SIPERIANHUSKY.NET

REKIKOIRAN KOULUTUS - VETOHARJOITTELUN ALKEET

© 2009 Laura Kinnunen

Meille rekikoiraharrastajille on aina yhtä innostavaa, kun lunta alkaa olla sen verran, että reen jalakset saattaisivat kestää parin kilometrin lenkin ilman, että jalakset höylääntyvät olemattomiin hiekkatiellä. Ainakin yhtä innoissaan ovat uudet rekikoiraharrastajat, joilla on ensimmäinen siperianhusky odottelemassa talvisen vetoharrastuksen alkua. Ikävä kyllä tämä innostus menee hyvin helposti liiallisuuksiin ja päädytään hurjastelemaan potkukelkalla, koiran ainoina työvälineinä talutushihna ja kaulapanta. "Kyllä meidän Haski vetää sydämensä kyllyydestä ilman mitään valjaitakin, eikä siitä ole ollut sille mitään haittaa!", tällaisia ovat liian usein kokemukset ensimmäisistä vetoharjoitteluista, sen ensimmäisen koiran kanssa. Monesti se ensimmäinen koira myös "pilataan" rekikoirana ja sitten ihmetellään miten ne seuraavat koirat ovatkin niin huippuhyviä rekikoiria.

Tällä sivulla olevat ohjeet on kirjoitettu siperianhuskyihin perustuvalla kokemuksella. Muiden rotujen kohdalla vetoharjoittelun opetteluun liittyy enemmän itse vetämisen ja eteenpäin menemisen opettelua - mitä ei vetokoiraksi jalostetun rodun kohdalla tarvitse erikseen opetella!

VALJAIDEN HANKINTA

Kun pentu on kasvanut täysikasvuiseksi, sille voidaan hankkia ensimmäiset vetovaljaat. Valjaita voi käydä sovittamassa eläintarvikeliikkeissä tai tilata mittatilaustyönä esim. kasvattajilta ja muilta rekikoiraharrastajilta, jotka tekevät valjaita myyntiin. Valitettavasti rekikoiraharrastukseen erikoistumattomissa liikkeissä ei juuri tiedetä, millaiset valjaat sopivat kullekin koiralle. Liian isot valjaat eivät ensinnäkään pysy koiran yllä oikein ja liian pienet valjaat voivat jopa kuristaa koiraa ja tehdä vetämisen erittäin epämiellyttäväksi.

Kaulapanta ei sovi vetämiseen ollenkaan, vaikka innokas rekikoira vetää vaikka kuonopannassa! Kaulapannassa vetäminen voi aiheuttaa vakavia vammoja koiralle, myöskään talutusvaljaat eivät sovi. Ensinnäkin talutusvaljaissa veto kohdistuu rinnassa väärään kohtaan valjaiden liikkuessa helposti pois paikoiltaan. Myöskin liinan kiinnityskohta valjaisiin ei ole hännän tyven kohdalla, vaan usein puolivälissä koiran selkää. Talutusvaljaissa veto siis jakautuu huonosti ja koira joutuu vetämään virheellisessä asennossa, joka jälleen aiheuttaa koiralle kipua ja vammoja, sekä koira oppii vetämään väärässä asennossa kivun välttämiseksi ja asentoa voi olla myöhemmin vaikea korjata.

Ensin valjaita sovitetaan koiralle: Kuva tulossa myöhemmin!

VALJAAT ON HANKITTU, MITÄ SEURAAVAKSI?

Seuraavaksi vuorossa on liinan hankkiminen. Hanki siis tarpeeksi pitkä "naru", joka on hieman joustavaa materiaalia tai sitten valmiiksi tehty vetoliina, jossa on jousto-osa erikseen. Pennun kanssa on aloiteltu totuttelua valjaisiin ja suuntakäskyjen alkeita tavallisilla hihnalenkeillä. Parasta olisi, että taluttajalla itsellään olisi omat "valjaat", eli ns. hiihtovyö, joka asetetaan vyötärölle ja jossa on oma paikkansa liinalle. Tällöin sekä kädet jäävät vapaiksi että taluttajakin säästyy selkävaivoilta. Ideana tässäkin on siis mennä liina jatkuvasti kireällä, jotta koira oppii vetämään valjaissa ja olemaan sitten vetämättä kaulapannassa/talutusvaljaissa. Suuntakäskyinä voivat olla suomalaiseen suuhun sopivat "oikea", "vasen", "seis" ja "mennään", tai sitten perinteisemmät "gee-haw"-käskyt, joita mekin käytämme: Gee = oikea, Haw = vasen, Whoa = pysähtymiskomento ja Mush = liikkeellelähtö. Näin käskyt lausutaan: Gee = "tsii", Haw = "ho" tai "hoo", Whoa = "vou" tai "hua", Mush = "mash".

