SIPERIANHUSKY.NET

YLLÄPIDON ESITTELY JA TIETOA SIVUISTA

Siperianhusky.net on vuosien aikana laajentunut sisältämään valtavasti infoa rekikoirista ja tarkemmin vanhan linjan "old line" siperianhuskyista. Sivuston tarina alkaa ajalta 2001-2002, jolloin minulla oli ollut oma siperianhusky jo jonkun aikaa. Tuohon aikaan netissä ei rotujärjestön sivujen lisäksi ollut muita laajoja infosivuja ja sivut olivat tuolloin pääosin koirani Seron omat kotisivut, mutta sisältönä oli jo tuolloin rotuinfoa ja kuvia huskytapahtumista.

Tuona aikana netistä ei suomenkielellä löytynyt paljoa infoa old linesta ja sain heti alkuun kokea, ettei ole helppoa suosia ns. "vähemmistölinjoja". Sivuni olivat aiheena rotujärjestön foorumilla ja vieraskirjaan tulvi käskyjä poistaa sivut (sivujen rotuinfot oli lainattu Maarit Laaksosen kirjasta Suomen suosituimmat koirarodut). En kuitenkaan koskaan poistanut sivuja ja kuten näkyy, on siperianhusky.net laajentunut merkittäväksi infosivustoksi rodusta kiinnostuneille.

Siispä, olen Laura Kinnunen ja asun Joensuussa. Olen 22-vuotias ja opiskelen tällä hetkellä Viestintää PKAMK:ssa Joensuussa. Eläinlaumaamme kuuluu kolmen siperianhuskyn lisäksi kaksi hermeliiniä: 7-vuotias Banda ja 6-vuotias Cheri, sekä 6-vuotiaat leijonaharjaveljekset Veeti ja Nasta.

ELÄMÄNI SIPERIANHUSKYT

Ensimmäisen oman siperianhuskyni sain vuonna 2001 ollessani 13-vuotias. Sitä ennen oli kuitenkin vuosien tutustuminen eri koirarotuihin ja lopuksi parin vuoden tarkempi tutustuminen siperianhuskyyn. Suosikki koirarotu on vaihdellut laidasta laitaan, mutta aina minua ovat kovasti viehättäneet keskikokoiset ja pystykorvaiset rodut. Siperianhusky on ollut haaverotuna niin kauan kuin muistan ja perhe "hyväksyi" rodun omakseen vuonna 1999, jolloin kävin ensimmäisen kerran tutustumassa huskyihin myös kilpailuissa.

Vuonna 2000 olin jo mukana huskyharrastuksissa, kävimme tutustumassa koiriin niin kilpailuissa kuin näyttelyissäkin. Kilpailuissa näkemäni huskyt eivät vastanneet kuvaa arktisesta siperianhuskysta ja päätimme, että kun husky tulee, se tulee perinteisistä linjoista. Lopulta päätimme ottaa vanhan linjan siperianhuskyn, koska ne olivat luonteeltaan erinomaisia ja rotumääritelmän mukaisia. Paljon aikaisemmin, ennen kuin tiesin mitään siperianhuskyista, olin ihaillut nimenomaan old line siperianhuskyja (sitä tietämättäni), kuten Norstarr's Baanchia ja Kuuhaukun koiria. Lainasin kirjastosta Baanchin kuvan takia erästä vanhaa koirakirjaa ja lopulta kirjastonhoitaja antoi kirjan minulle omaksi! Voinkin sanoa, ettei minun ole tarvinnut etsiä minulle sopivaa koiraa, vaan ihanne on aina ollut sama.

Sero tuli minulle "kohtalon sanelemana", se oli ainoa jäljellä oleva pentu, halusimme nimenomaan uroksen. Sero oli unelmien täyttymys ja koska halusin päästä ajamaan reellä, hankimme vuonna 2003 toisen koiran. Halusin jälleen uroksen ja tällä kertaa valitsin tarkasti sopivan pentueen, minun täytyi saada pentu K.Erämaan Enkelin lisäksi toiseltakin Kuuhaukun huippunartulta K.Luminan Unelta. Ja jälleen kävi niin, että pentueeseen syntyi vain yksi uros. Valo tuli tietenkin minulle ja parempaa en olisi osannut toivoa.

Ajettuani jonkin aikaa kahden uroksen valjakolla (ajoimme jopa 20km matkoja kahdella koiralla) tulin siihen tulokseen, että kolmas siperianhusky on saatava. Ensimmäiselle koiralleni Serolle kaavailtiin pentuja ja halusin tietenkin siitä narttupennun. 2007 kohtalo puuttui jälleen peliin kun 5 pennun pentueeseen syntyi vain yksi narttu, K. Suden Saaga, eli Odessa, jossa parhaalla tavalla yhdistyvät Sero (isä) ja Valo (eno). Pian tulee kuluneeksi vuosikymmen siperianhuskyjen kanssa ja minulla on nyt 3 maailman parasta koiraa, joista kiitos kasvattajalleen Jaanalle (Kuuhaukun kennel).

Haaveenani on joskus kasvattaa siperianhuskyja. Tärkeinpänä siperianhuskylla pidän terveyttä, sen jälkeen tulevat oikea luonne, arktinen, rotumääritelmän mukainen ulkomuoto, sekä käyttöominaisuudet. Mielestäni siperianhuskyn tulee sekä näyttää arktiselta rekikoiralta että olla niin rakenteeltaan kuin mieleltään soveltuva rekikoiratyöhön.

Kuvat: Sara Varis ja Outi Kinnunen.
Seepiakuva on vuodelta 2004, toinen vuodelta 2005.