Tässä muutamia ohjeita ja neuvoja niille, jotka harkitsevat huskypennun ottamista
tai sellainen on jo varattuna ja pian tulossa uuteen kotiin. Muista kysyä koiran
kasvattajalta ohjeita, monet kasvattajat antavat pennun mukaan pentupaketin, johon kuuluu
mm. ohjevihko ja penturuokaa.
Jo ennen pennun luovutusikää kannattaa hankkia kaikki tarpeelliset tarvikkeet.
Pennulle voi varata oman alueen, pentuaitauksen tai sille voi hankkia häkin. Pentu
omaksuu häkin omaksi paikakseen, jossa on turvallista ja mukavaa nukkua ja rauhoittua.
Laita pennun omalle paikalle sanomalehtiä, koska se ei vielä osaa tehdä tarpeitaan oikeaan
paikkaan. Osta pennulle ruoka- ja juomakupit. Voit hankkia erikseen pienet ja isot
ruoka-astiat (saatat jatkossa vielä tarvita pentukuppeja kun huskylaumasi alkaa
muutaman vuoden sisällä kasvaa). Hyvät ruokakupit ovat niin kestäviä, ettei
pennun hammas niitä hetkessä paloittele ja ne pysyvät paikallaan koiran syödessä.
Tarvitset myöskin talutushihnan, pentua aloitetaan opettamaan sisäsiistiksi heti
sen tultua uuteen kotiin. Hihnaksi kelpaa kestävä nahka- tai nylontalutin.
Pienelle pennulle ei voi vielä laittaa kaulapantaa, siksi pienet pentuvaljaat
ovat paremmat (kysy kasvattajalta). Jos on pakko hankkia kaulapanta, hanki tarpeeksi leveä, vähintään 2. niskanikaman levyinen panta, ettei se vaurioita pentua. Pentua voi pitää omalla pihalla vapaana jos
alue on kaikenpuolin turvallinen, sinun tulee kuitenkin aina olla katsomassa
pennun tekemisiä. Lisäksi tuleva pennunostaja haluaa ostaa leluja tulevalle
pennulle. Valitse kestäviä leluja, joista ei lähde irti pieniä palasia ja jotka
ovat tarpeeksi suuria, ettei pentu pääse nielemään niitä. Hyviä leluja ovat myös
tarpeettomat pehmolelut, joita pennut tykkäävät repiä. Muista poistaa leluista
napit ja muut irto-osat, jotka pentu voi nielaista ja seurata ettei pentu syö lelun täytteitä.
MITÄ TARVITSET ENNEN PENNUN TULOA
vedet sanomalehdille: "Ai eiks tää ookaan kylpyamme?"
KUN PENTU TULEE TALOON
Kerää varastoon paljon sanomalehtiä, tarvitset niitä koska pentu ei ole vielä sisäsiisti. Voit myös ottaa matot pois lattioilta, ettei pentu tee tarpeitaan niiden päälle. Poista myrkylliset kasvit ja muut vaaralliset esineet pennun ulottuvilta, ja poista sähköjohdot tai suojaa ne siten ettei pentu pääse puremaan niitä (sähköisku voi olla kohtalokas pienelle pennulle). Hanki mahdollisiin vaaranpaikkoihin kuten portaikkoihin portit, ettei pentu pääse putoamaan alas. Tullessaan uuteen kotiin pentu voi olla hieman hämillään, voit pitää pentua ensin pienemmällä alueella tai jossain tietyssä huoneessa. Kaikki on uutta pennulle, eikä se tarvitse ylimääräistä hälinää ympärilleen. Älä siis heti kutsu koko sukuasi ja tuttaviasi katsomaan uutta perheenjäsentä, anna pennun ensi tutustua uuteen kotiinsa.
SISÄSIISTEYS
Opettelu sisäsiistiksi aloitetaan heti pennun tultua. Luovutusikäinen pentu ei vielä kykene pidättelemään kovin kauaa ja se oppii pian tekemään tarpeensa samaan paikkaan sanomalehtien päälle. Vie pentu aina ruokailun ja nukkumisen jälkeen pihalle tekemään tarpeensa. Opit pian huomaamaan koiran käytöksestä milloin sillä on hätä (se pyörii etsiskellen sopivaa paikkaa) ja voit viedä sen ulos. Jos vahinko sattuu ja pentu ei osukaan sanomalehtien päälle, älä rankaise sitä, mutta seuraa ensi kerralla pentua tarkemmin. Sisäsiisteyttä voi alkaa vaatia koiran ollessa 4-5kk iässä. Tarkennukseksi: Sillä, että sisäsiisteyttä voidaan alkaa vaatia, tarkoitetaan sitä, että sinun ei enää tarvitse katsoa vierestä kun pentu tekee onnellisena tarpeensa sanomalehdille tai matolle! Pentu pystyy jo pidättelemään sen verran, että voit jopa kieltää sitä jos se yhä yrittää tehdä sisälle ja ohjata sen välittömästi ulos. Muista kuitenkin, että positiivinen kannustaminen on parempi koulutuskeino kuin rankaiseminen.
PENNUN RUOKINTA
Varmista, että saat kasvattajalta ruokintaohjeet! 2-4kk ikäistä pentua ruokitaan 3 kertaa päivässä. 4kk-8kk riittää kaksi ruokintakertaa päivässä ja yli 9kk koiraa voi ruokkia vain kerran päivässä. Alle puolivuotias pentu saa syödä niin paljon kuin haluaa, mutta siitä eteenpäin säännöstele ruoan määrää. Siperianhuskylla ei koskaan saa näkyä kylkiluut, se on merkki aliravitsemuksesta! Kokeillessasi koiraa kylkiluiden kohdalta kylkiluiden tulee erottua, jos et löydä kylkiluita koira on liian lihava. Silmämääräinen arvio koiran kunnosta ei riitä, koska varsinkin paksu pentuturkki hämää.