VETOHARJOITTELUA ILMAN TAAKKAA

Kun pentu täyttää 7kk, sen kanssa voidaan aloittaa harjoittelu pienen painon kanssa. Tyhjä pulkka ei ole paras vaihtoehto vetoharjoittelulle, sillä se helposti liukuu koiran jaloille tai liikuu yllättäväsi ja äänekkäästi tuulen mukana, säikäyttäen herkemmän koiran kerta toisensa jälkeen. Ensimmäiseksi koira totutellaan siihen, että jotain äänekästä seuraa takana. Paras tähän harjoitukseen on esim. puupalikka tai vastaava enemmän kitkaa aiheuttava, kevyt esine. Omien koirien kohdalla ne ovat pari kertaa vilkaisseet taakseen, että mikäs siellä tulee, eikä ongelmia sen suhteen ole ollut. Pelokas taaksepäin vilkuilu, selän köyristäminen ja hännän vetäminen alas jalkojen väliin ovat merkkejä siitä, että koira pelkää takana tulevaa esinettä. Jos koira pelkää takana tulevaa esinettä, täytyy rauhallisesti hidastaa vauhtia ja jatkaa itse koiran rinnalla kuin näyttäen esimerkkiä, ettei tilanteessa ole mitään pelättävää. Kun koira on tottunut juoksemaan liina kireällä välittämättä lainkaan takana tulevasta esineestä voidaan aloittaa vetämään taakkaa.

HARJOITTELU TAAKAN KANSSA

Taakaksi kelpaa hyvin vaikka vanha auton rengas (ilman vannetta), se on tarpeeksi painava, eikä talvellakaan pääse liukumaan koiran jaloille. Renkaan kanssa riittää muutaman sadan metrin treeni, sillä vain opetetaan koiraa vetämään painoa. Seuraavaksi voidaankin jo lähteä liikenteeseen potkukelkan tai muun vastaavan välineen kanssa! Liinan täytyy olla sen verran pitkä, että ehdit jarruttaa ajoissa jos/kun koira pysähtyy. Potkukelkallakin voi liinan toinen pää olla kiinni hiihtovyössä tai sitten tarpeeksi ylhäällä potkukelkassa, jotta koira pystyy liikkumaan vapaasti. Hiihtovyö on vauhdikkaassa menossa paras siitä syystä, että kiinnityskoukku on niissä avonainen tai sitten siinä on ns. paniikkilukko, jonka saa tarvittaessa nopeasti auki. Koira ei myöskään pääse karkuteille potkukelkka mukanaan!

Kun siperianhusky on perheen ainoa rekikoira, se on luultavasti tottunut, että se saa lenkin aikana pysähdellä nuuhkimaan hajuja ja merkkailemaan. Vetoharjoittelussa tämä ei kuitenkaan ole sallittua. Varsinkin ajaessa sellaisella alueella, missä on kulkenut muita koiria, halu pysähtelyyn voi olla suuri. Aina kun koira meinaa pysähtyä, ajajan täytyy antaa käsky mennä eteenpäin ja kehua koiraa kun se ei pysähdy. Monesti on kuitenkin niin, että se ensimmäinen rekikoira tottuu siihen, että se saa pysähdellä vetäessään. Sitten kun tulee lisää siperianhuskyja, ne tottuvat vetämään parissa toisen koiran kanssa ja niiden motivaatio vetää on paljon suurempi, jolloin virheellisesti sitten luullaan seuraavia koiria syntyjään paremmiksi vetokoiriksi. Samoin käy usein ensimmäisen koiran koulutuksessa muutenkin, eli se ensimmäinen on "vaikein" kouluttaa ja seuraavat ovat huomattavasti helpompia. Yhtä usein kuitenkin unohdetaan, että se ensimmäinen koira on kouluttanut seuraavat koirat ja pitää laumassa kuria yllä taitavammin kuin ihmiset. Koiraa täytyy aina kannustaa menemään eteenpäin eikä ns. "jäniksiä" saa missään tapauksessa käyttää. Älä siis laita pentua juoksemaan moottorikelkan tai minkään muunkaan perässä, pentu on hädissään kun se meinaa jäädä laumasta ja saattaa vammautua pahasti ylittäessään omat voimansa. Hiihtäjän tai moottorikelkan perässä juoksutettuja koiria on kuollutkin liiasta rasituksesta.

KUINKA PAINAVAA TAAKKAA VOI VETÄÄ?

