme syysvaelluksen Ruotsiin Kebnekaiselle vuonna 2016.
Suden Saaga-blogistamme löydät vaelluksiemme reissukuvaukset!

Koiran ensiapu ja lihashuolto on oltava kunnossa. Ensiapupakkaukseen kuuluu ainakin punkkipihdit, puhdistusainetta, sidetarpeita, maitohappobakteerivalmistetta ja suolistohäiriöihin esim. Canikur-tabletteja. Kylmägeelipussi, elektrolyyttivalmiste, ravintolisät ja suolaliuosta on myös hyvä olla mukana. Lihashuollossa tärkeintä on alku- ja loppuverryttely. Hieronta ja venyttely tarpeen vaatiessa.

Koiran kanssa yöpyminen on suunniteltava etukäteen. Jos koira ei voi yöpyä ulkona joka säällä (siis myös sateella, myrskyssä, kylmässä jne.) on aina oltava teltta mukana. Autio- ja päivätuvat, kammit, kodat ja laavut toivottavat yleensä myös koirat tervetulleiksi. Koirattomilla on kuitenkin aina veto-oikeus ja jos samaan paikkaan sattuu allerginen henkilö tai joku, joka syystä tai toisesta ei vaan halua koiraa sisälle on koiran yövyttävä muualla. Teltta on aina hyvä olla varalta mukana (kesälläkin), sillä tupa voi olla jo täynnä ja etiketin mukaan viimeisenä tulleelle annetaan aina tilaa. Varaustupia on yleensä autiotupien yhteydessä, mutta niihin ei saa viedä koiria ollenkaan.

Valtakunnan rajojen ulkopuolelle mennessä, siis myös Norjan ja Ruotsin puolelle matkustaessa koiralle tarvitsee oman passin. Koiran on oltava tunnistusmerkitty, ja vaatimusten mukaan rokotettu. Ruotsin kautta Norjaan mennessä koiralta vaaditaan ekinokokkoosikäsittely. Jotkut rodut ovat kokonaan kiellettyjä Norjassa, niitä ovat pitbullterrieri, amerikanstaffordshirenterrieri, tosa inu, dogo argentino, fila brasileiro ja Ceskoslovensky vlcak (tsekkoslovakiansusikoira). Eviran verkkosivuilta löytyy lisätietoa. Tarkista aina ajankohtaiset määräykset.

Talviretkeily, hiihto- ja valjakkovaellus

Tämä osuus on mukailtu SPY-86 ry:n lehteen 1/2016 kirjoittamastani artikkelista "Jäätävän hienoa talviretkeilyä". Kuten artikkeli, myös tämä osuus sisältää Sanni Rannikon kommentteja ja vinkkejä (hiihtovaellukset Kebnekaise ja Huippuvuoret, kiipeilyä Alpit, Nepalin ja Perun vuoristoalueet, Denali Alaskassa jne.). Sannin lainaukset kursiivilla. Lue Sannin Arctic Monkey-blogia tästä linkistä!

Tämän sivun teksti ei ole kaiken kattava ohje talviretkeilyyn. Hanki ennen retkeä tietoa useista lähteistä ja ota mukaan joku itseäsi kokeneempi kaveri!

Peppi hiihtovaelluksella UKK:n kansallispuistossa. Hyvin käyttäytyvät koirat
ovat lähes poikkeuksetta tervetulleita autiotupiin. Kuva Tinja Tuominen.