Meillä koiran ateriaan kuuluu kuivamuonan lisäksi piimää, riisiä ja jauhelihaa.
Kuivamuona kannattaa ostaa eläinkaupasta, koska ruuat ovat parempilaatuisia ja sisältävät
enemmän eläinkunnan proteiinilähteitä. Pennuille olemme antaneet Nutro's Choicea ja
aikuisille Eaglea. Eläinkauppaan mennessäsi ota selvää paljonko koirasi painaa ja
valmistaudu kertomaan myyjälle kuinka aktiivinen koira on (rekikoira tarvitsee erilaista
ruokaa kuin kotikoira, jolla harrastetaan sunnuntaiajelua silloin tällöin).
Pennuille olemme antaneet tavallista jauhelihaa ja aikuisille on marketin lihoista maistunut parhaiten
Oscar-merkkinen jauheliha, lisäksi voit keittää riisiä tai puuroa. Anna joka aterialla
kuivista, ettei tarvitse erikseen antaa vitamiineja ja kivennäisaineita. Kalkkia koira saa
maitotaloustuotteista, anna aterian mukana ab-piimää (silloin koiralle ei tarvitse antaa
lisäkalkkia). Muista myös, että koiralla tulee aina olla tarjolla raikasta vettä!
Tarjoa pennulle ruokaa vain sen ruoka-aikoina. Jos pentu ei suostu syömään, älä anna sille herkkuja, koska se oppii pian nirsoilemaan herkkupalojen toivossa. Jos ruoka ei kelpaa ota se pois ja tarjoa myöhemmin uudelleen. Pennulle voit antaa puruluita, älä anna luita joista se joutuu repimään lihaa irti (haitalliset purentamuutokset ovat mahdollisia). Älä koskaan anna mitään pieniä luita esim. kananluita, pienet luunsirut voivat olla vaarallisia.
Pennun painon tarkkailu on turhaa sen takia, että jokainen pentu kasvaa yksilöllisesti ja pennun (ja aikuisenkin koiran) painoon vaikuttaa mm. luuston vahvuus. Pennun kuntoa voit arvioida tunnustelemalla tuntuuko sillä kylkiluut, jos kylkiluut ja lonkkaluut näkyvät, koira on liian laiha. Pelkästään koiran painon tuijottaminen ja ruuan annostelu sen mukaan saa aikaan vain häiriöitä koiran kehityksessä. Terveen pennun tuntomerkkejä ovat kirkkaat silmät ja hyväkuntoinen, kiiltävä turkki. Voit myös seurata pennun ulosteita, terveen pennun ulosteet ovat pieniä ja kiinteitä.
LEIKKI JA RAUHA
Pennun kanssa täytyy myös viettää paljon aikaa. Sen kanssa voi leikkiä sille tarkoitetuilla leluilla (älä anna sen leikkiä kengillä tai muilla "kielletyillä tavaroilla"). Jotkut siperianhuskyt innostuvat noutamaan palloa, toiset rakastavat vetoleikkejä enemmän. Kun leikit pennun kanssa vetoleikkejä (ei liian rajusti pienen pennun kanssa, hampaat ovat vaarassa tässä leikissä) älä anna sen aina "voittaa" lelua itselleen. Älä myöskään anna pennun koskaan leikilläänkään näykkiä käsiäsi! Se voi tuntua hauskalta pienen pennun kanssa, mutta se ei ole enää hauskaa kun koira aikuisenakin leikkii pureksimalla ihmisten käsiä (kokemusta on). Kun pennun hammas vahingossakin osuu ihmiseen lopeta leikki siihen.
Vaikka koiranpentu (ja varsinkin siperianhuskypentu) on suloisin silloin kun se nukkuu, täytyy pennulla antaa tarpeeksi omaa rauhaa. Kasvava koiranpentu tarvitsee paljon lepoa ja unta, jos perheessä on lapsia, tee heille selväksi, ettei nukkuvaa koiranpentua saa mennä herättämään. Tällöin on hyvä aika itsekin levähtää, herättyään pennun on päästävä tarpeilleen ja siperianhusky on taas paristot ladattuina valmiina touhuamaan.
Liikunta on myöskin tärkeää, mutta pennun kanssa ei voi vielä lähteä pitkille kävelyretkille. Kun rokotukset ja madotukset ovat kunnossa, pennun kanssa voi käydä liikkumassa muuallakin kuin omassa pihapiirissä. Pentua on hyvä totuttaa erilaisiin tilanteisiin ja muihin koiriin. Hyvää liikuntaa pennulle on juoksentelu epätasaisessa maastossa, jolloin sen lihaksisto ja tasapaino kehittyy, kesällä varsinkin mäntymetsässä (ei oksia tai muita kasveja jaloissa ja kasvoilla) on mukavaa liikkua koiran kanssa. Pentua voi pikkuhiljaa aloittaa totuttaa hihnassa kulkemiseen, siperianhuskyn kanssa tässä ei yleensä ole mitään ongelmia. Kuin koira vanhenee pidä huolta, ettei se opi vetämään hihnassa. Ulkoiluta koiraa aina hyvässä maastossa, sisätiloissa (esim. eläinlääkärillä) käydessä anna koiran itse liikkua omaa tahtia. Liukkaasta lattiasta voi jäädä koiralle huonoja kokemuksia ja sitä on sen jälkeen vaikea saada minnekään (ongelmia tulee juuri eläinlääkärillä ja sisänäyttelyissä).