Yleisesti ottaen siperianhusky vetää kaksi kertaa oman painonsa verran lyhyellä matkalla ja oman painonsa pitkällä matkalla. Aluksi treenit kannattaa pitää lyhyinä 1-2km pituisina matkoina, ensimmäiset kokeilut puolessa kilometrissä. Harjoittelu täytyy aina lopettaa silloin kun koiralla on hauskaa ja sillä on vielä energiaa mennä pitempääkin matkaa. Selvä merkki siitä, että treeni on ollut liian rankkaa, on se, että koira ei halua valjaita ylleen ja saattaa jopa lähteä pois paikalta kun valjaat otetaan esiin. Tällaisessa tapauksessa harjoittelu on aloitettava alusta, eli lyhyttä alle puolen kilometrin matkaa ja koiran kunnon kasvaessa voi hitaasti siirtyä yhä pidempään matkaan.

VALJAKKOON KOKEILEMAAN!

Yhden "kotikoiran" omistajatkin voivat kokeilla koiraansa isomassa valjakossa. Tällöin tulee ottaa huomioon, että tunnet "lainavaljakon" hyvin ja luotat oman koirasi vieraiden koirien joukkoon. On monia tapauksia, joissa lainavaljakon koirat eivät olekaan hyväksyneet vierasta koiraa valjakkoon ja siitä seuraa eläinlääkärireissu. Toinen asia, mistä pitää huolehtia on se, että lainavaljakon koirat ovat samantyyppisiä kuin oma koirasi! Jos laitat kokemattoman kotikoirasi esim. treenattuun kilpavaljakkoon, ne juoksevat kokemattomalta koiralta "jalat alta", eikä koirallesi jää valjakkotyöstä mielekästä kuvaa. Älä myöskään ryhdy yhdistelemään kokemattomia koiria valjakoksi, ellei apuna ole joku valjakkoajosta kokenut henkilö, valjakon kokoaminen ja ajaminen ei ole niin helppoa kuin se näyttää.

VALJAKKOAJON 7 KULTAISTA SÄÄNTÖÄ

1. Ei liikaa liian nopeasti! Monta hyvää rekikoiraa on pilattu liian tiiviillä ja vaativalla harjoittelulla liian nuorena. Koiran innokkuus ei ole vielä merkki siitä, että sen pää kestää ja se vetää vielä 10-vuotiaanakin. Maltti on valttia.

2. Vetäminen on koiralle ilo. Puhu sille iloisesti ja kehu aina kun se yrittää parastaan. Mieluummin kiitä kuin "möykkää". Muista vuorovaikutus; koirasi kuuntelee sinua vetäessäänkin ja haluaa miellyttää.

3. Murinat pois valjakossa! Missään tilanteessa älä salli pienintäkään aggressiivisuutta, joka kohdistuu muihin koiriin (eikä tietenkään missään tapauksessa ihmisiin). Valjakko on yhteistyötiimi, jossa puhalletaan yhteen hiileen. Muriseva koira on heti alistettava. On todella väärin, jos yhteistyöhaluinen vieruskaveri saa tappelevan parinsa kimppuunsa, tällöin voi nuorelle koiralle tulla elinikäisiäkin traumoja.

4. Ajettava matka on suhteessa treeniin. Tämä lause kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta liian usein kuulee, miten treenaamattomilta koirilta on vaadittu "ylisuorituksia" esim. kilpailuissa.

5. Suunta on aina eteenpäin liinat tiukalla. On ehdottomasti kiellettyä, että koira kääntyilee taaksepäin valjakossa valjastettaessa tai ajattaessa. Johtajakoiraa pidetään kiinni tai se sidotaan edestä kiinni valjakkoa kootessa, jotta liinat ovat tiukalla, samaten ajaessa pitää osata jarruttaa ajoissa, jos koirat pysähtyvät, ettei valjakko mene sotkuun.

6. Opeta koiraa itse selvittämään pienet sotkut liinoissa. Älä välittömästi korjaa pieniä sotkeentumisia, jos siitä ei ole koiralle suurta haittaa. Näin se oppii itse selviytymään pikku sotkuista. Myös remmissä talutettaessa voit antaa koiralle "korjaa"-käskyn, jolloin se ymmärtää käskyn valjakossakin.

7. Johtajakoiraksi synnytään. Tämä lause pitää pitkälle paikkaansa, johtajakoiravaistot ovat synnynnäisiä, ja vain kokeilemalla näet, mistä koirasta on johtajaksi. Johtajakoira ei ole välttämättä lauman johtaja. Valjakon johtajalta vaaditaan vastuuntuntoa ja "kylmäpäisyyttä", se ei saa reagoida ulkopuolisiin asioihin, vaan tärkeintä on vain halu eteenpäin. Tietenkin sitä täytyy kouluttaa oppimaan suunnat sekä valjakon käyttäytymissääntöjä.

Kultaiset säännöt on lainattu Kuuhaukun kennelin sivuilta.

Sivun kuvien tiedot:

Ensimmäinen kuva: iisalo.com
Valjakkokuva: Kuuhaukun kennelin valjakko
Valjaskuva: Kuuhaukun kennelin arkistot