Retken suunnittelu ja harjoittelu on aloitettava hyvissä ajoin. Puoli vuotta on lyhyt aika suunnitella reittiä, logistiikkaa, varusteita, ruokia, omaa kunto-ohjelmaa, koirien treeniä jne. Talviretkiä ei pidä tehdä heti yksin, sillä pienikin onnettomuus tai esim. varustemoka voi johtaa vakaviin ongelmiin. Plussan puolella voi retkeillä ilman sen suurempaa kokemusta, mutta pimeys ja pienikin pakkanen tekee hommasta moninkerroin vaativampaa. Kun kyseessä on koirien kanssa liikkuminen on myös huomioitava treenin merkitys. Talvella varusteita tarvitaan enemmän ja ne kuljetetaan rinkan sijaan joko ahkiossa tai reessä. Koiran on siis totuttava vetämään kuormaa ja se on muistettava treenatessa. Koirien harjoittelulle on varattava tarpeeksi aikaa. Yleensä sanotaan, että koirat on treenattava vetämään vähintään puolet siitä päivämatkasta, jota ne tulevat retkellä vetämään. Itse kuitenkin otan ja suosittelen ottamaan varman päälle ja treenaamaan vähintään sitä päivämatkaa, joka on vaellukselle suunniteltu. Silloin on vielä hyvin varaa poikkeustapauksiin jos matkaa joutuu pidentämään.

Koirien määrä ja kuorman paino asettavat rajat päivämatkoille. Tunturialueilla on otettava myös maasto huomioon, jolloin kolmenkin koiran valjakko voi joutua raahaamaan sitä 50+ kg varustekuormaa melko vaativissa nousuissa. Silloin ei vauhdilla rehennellä, eikä talvella päivänvaloa eli matkan- ja leirin tekoon varattua kallista aikaa ole hukattavana. Yhtälailla laskuihin voi ahkion kanssa kulkiessa kulua paljon aikaa.

Ensimmäiset retket täytyy tietenkin aloittaa turvallisilla vuorokauden pituisilla reissuilla ja reitti on hyvä sijoittaa laavujen tai autiotupien läheisyyteen. Kesällä saattaa pärjätä hyvin niukoilla varusteilla, jotka eivät välttämättä ole aivan viimeisen päälle, mutta talvella varusteisiin ja niiden testaamiseen on uhrattava aikaa ja rahaakin. Harjoitusreissulla on hyvä testata varusteiden käyttö ja toimivuus, oman kunnon ja osaamisen ohella. Suunnittelussa on otettava monia seikkoja huomioon.

Koirien kanssa on harjoiteltava myös taukoja. Pidemmillä matkoilla koirat eivät hirveästi jaksa riekkua taukoketjuissa, mutta niiden on totuttava rauhalliseen odotteluun ja mahdollisesti myös ketjuissa yöpymiseen. Taukoketjujen valinta riippuu reissun kohteesta. Tavalliset ketjut ovat melko painavat ja täytyy selvittää onko alueella lainkaan puita, joihin koirat voi kiinnittää! Tunturissa ja jäätiköillä koirat kiinnitetään ketjuihin ankkureiden, jääruuvien ja mukana kulkevien paalujen avulla. Vaijeriliinat ovat yksi vaihtoehto, jolloin ketjuista ei tule lisäpainoa. Köysiliinojen varaan voi luottaa vain jos on 100% varmaa, ettei yksikään koira pure itseään vapauteen. Jos koirat yöpyvät tai viettävät muuten reissuketjuissa aikaa ilman valvontaa on ketjuissa/vaijereissa oltava leikarit turvallisuuden takaamiseksi.

Talvella koiratkin tarvitsevat enemmän varusteita. Koiramäärästä riippuu valitaanko kulkupeliksi ahkio vai reki. Yhdelle koiralle riittää ahkio ja toteutuksen voi tehdä joko järjestyksessä koira-ahkio-ihminen tai koira-ihminen-ahkio. Riippuen mm. siitä miten tottunut koira on ahkiota vetämään. Ahkiossa on ehdottomasti oltava aisat silloin kun liikutaan koiran kanssa. Reellä tulee olla kokoa sen verran, että varusteet mahtuvat kyytiin. Vähänkin pidemmällä matkalla toboggan-tyyppinen reki on parempi matalamman pohjan ja tilavuutensa takia. Rekipussi on välttämätön, sen on oltava tarpeeksi tilava ja vedenkestävä.

Mäkisessä maastossa on huolehdittava, ettei reki pääse koskaan liukumaan koirien päälle. Jalkajarrun lisäksi voi käyttää jarrumattoa, jolla on hyvä jarrutella pidemmän matkaa. Jos innokkaita koiria on paljon tai on huolissaan jarrutuksista olisi hyvä harkita jarruketjuja, jotka asennetaan jalasten eteen niin, että kun liinat löystyvät ketjut putoavat jalasten eteen. Sieppausköydellä tulee olla tarpeeksi pituutta ja varsinkin jos liikutaan puuttomassa maastossa lumiankkuri on ehdoton (kaksi, jos koiria on useita).

Yhdenkin koiran kanssa voi tehdä pitkiä hiihtovaelluksia.

Mukaan otetaan ehjät valjaat, joita koira on käyttänyt ennenkin. Pantojen tulee olla kestävät ja sellaiset, etteivät ne koskaan pääse kuristamaan koiraa. Jos joku koirista on erehtynyt heittämään talviturkin on varustauduttava takilla, jota käytetään tauoilla/yöllä jos pakkasta on reilusti. Takin käytöllä ei ole mitään tekemistä alkulämmittelyn tai palautumisen kanssa. Mahdollisesti mukaan voi ottaa myös pahnoja koirille, jos ne sellaisia tarvitsevat.

Varalle tarvitaan paljon varusteita. Koiran ensiapulaukku sidetarpeineen kuuluu jokaiseen varustelistaan. Vaikka normaalisti ei koskaan käyttäisi koirilla tossuja on silti hyvä varata jokaiselle tossut ja tassurasvaa mukaan. Terävä jää voi tehdä viillon kestävimpäänkin tassuun ja joskus oikein otollisessa säässä lumi saattaa paakkuuntua anturoiden väliin. Varavaljaita, pantoja ja köyttä pakataan koiramäärän mukaan. Myös varalukkoja on oltava mukana, pronssista tai messingistä valmistetut pistoolilukot ovat kestävimpiä. Erikokoisia alppilukkoja on hyvä varata mukaan, sillä niillä voi ratkaista monenlaiset kiinnitysongelmat. Lisäksi aina on mukana kestäviä teippejä ja nippusiteitä.

Ruokinta on suunniteltava huolella, sillä retkellä energiaa kuluu suuret määrät liikkumiseen ja lämpimänä pysymiseen. Pitkällä vaelluksella koirat yleensä laihtuvat, joten matkaan ei kannata lähteä liian hoikkien koirien kanssa. Ruokaa kuluu tuplasti verrattuna siihen mitä koirat kuluttavat kauden ulkopuolella. Talvessa on sekin hyvä puoli, ettei tarvitse kuivata lihaa vaan lihat voi ottaa mukaan pakasteina (mielellään valmiiksi tarpeeksi pieninä paloina, mikä helpottaa paloittelussa ja sulatuksessa). Valmiiksi kuivatettu liha on tietenkin kevyempää ja helpompaa ruokinnassa. Reissuun kannattaa ottaa energiapitoisempaa, rasvaista kuiva-ruokaa, mutta sen syöttäminen on aloitettava hyvissä ajoin ennen, jotta koirat tottuvat uuteen ruokaan. Vettä kuluu koirien käyttöön ruuan valmistukseen ja nesteytykseen myös tauoilla. Veden saa luonnonvesistöistä, mutta jos vedenottopaikkoja ei ole täytyy huomioida, että polttoainetta kuluu myös koirien vesien sulattamiseen. Jos koirat ovat huonoja juomaan voi veteen heittää esim. liemikuution palan, hunajaa tai koiriemme suosikkia; tonnikalaa (testaa miten saat koirasi juomaan). Lämmin tonnikalavesi maistuu yleensä nirsoimmallekin kaverille. Snäksit ovat tärkeitä koirillekin. Niille on varattava tauoille pientä purtavaa, josta ne saavat lisäenergiaa ja piristystä.

Lämpimässä säässä jopa kevyessä kuoriasussa voi tulla lämmin, varsinkin
pienten valjakoiden kanssa kun myös ajaja on koko ajan liikkeessä.

Muutama sana musherin pukeutumisesta. Ei ole olemassa huonoa säätä, on vain vääränlaista pukeutumista! Talviretkille pukeudutaan kuin sipuli, eli kerrospukeutuminen on tärkeintä. Aluskerrokseksi paras valinta on merinovillakerrasto. Merinovillassa on monenlaisia etuja; se on kevyttä, siirtää kosteutta ylempiin kerroksiin, pitää lämpimänä myös märkänä, eikä kutita kuten muut villatuotteet saattavat tehdä. Merinokerrastossa saa hikoilla reippaastikin koko viikon vaelluksen, eikä kerrasto ala haista – hyvä valinta siis myös kanssaretkeilijöiden kannalta!

Fleece on välikerrastojen kuningas. Mukaan voi pakata eripaksuista fleeceä, joka puetaan sen mukaan kuinka kylmä on, myös jalat kääritään fleece-housuihin. Housuvalinnaksi voi myös valita toppahousut suoraan merinokerraston päälle ja jättää välikerraston pois. Päällysvaatteiksi valitaan kuorivaatteet, joiden kalvo suojaa alemmat kerrokset tuulelta ja pitää kuivana. Kuoritakissa on oltava hyvä huppu, lumilakeuksilla tuulee aina jonkin verran, tunturissa tuulet voivat lämpimässäkin säässä voimistaa kylmyyden tunnetta huomattavasti.

"Vaatetus kannattaa olla sellainen, että paikallaan ollessa on hieman kylmä: silloin liikkuessa ei hikoile niin paljoa. Tauoilla kannattaa pukea päälle lämmin taukotakki", Sanni muistuttaa

Käsine- ja kenkäsuosituksia on lähes yhtä monta kuin niiden käyttäjiäkin. Itse pidän ohuemmat sormikkaat, joita voi käyttää leirissä ja koirien kanssa touhutessa ja rekiajoon on sitten paksut rukkaset. On myös ”rekirukkasia”, jotka kiinnitetään ohjauskaareen ja ne ovatkin kätevät koiria kylmässä säässä ajaessa. Jotkut käyttävät huopakenkiä (esim. Polar Lobben), toiset vannovat bunny bootsien nimen. Kenkien on oltava tarpeeksi tilavat, jotta sisään mahtuu merinosukka ja päälle vielä paksu villsukka jos on tarpeen. Itselläni on ollut viimeiset 7 vuotta Kamikin perinteiset talvikengät (Sorelilla on vastaavia). Niissä on kuminen alaosa, jolloin kenkä pysyy hyvin kuivana ja irroitettava thinsulate-sisävuori. Kovissa pakkasissa kylmä alkaa tuntua jos pysyy paikallaan ja siksi omaa kuntoa kannattaa kasvattaa sen verran, että jaksaa potkutella koirien apuna ja vaikka hölkätäkin välillä lämpimikseen. Todella kylmissä olosuhteissa on kiinnitettävä huomiota kengänpohjan paksuuteen, lämmittävään vuoreen ja tuulenpitävään ulkokuoreen. Hiihtäessä ja miksei muutenkin kannattaa harkita taukotossuja, joita on kätevä käyttää leirissä esim. silloin kun päivän käytössä olleet jalkineet ovat kuivumassa. Ne ovat myös nopeat ja helpot pukea.

Vaellukset on hyvä suunnitella kevättalvelle, jolloin valoisaa aikaa riittää kauemmin. Kaamosvaelluksille kannattaa lähteä vasta kun on tarpeeksi kokemusta! Saa olla melko reippaasti pakkasta, että ahkiota vetäessä tai koiria reen kanssa auttaessa tulee kylmä. Joskus on niin lämmin ja aurinko paistaa niin voimakkaasti, että välikerroksiakin joutuu vähentämään. Nolla-asteissa voi tuntua, että t-paita on paras vaihtoehto. Mukaan otetaan kuitenkin aina kunnollinen untuvatakki, jota käytetään tauoilla ja isojen valjakoiden kanssa myös reen jalaksilla seisoskellessa. Pidempimallinen untuvaparka hyvällä hupulla on varma valinta, siihen on panostettava rahallisesti (300-1000€), mutta hyvin huollettuna voit käyttää samaa untuvatakkia kaikki seuraavat retkeilysi. Vaatetukseen kuuluu myös aurinkolasit ja myrskylasit, kypärähattu tai vastaava kasvosuoja ja kauluri.

Monilla hienoilla reiteillä voi vaeltaa autiotuvalta toiselle.

Lopuksi tärkeää asiaa varusteista ja turvallisuudesta! Ensimmäiset retket on hyvä tehdä niin, että yövytään autiotuvassa, kodassa tai laavussa. Niiden läheisyydessä on yleensä myös hyvä vessatilanne, muuten huussinsa saa itse rakentaa lumeen. Sitten kun siirrytään telttailuun paras malli on talviretkeilyyn tarkoitettu tunneliteltta, jossa on absidi (eteistila), lumiliepeet ja muut talvella kätevät toiminnot. Makuupussin on oltava talvikäyttöinen ja mukavuuslämpötilat sen mukaiset, ettei vilu yllätä. Vielä tärkeämpää on kunnollinen makuualusta, joka eristää kylmästä maasta.

Autiotuvissa on yleensä kaasukeittimet, mutta pelkästään niiden varaan ei voi tukeutua. Kaasu- ja bensakeittimiä (jälk. talvikäyttöön) on turvallisinta käyttää ulkona. Häkämyrkytyksen lisäksi keinokuituisten varusteiden leimahtaminen tuleen on ihan mahdollista. Muutenkin ruuanlaitto ja kaikki muu hengailu olisi parasta tehdä ulkona, ettei telttaan kerry ylimääräistä kosteutta. Varsinkaan koiran ollessa teltassa siellä ei käytellä kaasukeitintä!

"Teltassa lunta sulattaessa kattiloiden päällä kannattaa pitää kansia koko ajan, ettei ilmankosteus pääse lisääntymään. Kosteus kondensoituu yön aikana teltan sisäpinnoille. Samasta syystä teltan hyvästä ilmastoinnista kannattaa huolehtia", Sanni vinkkaa.

Keittimen käyttö teltassa kyllä nostaa lämpötilaa todella mukavaksi, mutta on valmistauduttava hyvällä keitinlaatikolla tai -alusella, ettei tulipalon vaaraa synny ja ymmärrettävä tuuletuksen merkitys. Tulen karatessa tekokuidusta valmistettu teltta katoaa hetkessä savuna ilmaan, joten paloturvallisuutta ei voi ylikorostaa.

Sannin kolme tärkeää vinkkiä talviretkeilyyn!

1. “Kannattaa panostaa kunnon varusteisiin ja myös testata ne ennen pidempää reissua. Kunnon teltta on talviretkeilijän tärkein varuste. Tunneliteltta on paras talvivaelluksilla, koska se on kestävä ja helppo pystyttää kovallakin tuulella. Teltan kannattaa myös olla riittävän tilava, koska esim. lumen sulatus ja varustehuolto vievät tilaa.”

2. “Kylmissä oloissa untuvapussin päällä kannattaa pitää ohutta kuitupussia, koska ilmankosteus kondensoituu ylimmän pussin pintaan ja untuvan lämmöneristävyys huononee sen kastuessa. Samasta syystä pussit kannattaa tuulettaa joka aamu: ne kuivuvat hyvin pakkasessakin. Muista kuitenkin kiinnittää ne hyvin tuuletuksen ajaksi. Eräälläkin talvivaelluksella tuuli vei yhden porukan jäsenen untuvapussin. Kyseessä voi olla fataali virhe pidemmällä reissulla.”

3. “Makuupussin sisälle jalkopäähän kannattaa keitellä yöksi lämminvesipullo: varpaat pysyvät lämpimänä ja sukat kuivuvat paremmin. Makuupussin sisällä voi myös yön aikana kuivatella päivällä kastuneita varusteita.”

Ruoka voi olla talvivaelluksella ainoa ilo silloin kun huonot säät sattuvat kohdalle. Ruokaa voi pakata mukaan reilusti ja se säilyy kylmässä hyvin. Aamiaisella on hyvä valmistaa lounas valmiiksi termariin ja keittää tarpeeksi juomia valmiiksi. Valmisateriat riisistä ja pastasta toimivat aina, nuudelit ja tortelliinit ovat oma lounassuosikkini. Herkkuja kannattaa myös pakata reilusti, päiväkohtaisen trailmix-pussin voi tehdä itsekin (huom! talvella kaikki jäätyy). Minigrip-pussiin pakatut pikkuherkut voi sijoittaa taskuun ja napsia niitä myös matkan varrella. Muutenkin meillä on aina taskut täynnä pähkinöitä ja suklaata (energiapatukat jne.). Ruokailuun kuuluu myös keitinvarusteet ja ruokailuvälineet: muki, lautanen (iso muovinen tai komposiittikuksa, joka on retkillämme löylykauhaksi nimetty on ollut tosi kätevä) ja ”sporkki”. Puukko on oltava aina mukana.

Lisäksi mukaan pakataan vaihto- ja varavaatteita. Pyyhe on oikein kätevä lisä ja kaikki pakataan vesitiiviisti. Varavaatteet suljetaan ilmatiiviisiin, samoin kuin kaikki muukin, mikä ei saa kastua. Makuupussin olisi erityisen tärkeää pysyä kuivana ja se kannattaakin sulloa useammankin suojan sisään. Luksustuotteita ovat lisäksi kemialliset lämmittimet, joita voi pitää käsien ja jalkojen lämmittiminä, eikä vessapaperiakaan pidä unohtaa.

Turvavälineinä on oltava vähintään ensiapupakkaus, kartta, kompassi (osattava myös käyttää niitä) ja puhelin. Otsalamppua ei pidä unohtaa, eikä unohtaa varata siihen varaparistoja. Retkellä herätään aikaisin ja pian on taas pimeää, joten rekeen voi pakata myös myrskylampun (paristokäyttöinen on paloturvallinen). Lisäksi tarvitaan pisto- ja lumilapiot leirin rakentamiseen. Kirves pakataan myös mukaan. Puhelimeen on hyvä ottaa myös vara-akku (ja/tai virtapankki) hätätilanteita varten. Säätä voi seurata netistä, jos olosuhteet sallivat ja suunnitella etenemistä ja leiriytymistä sen mukaan. Reitistä on annettava tieto jollekin, joka osaa neuvoa apujoukot paikalle jos retkeilijä katoaa. Pidemmillä matkoilla ja aina kylmissä ja tuulisissa olosuhteissa on otettava mukaan teltta hätämajoitusta varten. Vaikka olisi suunnitelmissa kulkea tuvalta tuvalle! Suunnitelma voi pettää sairastumisen, loukkaantumisen, eksymisen, huonon sään jne. takia. GPS-laite on erittäin suositeltava, sillä tunturissa ns. whiteout voi yllättää milloin vain, jolloin joutuu suunnistamaan valkoisessa sumussa näkyvyyden ollessa omien suksien kärkeen, jos sitäkään.

Loppuun lainaan tunnettua vuorikiipeilijää Ed Viestursia,joka on kiivennyt maailman jokaisen yli 8000 m korkean huipun: ”Huipulle pääseminen on vapaaehtoista, alastulo pakollista”. No, tämä liittyy talviretkeilyyn siten, että on osattava lopettaa ja kääntyä takaisin ajoissa. Jos juuri ja juuri jaksaa jatkaa määräpäähän, niin kuinka sieltä jaksaa tulla takaisin? Fiksu kääntyy takaisin, myös koirat ovat vastuullasi.